Resiina-keskustelu

Joo, ja muutenkin ruotsin kieli on Suomessa melko turhaa, mutta sitä vieläkin pakotetaan opiskelemaan koulussa. "Pakkovenäjä" olisi hyödyllisempi ja hauskempi. Ruotsia ei tarvi oikeastaan missään muualla kuin Ruotsissa.

Mieluiten ei muitakaan pakollisia kieliä, kiitos. Vai olisiko hyvä vaihtoehto "pakollinen naapurimaan kieli" ja itse saisi valita, mikä se olisi? Moni kaivaisi aseen kaapista, jos venäjän opiskelusta tulisi pakollista kaikkialla Suomessa.

Hyvä Martin, kannattaa ja on hyvä käydä ja katsoa, jopa Varkauden rautatieaseman seutua, ”uuden aseman” edessä kun on ja ihmettelee sen ankeaa olemusta, ei ole mitään tarvetta lähteä venäjälle, ihmettelemään heidän ankeuttaan, koska sitä löytyy lähempääkin ja kun menee Varkauteen, säästyy viisumikuluiltakin.

Koko aseman seutu ei ole näin ankea ja kuollut, vanhalla asemalla on avoinna oleva kahvila-asema ja ”uuden aseman” kadun puoleisella osalla toimii linja-autoasema ja matkahuolto.

Olin asemalla vajaat 20 minuuttia, siellä kohtasivat Savonlinna-Kuopio, Joensuu-Jyväskylä, Jyväskylä-Joensuu ja Kuopio-Helsinki bussit. Bussien alakerrat olivat täynnä rahtia ja matkustajiakin niissä näytti olevan, ne toivat mieleen entisajan sekajunat kun mielikuvitusta hieman käytti ja homma näytti pelaavan jouheasti, myös kahviossa näytti olevan asiakkaita, ulkona ja sisällä. Onkohan näillä kahdella, hieman erilainen liikeidea kuin VR:llä, asiakas on heille mahdollisuus ei pelkästään haitta ja uhka, rationaaliselle ja vauhdikkaalle toiminalle?
No, onhan VR:kin huomioinut ja muistanut  matkustajiaan Varkaudessa, tuomalla sen halutun, jopa matkustajien vaatiman lippuautomaatin asemalle, ettei ärrälle tarvitse lähteä matkalippu asioissa.

Toni, ruotsin osaamisesta ei ole haittaakaan, Uudessakaarlepyyssäkin sillä selviää hyvin ja Närpiössä se on melkeinpä välttämättömyys.

Eikö tosiaan siellä kaikki osaa suomea? Aika outoa.

Närpiössä kai juuri kukaan ei puhu suomea - tosin siellä ei moni taida puhua myöskään kovin helposti ymmärrettävää ruotsia...

Ei Ruotsissa tarvita juurikaan ruotsia. Kun ruotsalainen huomaa keskustelevansa vierasmaalaisen kanssa, hän vaihtaa usein sujuvasti englantiin.

Ruotsin kieltä tarvitaan Suomessa, että voisimme kommunikoida viiden prosentin kielivähemmistömme kanssa. Ei mihinkään muuhun.

Eipä kielten osaamisesta tosiaan ikinä haittaa lie mutta meikäläisille opetettavan Suomenruotsin hyöty on kansainvälisessä mittakaavassa todellakin melko marginaalinen.

Sitä se valitettavasti on. Olen katsellut elämää aktiivisesti jo yli puoli vuosisataa, enkä ole kertaakaan joutunut tilanteeseen, jossa olisi välttämättä pitänyt puhua ruotsia joko itseni tai vastapuolen vuoksi.

Tanskassa yritin ostaa kahta maitopurkkia Isolla-Beltillä laivalounaan kylkeen, kun loppui skandinaavinen yhteistyö siihen, että vaikka miten korostan selvästi, että "två!", niin kassa vain hymyilee anteeksipyytävästi ja levittelee käsiään. Vasta kun otin elekielen käyttöön ja näytin samalla kahta (sic!) sormea, niin yhtäkkiä sellainen 75-wattinen lamppu syttyi kassatytön pään päälle ja ilahtuneesti hän nyökkäsi että "Aahh! Too! Too!" ja antoi kaksi maitoa.

Että se siitä ruotsin kielen kansainvälisestä hyödyllisyydestä.

Ruotsin kielestä on hyötyä saksan opiskelussa, ja yleensäkin mikä tahansa kielitaito on hyödyllistä. Jotenkin minusta tuntuu, että jos Iso-Britannia tai Yhdysvallat olisi rajanaapurimme, täällä vouhkattaisiin pakkoenglannista...

Kimmon näkemys on liian yksioikoinen. Ei mikään kieli ole hyödytön, vaikka totta kai yksi tarvitsee enemmän yhtä kieltä ja toinen toista. Kyllä ainakin jonkinlainen ruotsintaito on ollut minulle aivan välttämätön ainakin 1980-luvun puolivälistä asti ja tuntuu olevan jatkuvasti vain enemmän ja enemmän.

Ja vielä: eihän tanskalaiselle pidä edes yrittää puhua ruotsia, koska silloin hän vastaa tanskaksi, josta ei ota puhuttuna juuri mitään tolkkua. Sen sijaan kirjoitettu tanska muuttuu ruotsin avulla yllättäen aivan ymmärrettävän näköiseksi kieleksi (samalla tavalla kuin esimerkiksi virontaito auttaa ymmärtämään varsinaissuomalaista puhetta).

Monin tavoin hyödyllinen olisi myös aine, jossa ulkoa opeteltaisiin ja laajalti pohdittaisiin kirjaa Suomen Kulkuneuvot 2/1965. Oppiaineiden ja pakollisuuden järkevyydellä on kuitenkin joku rajansa, ja siitä tässä kai on ollut puhe.

Jukka: väitän, että vähemmällä pääsee, kun opiskelee saksaa suoraan :P

On totta, että Suomessa on alueita ja tehtäviä, joissa ruotsin kielen taidosta on hyötyä. Mutta on lähinnä outoa, että jos Suomessa 250000 ihmistä puhuu ruotsia äidinkielenään ja 100000 ihmistä on työtehtävissä, missä on hallittava ruotsin kieli, mm. pystyäkseen palvelemaan ruotsinkielistä kansanosaa, niin samoilla perusteilla ruotsi on pakolla koulussa opetettava myös sille lopulle 4,9 miljoonalle suomalaiselle, jotka eivät ruotsia todennäköisesti koskaan oikeasti tarvitse.

Tämä pakko-opetus on ilman muuta pois muista kieliopinnoista, eli jos se muutettaisiin valinnaiseksi, ruotsin valitsisivat ne, jotka asuvat alueilla, jossa ruotsia tarvitaan tai jotka ovat hakeutumassa tehtäviin, joissa ruotsia tarvitaan, mutta muut voisivat vastaavasti sivistää itseään saksalla, venäjällä ja ranskalla, ja väitän, että mistä hyvänsä näistä kielistä on todennäköisesti enemmän hyötyä kuin ruotsista, josta on siis keskivertosuomalaiselle tuskin mitään hyötyä.

Yleissivistävältä kannalta ajatellen esimerkiksi latinan opiskelu olisi paljon järkevämpää ja antaisi enemmän valmiuksia muiden kielten opiskeluun. Toisaalta voitaisiin pakottaa suomalaiset opiskelemaan retoromaniaa tai muinaiskreikkaa, koska eivät he niitäkään todennäköisesti tarvitse koskaan, mutta ne voidaan katsoa yleissivistäviksi ja yleistä kielitaitoa syventäviksi taidoiksi.

Pakkoruotsi on koulutusvoimavarojen järjetöntä väärinkäyttöä. Tervetuloa valinnainen ruotsin kieli.

Kimmo kyllä kirjoitti asian juuri niin kuin sen pitäisi olla!

Saako tällainen kielivammapotilas kantaa oman kortensa kekoon? Vaikka ei saisi, kannan silti: "pakkoruotsi" tulee mielestäni ehdottomasti säilyttää Suomen opetusjärjestelmässä. Miksi näin? Siksi, että Suomi on kaksikielinen maa, joista toinen kieli on suomi ja toinen ruotsi. Olen aina yrittänyt väistellä termiä "pakkoruotsi", sillä onhan peruskouluissa pakkoaineita vaikka kuinka paljon muitakin. Esimerkiksi meikäläistä ei koskaan kiinnostanut pätkän vertaa uskonnon, biologian, liikunnan, terveystiedon tai teknisten töiden opetukset, silti niitä oli pakko opiskella. Sen sijaan ruotsista on meikäläiselle ollut huomattavasti enemmän hyötyä aikuiselämässä kuin edellä mainituista pakko-opetuksista. Saatan ehkä olla hieman jäävi kommentoimaan juurikin ruotsin kielen opetusta, mutta pointin varmasti ymmärtää moni.

Vertauskuvallisesti näin: jos menen Närpiöön, Porvooseen tai Paraisille, ei Matteuksen viidennellätoista evankeliumilla ja sen ulkoa muistamisella varmasti saa jauhelihaa, ruotsin kielellä asioiden sen sijaan saattaa saada. Tai sillä, että osasin tehdä ala-asteen 4. luokan opein vanerista periskoopin, ei auta kertalipun hankintaan Maarianhaminan joukkoliikenteessä. Edelleen pakkomusiikkiopit ala- ja yläasteella ja sieltä opitut rumpukomppitaidot eivät auta lainkaan siihen, että klaaraisin reissuni Gävlessä tai Skånessa.

Ei mulla muuta.

Uskonto ja tekniset työt eivät käsittääkseni ole pakollisia. Muut mainitsemasi "pakkoaineet" ovat yleishyödyllisiä. Ruotsin kieli ei ole yleishyödyllinen, se on ruotsihyödyllinen.

Ruotsin pakolliselle opiskelulle ei vain yksinkertaisesti ole mitään järkiperusteita. "Suomi on perustuslaillisesti kaksikielinen maa" ei ole järkiperuste. Tunneperusteita on toki pilvin pimein kumpaan tahansa suuntaan.

Jos joku muukin sai tietyn riemukkaan tunne-elämyksen M. Nymanin lausuttua "vaneriperiskooppi", yhä enemmän hulinaksi menee, kun jatkaa tähän osoitteeseen: http://peda.net/veraja/salo/merihalikko/luokat/tuotokset/tn

Kyllä Tukholmassa sen verran onnettoman kielitaidon omaavia romanialaiskerjäläisiä oli että vaneriperiskoopilla tai rumpukompin osaamisella saa varmasti kerjättyä rahaa. Ja näyttipä englanninkielinen "Need money for beer" kyltti keräävän paljon enemmän rahaa kuin nuo ruotsinkieliset sepustukset sairauksista ja sairaista lapsista.

Itsekin pärjäsin koko reissun englannilla ihan riittävän hyvin.

Siis ruotsin kielen opinnoista ei ollut meikäläisen kohdalla mitään hyötyä.

Porvoota on turha verrata Paraisiin tai Närpiöön. Porvoon asukkaista n.30% on ruotsinkielisiä. Ja ko. kaupungin työntekijöistäkin moni osaa ruotsia heikosti.
Suomi on virallisesti kaksikielinen maa mutta käytännössä sitä se ei ole. Ruotsinkielisten kuntien ulkopuolelle mennessä sen huomaa. Ja tämän on tunnustaneet myös esim. RKP. Esimerkkeinä avi/elyn palveluiden siirto Kokkolasta Ouluun tai rajavartiokoulun kaikkien toimintojen siirto Espoosta Imatralle. Ekassa tapauksessa oulun työntekijät aloittivat ruotsin kurssit mutta se ei kelvannut keski-pohjanmaan ruotsinkielisille. Rajavartiokoulun siirrossa oltiin ensimmäiseksi huolissaan ruotsinkielisten palveluiden saamisesta imatralla.
Julkisista palveluita on varmasti vaikea saada ruotsiksi esim. oulun seudulla tai savossa.

Mutta kuten kimmokin tuossa kirjoitti pakollinen ruotsi on varmasti poissa muista kielistä. Kaikista kun ei ole opiskelemaan vaikka kolmea kieltä.
Eli valinnainen ruotsi kyllä! Ja tietenkin toisinpäin eli valinnainen suomi ruotsinkielisille.

Itse en ole koskaan joutunut asioimaan ruotsinkielisten ihmisten kanssa englanniksi. Miksi en? Kiitos "pakkoruotsin". Topille: kyllä uskonto ja liikunta ovat pakollisia aineita perusopetuksessa yhä edelleenkin. Mulle ruotsin kieli on osa identiteettiäni, vaikka modersmålini finska onkin. Harvoista asioista olen ylpeä, mutta ruotsin kielen aiheuttamasta suomen kielen satunnaisesta vammautumisesta olen, enkä häpeä sitä myöntää.

Muutaman vuoden kouluruotsin opiskelusta ei ole mitään hyötyä. Kielitaito jää suunnilleen sille asteelle, että osaa laskea ett, två, tre... tai esitellä itsensä "Jag är Pasi, vem är du"? Mitä hyötyä fraasien ja sanajärjestysten opiskelusta on, kun kieltä ei kuitenkaan kunnolla ymmärrä saati sitten pystyisi keskustelemaan pelkän suppean kouluruotsin avulla.

Mikko on oikeassa siinä, että koulussa on runsaasti pakkoaineita. On pakkomatikka, pakkohistoria jne. ja sitten on pakkoruotsi, nimen omaan pakkoruotsi, eikä pakkoykköskieli. Sitten on pakkokakkoskieli, joksi voi valita myös muun kuin englannin, edellyttäen, että se on juuri kyseisessä koulussa mahdollinen. Lisäksi voi vapaaehtoisesti valita esim. kolmannen kielen.

Mielestäni järjestelmää on muutettava siten, että esittämieni kielten sijaan on pakkoykköskieli ja pakkokakkoskieli sekä sitten vapaaehtoinen kolmoskieli ja nämä on oltava oppilaan itse valittavissa, esim. saksa ja venäjä; näistä on varmasti enemmän hyötyä kuin esim. ruotsista ja jostain muusta, varsinkin jos se joku muu ei ole englanti.

Muu on kansantaloudellista tuhlausta; käyttää 4,9 miljoonan ihmisen kouluajasta merkittävä osa sellaisen kielen opiskelemiseen, jota he eivät ehkä milloinkaan tule tarvitsemaan. Jos meillä olisi pakkoislanti, tulos olisi likimain sama: ihmiset pakotettaisiin opiskelemaan islantia, vaikka he eivät hyvin todennäköisesti tarvitse sitä oikeasti koskaan.

Ruotsin kielen poistaminen ei ole ratkaisu, vaan se, että annetaan oppilaan valita, mitkä kielet opiskelee. Tällöin voi valita esim. englannin ja ruotsin, mutta voi valita myös englannin ja venäjän tai saksan ja ranskan.

Luulen kyllä, että suuri osa pakkoruotsia vastustavista ei vapaaehtoisesti haluaisi opiskella sen paremmin saksaa, ranskaa tai venäjääkään ruotsin sijaan. Toisaalta voiko juuri kukaan peruskouluikäinen tänä päivänä tietää, missä ammatissa tulee aikuisena toimimaan? Sehän voi olla vaikka ammatti, jota ei vielä ole edes olemassa. Siten peruskoulu kai lähinnä opettaa opiskelemaan eikä sinänsä valmenna vielä juuri mihinkään.

Ei meillä ainakaan koulussa mitään pakkoruotsia ollut, opettaja totesi ensimmäisen tunnin aluksi että tämä on riemuruotsia ja kenenkään ei täällä ole pakko olla. Ja hyvin opettikin. Väitänpä että ruotsin kielioppia helpompaa ei ihan heti tule toista vastaan. Itse työskentelin ennen merenkulun parissa, jossa ilman ruotsia tahtoo olla aika vähän keskustelukumppaneita suomalaisillakaan laivoilla. Saksaan muutettuani on ruotsin kielen taito helpottanut aika kumman paljon saksan oppimista, monet sanat ovat aikalailla samoja. Tietysti tuo saksa nyt on sitten syönyt kaiken muun kielitaidon, kuten esimerkiksi englannin ja ruotsin melkolailla kokonaan. Suomikin alkaa hiljalleen käymään hankalaksi, kuten voi esimerkikisi tästäkin kommentista huomata.

Ja tämä siis ihan vain subjektiivisena kokemuksena ottamatta kantaa onko mikäkin kieli mitenkin tarpeellinen. En kyllä vielä 7. luokan alussa todellakaan tiennyt, että tulen tarvitsemaan joskus vielä ruotsia tai että se helpottaa paikallisen kielen opiskelua, kun sattuu vahingossa muuttamaan ulkomaille.

Palasin juuri puolen vuoden kielikylvystä Borlängestä. Ei voi kyllä sanoa, että muinoin koulussa luettu ruotsi olisi ollut mikään valmis sujuva kielitaito. Se oli kyllä hyvä pohja, jolle voi rakentaa. Kuudesta kuukaudesta ensimmäinen oli melkoista jäävedessä uiskentelua. Työyhteisössä oli kuitenkin selvästi sovittu, että minulle ei puhuta yhtään englantia, mikä oli ruotsin taitojen elpymisen kannalta hyvä asia. Kolmen kuukauden jälkeen alkoi tuntua siltä, että pysyy keskustelussa mukana ja loppuvaiheessa jo aika hyvältä. Silti esimerkiksi viikonlopun viettäminen perheen parissa suomea puhuen ruostutti keskustelutaitoja jokaiseksi maanantaiksi. Se kouluruotsi, jota minulle opetettiin 80- ja 90-lukujen vaihteessa, ei kyllä juuri laisinkaan keskittynyt siihen, kuinka oppilas selviytyisi arkielämän tilanteissa. Kielioppia paukutettiin päähän ja sanoja opeteltiin ulkoa. Ei opeteltu lausumaan sanoja oikein. Suomenruotsin ja ruotsinruotsin ääntämisessä on mielestäni suuriakin eroja ja meillä siis on pakko opiskella pienen kielen pientä alueellista versiota. Jyväskylän katukuvassa ei kyllä ruotsinkielisiä sanoja korviin kantautunut silloin eikä nytkään. Olen asunut Lappeenrannassa nyt seitsemän vuotta eikä koskaan kukaan ole täällä ruotsia puhunut. Miten tällainen pakkokielitaito voisi pysyä yllä umpisuomenkielisillä alueilla? Ja minulla ei edes ollut koulussa mitään ruotsin opiskelua vastaan, se oli ihan mukavaa ja ylioppilaskirjoituksissa jäin muutaman pisteen päähän L:n rajasta. Lokakuussa 2002 peruskoulun ja lukion opit, ammattikorkeakoulun virkamiesruotsi ja työväenopiston meneillään ollut ruotsin kurssi eivät riittäneet siihen, että olisin päässyt töihin Tukholmaan ajamaan linja-autoa. Kielitaitoni ei olisi kuulemma riittänyt radiokeskusteluihin työnjohdon kanssa. Nyt tulee kohta 15 vuotta työuraa täyteen ja sinä aikana olin ennen vuotta 2014 tuottanut yhden ruotsinkielisen A4:n. :)

Miksi kouluissa opetetaan vain pakkoruotsia, mutta ei pakkosaamea? Onhan saamen kielikin virallinen kieli Suomessa.

Mä voisin hyväksyä sen että venäjä olisi valinnainen ruotsin opiskelulle kouluissa jos:
- Venäjän johto lopettaa vihanpidon niitä naapurimaita kohtaan jotka eivät halua tanssia Venäjän johdon pillin mukaan
- Venäjä sallii suomalaisten matkustaa omatoimisesti Venäjällä  ilman viisumia ja rekisteröintiä ja virallista esiliinaa ainakin lähialueilla eli Karjalassa, Kuolassa ja Pietarin kuvernementissä
- Venäjä sallii suomalaisten perustaa yrityksiä, ostaa kiinteistöjä ja asuntoja ja hakea töitä Venäjältä
- Venäjä tekee edes jotain suomen kielen aseman edistämiseksi siellä missä sitä vielä puhutaan

Pohjoismaissa nämä asiat ovat olleet olemassa 60 vuoden ajan.

t. Rainer

Ei ole olemassa saamelaispuoluetta, jota olisi tarvittu tunkkaisella 70-luvulla jonkin isomman kokonaisuuden läpiviemiseen poliittisena lehmänkauppana. Luulin itsekin vielä pari vuotta sitten, että pakollisella ruotsin opiskelulla Suomen kouluissa olisi pidemmät ja kunniakkaammat perinteet.

Ei sovi väheksyä periskoopinkaan rakentamista. Siis yleensä kädentaitojen kehittämistä. Tulevaisuudessa tarvitaan aina porukkaa, mikä osaa tehdä muutakin "pelata nintendoa". Kielitaito on aina plussaa, kielestä riippumatta, eikä sovi olla poissulkemassa muita oppiaineita.

Pienellä kielialueella jokaisen olisi hallittava joku vieras kieli. Vieraat kielet eivät vaan mene kaikilla kaaliin yhtä helposti, kuten ei mene matikkakaan. 1970-luvulla lukiossa oli opiskeltava enkkua, ruotsia, saksaa ja latinaa. Kun itsellä on sen verran kova pää, niin olisin halunnut käyttää neljän kielen opiskeluun sijasta saman ajan yhden vieraan kielen opiskeluun — vaikka enkun. Aikuisena sai käyttää melkoisesti aikaa ja vaivaa, että lopulta sai yhden vieraan kielen sujumaan. Ainakaan 1970-lukulainen opetusmenelmä ei tuottanut hyvää käytännön kielitaitoa kovapäisille — vahvojen verbien ritirimpsut ja kieliopilliset poikkeamat tosin on vieläkin mielessä.

Kun omaa jo aikuiseksi kasvanutta lapsilaumaa on seuraillut, niin sitä kyllä pitää ihmetellä, että miten lukiosta tai ammattillisista kouluista voi päästä läpi ilman, että tuntee miten suomalainen poliittinen päätöksentekojärjestelmä tai yhteiskunta toimii. Kun kersat ensimmäistä kertaa pääsivät äänestämään vaaleissa, niin nehän olivat ihan pihalla suomalaisesta puoluejärjestelmästä. Kansantaloutiedettä ja kustannuslaskentaakin pitäisi opiskella edes vähän, jotta älyttäisiin vaikkapa tuotteiden hinnanmuodostus tai palkkakulun kokonaisrakenteen muodostuminen. Jos ostaa eurolla ja myy eurolla, niin se ei tuota kansantaloudellista kasvua — eikä se, että leikkaa sinä minun hiukset, niin minä leikkaan sinun hiukset  :o

Saamen kielet, joita Suomessa on käsittääkseni kolme, ovat statukseltaan alueellisia vähemmistökieliä.

Liikunta toki on, enkä ole muuta väittänytkään. Uskonto ei ole pakollinen, sen tilalle voi ottaa yleishyödyllisen elämänkatsomustiedon. Teknisistä töistäkin puhuin, sen tilalle voi ottaa tekstiilityöt.

Jaa, taas tätä hiustenhalkomista... Itse alkuperäinen asiani varmasti kuitenkin selvisi kaikille muille.

Niin, monilla on varmasti eritasoinen näkemys viestinnän täsmällisyyden tärkeydestä kuin monilla muilla. Kyllä tänne sivustolle sopii niin virheet kuin virheiden korjauksetkin. Monesti sellaisista on kehittynyt mielenkiintoisia sivuraidekeskusteluja. :)

Ostin verkkarit ja kerroin tästä hankinnasta kaverille. Kaveri:
- Millaiset?
- No sellaiset Adidaksen mustat jotkut, en katsonut tarkemmin.
- Jaa, siis sellaiset... ...Jaha, just ne eivät nimittäin ole verkkarit, nyt puhumme college-housuista, siis jos viittaat nimenomaan siihen mustaan Adidaksen malliin G#921.003.

Kaveria kiinnosti aivan järjettömästi pilkku, ei se, että olin ostanut uudet housut ja millaiset ne olisivat vaikkapa jalassa.

Virheet sopivat ihmiselämämään ok (Kuten Auswitchin komendatti Höss virheineen).

Voimme vain kysyä, miksi emme kääntyneet ruplan kursseihin kun se olisi ollut voitokasta?

Nyt kumoamme pois vanhat rakenteet viher-säädöksinee kysyy, asiakaskunta=teollinen (työntekijä)=kuluttaja

Miten nämä rapajuopot sosialielämän osaajat sitten hoitavat asian koulutuksineen, kun sosialisuus on pelkkää humanismia ja täysin turhaa kokonaisuuden kannalle. Kuolevat ensimmäisenä kun teollisuus-palvelu aksentista puhutaan ja se on se välttämättömin asian toiminnan kannalta edelleen.

Kunhan annatte vähänkään toimivan ratkaisun mihin Sinnemäet ei sorru miten, koko pökälettä voisi myynnein edes edistää pelkkä VR.

Itse pitäisin parempana vaihtoehtona sellaista, että esimerkiksi Länsi-Suomen kunnissa luettaisiin pakollisena ruotsia (onhan ruotsalaisia täällä aika kiitettävä joukko) ja Itä-Suomen kunnissa olisi pakkoruotsin sijasta pakollinen venäjä, sillä venäläisiä käy Suomessa aika paljon ja onhan niitä täällä pysyvästikin aika paljon. Tuon perustelen sillä, että Länsi-Suomeen tulee paljon ruotsalaisia ja täällä on pari ruotsinkielistä kuntaakin (esim. Jakobstadt [Pietarsaari] ja Närpes [Närpiö]) Itä-Suomessa taas ruotsinkielisiä ei oikein ole, mutta venäläisiä on sitäkin enemmän, joten esim. kaupan alalle hakevat hyötyisivät enemmän venäjän opiskelusta, kuin ruotsin opiskelusta. Toinen vaihtoehto voisi myöskin olla sellainen, että oppilas/opiskelija saisi itse valita opiskeleeko itä-vai länsinaapurin kieltä. Itse ainakin opiskelisin pakollisena mieluummin venäjää, sillä en ruotsinkielestä ymmärrä melkein mitään, jos sitä tullaan minulle puhumaan. Perusasiat tietenkin ovat hallussa, mutta melko huonosti ja mielestäni venäjä on tällä vuosituhannella jo paljon tärkeämpi kieli osata. Jokaisella tietenkin ovat omat mielipiteensä, mutta tuossa on minun kantani asiaan.

Eikös Itä-Suomessa, ainakin rajan tuntumassa, näin jo toimita?  :)

Näin länsirannikolla asuvana pidän ruotsia hyvin hyödyllisenä, koska näillä main asuu hyvin paljon suomenruotsalaisia. Toisaalta pakkoruotsissa kantani on sitä vastaan.

Ymmärtääkseni opetusministeriö on kerta toisensa jälkeen torpannut esimerkiksi Tohmajärven kunnan aloitteen, jossa oppilas voisi B1-kielenä opiskella ruotsia tai venäjää.

Hyvä Karjalan Maan artikkeli aiheesta ja keskustelussa jo aiemmin mainituista lehmänkaupoista http://tinyurl.com/pj4bl8q.

Minä aina ihmettelen tämän ruotsi/venäjä keskustelun suhteen sitä että, jos se venäjä on olevinaan niin tärkeä kieli tuolla Itä-Suomessa, niin miksei sitä voisi opiskella pakkoenglannin sijaan, ilman mitään lehmänkauppoja?

Englanti on kuitenkin kertaluokkia hyödyllisempi kuin ruotsi tai venäjä kumpikaan. On olemassa tunnepitoisia mielipiteitä, ettei tällaista englannin kielen ylivaltaa pitäisi olla, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että näin kuitenkin vain on.

Varsin yksinkertaista ajattelua Topilta.  Englanti ei ole kertaluokkaakaan mitään muuta kieltä hyödyllisempi, se on vain yksi kieli muiden joukossa. Pakkoenglanti on itseasiassa haitaksi Suomelle monella tavalla (mm. taloudellisesti ja kulttuurillisesti) mutta sen arvostelu on suuri tabu.

Paljon yritelty kehittää kaikille yhtestä kieltä, mutta sitä ei ole keksitty. Esperantoakin puhuu vain pieni harrastajien joukko. Huonoa englantia sentään osataan melko laajasti, joten se ehkä on lähinnä sellaista yhteistä kommunikointikieltä jota entistä enemmän käytetään jopa Ranskassa, Italiassa ja Kiinassa.

Eli olet tyypillinen suomalainen joka "loukkaantuu verisesti", jollei ranskalainen, italialainen tai venäläinen ole nähnyt tarpeelliseksi opetella englantia. Pakkoenglanti ja sen mukanaan tuomat asenteet ovat todellakin suomalaisen kielten opetuksen pahin ongelma.

Tämä onkin melko hauska juttu. Huonoa englantia puhuttaneen jo paljon laajemmalla alueella kuin hyvää englantia. ;D Maista, joissa puhutaan englantia äidinkielenä, löytyy ummikkoja, jotka olettavat, että koko maailman pitäisi puhua englantia. Sitten taivastellaan suureen ääneen, että eikö täällä kukaan puhu englantia. Pienen kielen maassa kuten Suomessa on vähän pakko opetella muitakin kieliä kuin suomea, jos aikoo laajemmalti matkustella tai olla muuten ulkomaalaisten kanssa tekemisissä.

Joskus saattaa tulla vastaan tilanne, jossa ryhmä ei-natiiveja englannin puhujia ymmärtää toisiaan hyvin, koska monet tekevät samanlaisia virheitä. Natiivi puhuja ei välttämättä ymmärräkään keskustelua yhtä hyvin tai tuskastuu muiden huonoon englantiin. ;D

Harri, En nyt kyllä ole YHTÄÄN samaa mieltä kanssasi. Englanti ON nk maailmankieli, ja on sitä ollut jo aika kauan syistä joita voi lukea tietosanakirjoista ja nykyään myös näiltä sivustoilta.
     Että eri maantieteellisillä alueilla, muilla kielillä pitäisi olla kova merkitys kuvastuu hyvin Vorgin kirjoittajien järkevistä mielipiteistä. Länsi-Suomessa, ehkä ruotsi. Vaan kuka päättäjä lukee Karjalan Maata? tai edes tietää että se ilmestyy. Ja että veli venäläinen tulee ja rahaa on myös taskussa. Ei niinkuin ennen.
     Itse luin nk. Pitkän saksan oppikoulussa 1960 -luvulla. Poikanulikka jotenkin tajusi, että englanninkielen oppisin kuitenkin arkielämässä (niin, Suomi alkoi kansainvälistyä 1960 -luvulla) mutta kaikki muut "vieraat" kielet pitäisi "päntätä päähän" sen ajan koulujärjestelmässä.
     Enpä ole päätöstäni koskaan katunut. Jatketaan keskustelua ystävät.

Ei tarvitsekkaan olla, mutta osaltasi taas hieman vahvistit näkemystäni että nimenomaan pakkoenglanti on se todellinen ongelma suomalaisessa kieltenopetuksessa. Jo yksin siitä syystä, ettei sen asemaa saa edes arvostella tai kyseenalaistaa.

Saamenkieltä puhutaan eniten Norjassa ja Ruotsissa. Saamenkielellä pärjää kyllä pohjoisessa. Mutta miksi ruotsinkieliset eivät Suomessa käytä sitä äidinkieltänsä? Aika turhauttavaa opetella kieli, jota kukaan ei käytä. Ennen kyllä esim. Stockmannilla puhuttiin ruotsia solkenaan ja ruotsin kielellä sai myös palvelua. No, avioliiton kautta ruotsinkieli on monessa tapauksessa suomettunut. Jos mutsi oli ruotsinkielinen, mutta fatsi suomenkielinen, tuli lapsista takuuvarmasti suomenkielisiä.

Eihän Suomen kouluissa ole pakkoenglantia. Pakollisia ovat yksi vieras kieli ja toinen kotimainen kieli. Peruskoulun kolmannella luokalla alkava vieras kieli voi olla mikä vain, jos vain saadaan riittävän suuri opetusryhmä kasaan. Suomenkielinen voi siis käydä peruskoulun opiskelemalla vain venäjää ja ruotsia, samoin lukion.

Pakollinen toinen kotimainen on suomenkielisille ruotsi ja ruotsinkielisille suomi. Ruotsinkielisen peruskoulun ja lukion voi siis käydä Suomessa ilman että opiskelee koulussa suomea.

Ei kai? Ruotsinkielisessä koulussahan aine nimeltä "äidinkieli" on ruotsia, ja sen lisäksi pitää opiskella toinen kotimainen, eli tässä tapauksessa suomi.

On ainakin Ahvenanmaalla, joka käsittääkseni on vielä osa Suomea.  ;)

Käytännössä myös manner-Suomessa on pakkoenglanti, sillä suurimmassa osassa kunnista tarjolla A1-kieleksi on vain yksi vaihtoehto: englanti. Osassa niistä kunnista, joissa A1-kielelle on tarjolla vaihtoehtoja, edellytetään niiltä oppilailta jotka valitsevat jonkun muun kielen kuin englannin, lukevaan englantia "vapaaehtoisena" A2-kielenä.

Mielenkiintoisin pakkoenglannin muoto on se että pitkän A1-ruotsin/suomen lukijoiden pitää opiskella englantia viimeistään "toisena kotimaisena".

Edellä oleva ulkomuistista (Ahvenanmaa kommenttia lukuunottamatta) erään saksan kielen opettajan asiaa käsitelleestä blogista.


Teoriassa noin, käytännössä tuo on siis lähes mahdotonta (vuonna 2013 vain 0,6% peruskoululaisista onnistui tilastokeskuksen mukaan välttämään pakkoenglannin kokonaan).  Lukion jälkeen alkavat sitten ne todelliset vaikeudet englantia lukemattomalle, opiskelupaikka on haettava ulkomailta, sillä Suomessa on käytännössä osattava englantia, jos mielii valmistua yliopistosta tai johonkin ammattiin.

Oli varmaankin tarkoitukseni sanoa, että ruotsinkielisen peruskoulun ja lukion voi käydä Suomessa ilman että opiskelee koulussa englantia.

Ahvenanmaalla ei taida enää olla pakkosuomea - on kuitenkin joskus vuosikymmeniä sitten muistaakseni ollut.

Varsin tarkoitushakuinen sanamuoto. Tuo ei tarkoita sitä, että 0,6 % niistä, jotka olisivat halunneet englannin opiskelun välttää, olisi tässä yrityksessään onnistunut.

Vähän OT: Ulkomaankieltä, tai ei, siitä huolimatta pääosa kielten opetuksessa pitäisi olla hyvä suomenkieli. Kun näyttää siltä, että enää ei osata kirjoittaa oikein. Hyvin yleisesti vältetään yhdyssanojen kirjoittamista. Sekä eroja puhe- ja kirjoitusmuodoissa, että alkaa ....aan- asioissa. Nämähän opetetaan ja pitää osata ulkomaankielissä.  "Enään"- sanaakin on alkanut esiintyä runsaammin.
Huom, ei ole mitään ongelmaa kirjoittaa: alkaa esiintyä, eikä: alkaa esiintymään.
Joskus olen lukenut kommentteja, että ei sen väliä, kunhan ymmärtää... Joten toivottavasti tämä kirjoittamani on selvää luettavaa.

Komppaan Eskoa täysin.

Mainittakoon tällainen pieni "konflikti" viime keväältä, kun kaveri hermostui meikäläisen jatkuvaan valitukseen alkaa-verbin yhteydessä käytettävästä kieliopista. Olin vuosikaudet mussuttanut kaverille, että alkaa-verbin yhteydessä pitää aina käyttää A-infinitiiviä (vaikka suomen kielen lautakunta olikin alkanut nöyrtymään vaihtoehtoiseen tapaan alkaa-verbistä jo 31.1.2014).

Juttelin siispä kaverin kanssa puhelimessa ja hänen sanottuaan "Nyt Nyman mä alan syömään", korjasin asian lennosta ja sanoin "alan syödä". Tuut-tuut-tuut, kuului puhelimestani. Ajattelin, että puhelu napsahti poikki, joten kilautin kaverille ja hänen puhelin oli pois päältä. Ajattelin kaverin akun loppuneen, joten soitin myöhemmin uudelleen. Kaverilta tuli sittemmin tekstiviesti, jossa hän kertoi "Ei soitella ennen ensi viikkoa, meni hermo".

Tämän jälkeen emme kyseisen kaverin kanssa ole vaihtaneet ajatuksia alkaa-verbistä, A-infinitiivistä, emmekä rektiosta.

Mainittakoon, että "alkaa tehdä" on lyhyempi kirjoittaa ja lausua kuin "alkaa tekemään", joten miksi kirjoittaa ja puhua monimutkaisemmin? Tämä on helppo muistisääntö alkaa-verbin kanssa elämisestä.

Ahvenanmaan peruskoulusta pakkosuomi poistui 1920-luvulla. Enemmistö ahvenanmaalaisista koululaisista kuitenkin opiskelee suomea vapaaehtoisena A2-kielenä jo alakoulussa tai B-kielenä yläkoulussa.

Ahvenanmaan ainoassa lukiossa suomenkieltä voi opiskella toisena pakollisena kielenä (valittavana suomi, saksa tai ranska).

Miksei sitten kirjoiteta ja sanota "rupeaa tehdä"? Yksinkertaisempaa ja lyhyempää.

On myös hyvä muistaa, että kirjakieli ja puhekieli ovat kaksi eri asiaa. Puhua voi miten haluaa, oikeinkirjoitussäännöt ovat kirjoittamista varten.

"Rupeaa tehdä"- muotoa olen käyttänyt vastauksissani "alkaa tekemään" muodoille. Sitä ei juuri ole tajuttu.

Kaikki on suhteellista, niin tässäkin asiassa. Aikoinaan Tanskassa puhuin kaupassa Suomen ruotsia, kauppias ilmeisesti ymmärsi, minä en hänen puhettaan, mutta kaupat syntyivät. Opin kyllä viikossa ymmärtämään aivan perusjutut teho-opetuksessa. Iltakemuissa sain viereeni riikinruotsalaisen rouvan ja olin oikein onnellinen, että sain puhua ruotsia! Islannissa sitten eräs paikallinen kirkkoherra puhui oikein kultivoitunutta tanskaa ja olin jälleen onnellinen, kun ymmärsin vihdoinkin jotakin monen päivän kielikylvyn jälkeen. Sellaista se on suomalaisen osa Pohjolassa. Vähemmällä tuskalla olisi tietenkin päässyt, jos kaikki olisivat puhuneet vaikkapa englantia. Se vain ei sopinut tarkoitukseen.

Luulen, että kirjoitetusta tanskasta ymmärtää äkkiä noin 60 %, jos osaa ruotsia. Joukossa on tietenkin ns. eksytyssanoja, jotka ovat tyypillisiä sukulaiskielille. Islanti on aivan toinen juttu, ehkä nynorskin puhujat pääsevät nopeiten jyvälle.

Sitten nämä tanskalaiset lukusanat! Kymmenluvut perustuvat sanaan tyve (20) luvusta 50 lähtien. Tyvejä kerrotaan luvuilla 3, 4 ja 5 sekä otetaan puolikkaat käyttöön, kun luku jää tyvestä vajaaksi tyyliin puolikolmatta tyveä = 50 jne ja kas, saadaan nämä ihanat lukusanat! Todellinen muinaismuisto koko järjestelmä. Näin ne menevät:

50 = halvtreds (pitkämuoto halvtredsinstyve) [halvtress]
60 = tres (tresindstyve)
70 = halvfjerds (halvfjerdsindstyve) [halvfjärs]
80 = firs (firsinstyve)
90 = halvfems (halvfemsinstyve)

Ennen sentään setelissä luki femti kroner,  nyt siihen on kirjoitettu halvtreds kroner. Edistystä?

En nyt tällä kertaa lukenut kaikkia palstalle lähetettyjä. Totean vain, että VAIN ja VAIN valloittajalla ja miehittäjillä on niin törkeän vahvat oikeudet ja edut  omaan kieleensä vieraassa maassa mitä ruotsin kielisillä on Suomessa! Demokratia ei tässä asiassa toteudu lainkaan, 4 prosentin lilliput vähemmistö määrää ja komentelee 96. Esim. jos et tankkaa turhaa Ruotsin kieltä niin akateeminen urasi on sula mahdottomuus!
Ja haitoista yksi tuhansista: Junassa keskittyminen johonkin tehtävään vaikeutuu kun vähän väliä kuuluu ölinä "kolmella" kielellä KAUHAVA, KAUHAVA, KAUHAVA. Saataisiin edes tämä järkeistettyä, siis silloin kun aseman nimi ei ruotsinnu niin ei turhaa jankutusta!
Eläköön Ruotsin kielen opetus kouluissa! VAPAAETOISENA niin kuin muutkin kielet, Ruotsin kieltä opiskelkoon ne jotka tarvitsevat ja haluavat.

Kun Ruotsin kuningas alkoi joskus 1100 -luvulla laajentaa valtaansa idän suuntan, niin mitään Suomea ei viellä ollut olemassa - suurella niemimaalla eli mm. hämäläisiä, ja heistä itäänpäin karjalaisia. No maata tässä vallattiin, mutta miehitys ei kyllä taida olla oikea ilmaisu.
     Joskus 1600 -luvulle, Ruotsin kuningaskunta oli paisunut suurvallaksi. Sen alueella asui sekä etnisiä ruotsalaisia, että suomen-heimolaisia, että eestiläisiä. Suomalaisilla oli täysin samat oikeudet, kuin ruotsalaisilla. Virkakieli oli tosin ruotsi; kuinka toimittiin jos esim. Pohjanmaan talonpoikien piti toimittaa kuninkaalle jokin valituskirje, ei ihan ole tiedossani. Mistään kielisorrosta ei joka tapauksessa ollut kysymys.
     Mikael Agricola kuuluu olleen ensimäinen joka julkaisi tekstiä suomeksi ... ja siitähän se sitten.
     Vuosisadat ovat vierineet ja tilanteet muuttuneet. Tänään on niinkuin on.
     Kyllä minusta on kivaa saada asioida molemmilla kotimaisilla eikä se englannin taitokaan ole koskaan haitaksi osoittautunut. - Meillä on täällä Lidingön saarikaupungin seurakunnassa naispappi Tuija Hammare jonka taustasta en muuta tiedä kuin että saarnaaminen onnistuu molemmilla kielillä. Kävelymatkan päässä kotoa on myös pieni kirkko jossa ajoittain pidetään suomenkielisiä jumalanpalveluksia. Ah mitä muuta voisi viellä toivoa.
     Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Tai kuten Mikael aikoinaan kirjoitti (nykysuomeksi tavaten)
     "Kyllä se kuulee Suomen kielen/
joka ymmärtää kaikkein mielen".

Martin on oikeassa: se, mitä nykyisin kutsumme Suomeksi, oli samanlainen valtakunnan osa kuin Pohjanlahden länsipuolisetkin alueet, tasavertaisin oikeuksin, joskus kyllä raskaammin velvollisuuksin.

Ja jos ruotsinkielinen Pohjanmaan rannikon talonpoika halusi asioida kuninkaissa, hän joutui tekemään täsmälleen saman kuin suomenkielinen Hämeen talonpoika eli etsimään jonkun, joka oli kirjoitustaitoinen ja osasi kirja- ja hovikielen koukerot. Muuten ei tullut asioinnista mitään.

Totta on, mutta miksi kaikkien suomalaisten virkamiesten asuinpaikasta riippumatta  odotetaan osaavan ruotsia?
On maita, joissa on useita virallisia kieliä. Pitääkö siellä jokaisen virkamiehen hallita
ne kaikki? Sveitsissäkin on ainakin kolme, ellei useampiakin.

Sveitsissä kuulemma jokaisen kansalaisen odotetaan tulevan toimeen saksalla ja ranskalla. Italiaa ei ole mikään pakko opiskella saati retoromaniaa. En tiedä, onko Sveitsin tilanne verrattavissa Suomen pakkoruotsiin eli onko kaikkien äidinkielestä riippuen pakko opiskella saksaa tai ranskaa. Liikenteenohjauksen kieli on saksa tai ranska riippuen siitä, missä päin maata ollaan. Raja ei kuulemma ole mikään kovin tarkka käsite. Tällaisia tietoja kertoi SBB:n henkilö Innotransin osastollaan.

Pitkään meni, että sain pidättäydyttyä kommentoimasta tätä ketjua, mutta nyt on kyllä pakko:

Vai että valloittajiksi ja miehittäjiksi sinä meitä rohkenet kutsua! Samaan hengenvetoon surkutellaan, kuinka yhteydenpito eri kieliryhmien välillä mm. täällä Pohjanmaalla on olematonta varsinkin maalla (http://vaunut.org/kuva/51072 kommentti). Ainakin omakohtaisena kokemuksena tuollaiset asenteet sekä pakkoruotsikeskustelusta kumuloituva viha eivät ainakaan lisää haluja yhteydenpidon/yhteistyön laajentamiselle, jota aika ajoin väläytellään julkisessa keskustelussa. Kuinka härlig grej onkaan, että näiden kolmen kuukauden aikana jotka Vaasassa olen nyt asunut en ole tarvinnut vielä kertaakaan puhua suomea kaupungilla. Eli kumpikin kieliryhmä selviää arjessaan omalla äidinkielellään, ja yhteiselo sujuu mielestäni ihan hyvin. Se on kuitenkin helposti tuhottavissa oleva asia, ja siksi sitä pitää myös vaalia.

Demokratia ei logiikallasi toteudu täälläkään, lainkaan. Maakunnassamme meitä on 50,5 enemmistö, mutta esim. maalta tulevalle ja sinne ehkä palaavalle akateeminen ura (esim. luokanopettaja) on sula mahdottomuus, mikäli et tankkaa turhaa suomen kieltä, jota et opettajan urasi aikana tule koskaan tarvitsemaan. 45 prosentin lilliput vähemmistö määrää ja komentelee 50,5. ;D

Vakavasti ottaen en ole kohdannut korkeakouluopintojeni aikana vielä ainoatakaan sellaista opiskelijatoveria, joka ei kysyttäessä olisi sanonut haluavansa oppia suomen kieltä/kokenut tarvitsevansa sitä. Tämä koskee myös ahvenanmaalaisia.

Ruotsi on Suomessa käytännössä paikalliskieli, ja sellaisena lainsäädännön tulisi siihen suhtautua. Virallinen kieli sen pitäisi olla vain siellä missä paljon ruotsinkielisiä asuu, eli sen aseman tulisi olla kuin saamelaiskielten Lapissa.

Mitä sä nyt oikein joriset? Saamenkielisiä on laskentatavasta riippuen 20000-30000, suomenruotsalaisia noin 400000. Huomaathan tuossa tuon desimaalipilkun sijaintieron varmasti?

Olen tietysti hieman jäävi kaksikielisenä kommentoimaan, mutta jos perustuslakiin on paalutettu oikeus käyttää jompaakumpaa Suomen virallista kieltä missä tahansa, miksi edes mietitään sitä, osaako joutsenolainen ruotsia tai eckeröläinen suomea? En oikein ymmärrä tätä asetelmaa - tuttua suomalaista huttua: meillä on helvetin suuri ongelma siitä, että luemme ruotsia. Mitäs jos lukisimme ruotsia ilman ongelmia? Luemmehan uskontoa, biologiaa, maantietoakin, ja joudumme jopa käymään niinkin erikoisilla kuin liikuntatunneilla.

Kumma juttu, mutta näistä ei kukaan marmata koskaan - vaikka nämä kaikki oppivelvollisuuden piiriin kuuluvatkin, ja ovat siten pakollisia.

Ruotsinkielisillä alueilla ruotsinkieliset palvelut järjestyvät luonnostaan, kun ruotsinkieliset palvelevat toisia ruotsinkielisiä. Sen lisäksi ruotsinkieliset opiskelevat koulussa suomea, joten suomenkielisten tarve osata ruotsia on aika vähäinen. Elämme aikoja, jolloin pitäisi yrittää säästää julkisissa menoissa. Periaate tuntuu melkein olevan, että kaikesta säästetään paitsi ruotsin kielestä. Se on kummallista. ???

Totta töriset Vesa. On hyvä muistaa, että Suomen kieli olisi keittiökieli jos Venäjän Aleksanteri ei olisi MÄÄRÄNNYT Suomen kieltä viralliseksi kieleksi virastoissa ym. Miten tähän onnellisen tulokseen päästiin: Snellman käytti oikotietä. Ruotsia puhuvat jarruttivat ja hautasivat jo asian mutta SUUR KIITOS JW Snellmanille hän oikaisi. Em. mainitun virallistamisen ylimeno aika oli 20 vuotta.
Eläköön Ruotsin kielen opetus Suomen kaikissa kouluissa, vapaaehtoisena.
P.S. Kun siirrytään järkevälle linjalle Ruotsin kielen kieliasiassa niin luonnollisesti lakia on ensin muutettava :'(!

Uskomaton ajattelutapa että suomenkielisten ei tarvitsisi opiskella ruotsia koska ruotsinkieliset osaavat suomea, koska sitä opiskellaan koulussa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että jos pakollinen ruotsin opetus poistettaisiin suomenkielisiltä, ei ruotsinkielisiltä kuitenkaan tulisi poistaa pakkosuomea? Menen aivan sanattomaksi tällaisesta isäntäajattelusta, joka halveksii Suomen perustuslakia, jossa molrmmat kielet ovat määritelty samanarvoisiksi. Ei ainakaan Vaasassa, Porvoossa, Pietarsaaressa, Paraisilla ym. pelkästään ruotsinkieliset palvele toisia ruotsinkielisiä, vaan myös suomenkieliset "joutuvat" palvelemaan yhtä lailla, ja toisin päin. Se myytti, että kaikki ruotsinkieliset osaisivat suomea niin hyvin, että he selviäisit kaikesta mahdollisesta, pitää paikkansa korkeintaan pääkaupunkiseudulla ja Turussa (sekä Svenskfinlandin ulkopuolella), mutta muualla suomen kielen vaikutus on niin paljon heikompi, että suomen kielen taito on välttävä. Ei suomen kieli ole niin helppoa, että sen oppisi koulussa muitta mutkitta, joten kielitaito jää opiskelusta huolimatta olemattomaksi käytännön puuttuessa.

Vesa Höijerin sortoajattelu sekä aiempi kommentti ruotsin paikallliskielisyydestä, sekä vaatimus ruotsin kielen aseman suoranaisesta heikentämisestä saavat minut entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että elämä olisi niin paljon helpompaa ja sopuisampaa jos muuttaisin maalle enkä pitäisi minkäännäköistä yhteyttä kielirajan yli. Silloin ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa valitusta taikka käydä kielisotaa.

Sama logiikka toimii myös toistepäin, eli ei suomeakaan opita, koska sen osaamista ei koeta tarpeellisena. Aivan kuten siellä Kemijärvellä, jossa kukaan ei osaa ruotsia, mikä on ihan yhtä outoa kuin ettei Närpiössä tai Uudessakaarlepyyssä kukaan osaa suomea.

Ihan yhtä lailla täällä on pakkoruotsi kouluissa kuin muuallakin.

Melko CAAC kommentti.

Melko CAAC koko aihe :D

Mitenkähän nuo kommentit liittyvät kieltenopetukseen?

Vaikka olisi kuinka motivoitunut, päähän kaadettu oppi valitettavasti haihtuu ennen pitkää, jos asuu täysin suomenkielisellä alueella. Omana kouluaikana opetus keskittyi mielestäni liikaa kieliopin pienienkin vivahteiden hallitsemiseen ja arkielämän tilanteissa selviämisen taidot jäivät puutteellisiksi. Olisiko järkeä olla kaksi eri tavoitetasoa eli kaksikielisiin kuntiin syvällisempi A-taso, joka koluaa kieliopin perin pohjin ja puhtaasti suomenkielisille alueille B-taso, jossa painotettaisiin enemmän arkielämän tilanteissa selviytymistä?

Olen samaa mieltä ja myös siitä, jonka aiemmin nostit esille, eli että lausumista/ääntämistä pitäisi harjoitella paljon paljon enemmän ruotsin tunneilla. Siihen ei kiinnitetä lainkaan niin paljon huomiota kuin pitäisi, ja tulos on seuraavanlainen: https://nuelleraldrig.wordpress.com/2007/06/03/bor-lasas-med-finsk-brytning/. Lisäksi sanojen painotus ja lauseiden prosodia jäävät kokonaan huomiotta, jolloin jokainen yksittäinen sana painotetaan turhan korostuneesti. Kontrastin painollisen sanan ja painottomien sanojen välillä kuin yöllä ja päivällä. Oli aivan hirviää kuunneltavaa, kun A-Studion toimittaja haastatteli ruotsiksi puhelimen välityksellä tehden juuri nuo mainitut yleisvirheet, luultavasti vain sen vuoksi, kun koulussa kielioppi on syrjäyttänyt ääntämisen. (koulujärjestelmän vika sekin, ei henkilön itsensä).

Oma lukunsa tietysti on, ettei meidän pohjalaisten murretta, jonka tänä syksynä olen (vuosien poissaolon jälkeen uudelleen) omaksunut, tunnu oikein edes muutkaan ruotsinkieliset ymmärtävän, joten voi vain kuvitella miten vaikeaa se on suomenkieliselle saada tolkkua siitä - itt lär man föschtoå hande närpesiska dialektin. Puhumattakaan siitä, että maskuliini ja feminiini monin paikoin elävät ja voivat hyvin österbottniskassa.

Tähän väliin sopii kulttuurihistoriallinen anekdootti. Hiljattain edesmennyt arkkitehti Erkki Helamaa kertoi joskus työskentelystään nuorena, aloittelevana arkkitehtina Erik Kråkströmin toimistossa 1940-luvun lopussa. Toimisto rakensi silloin jotakin (kouluako olisi ollut?) Närpiöön, ja vastaava mestari joutui tietenkin silloin tällöin soittelemaan Helsinkiin kyselläkseen milloin mitäkin asiaa. Helamaa kertoi antaneensa puhelimen yleensä Kråkströmille, koska tämä oli ruotsinkielinen. Kråkström oli Helamaalle todennut, ettei hänkään siitä puheesta paljon mitään ymmärrä. Rakennus saatiin kai kuitenkin pystyyn.

"Arī ar visām kļūdām ir jārunā" (kaikkine virheineenkin täytyy puhua), toisti toistamasta päästyäänkin Helsingin yliopiston latvian kielen lehtori Valentīna Gurtaja 1990-luvulla, ja tämä viisas neuvo sopii kaikkiin kieliin, kun arkikommunikoinnista on kyse.

Huoh... tämä on ikuisuuskysymys. Mutta en malta olla kysymättä pitäisikö Ruotsissa olla pakollinen suomenkielen opetus kouluissa (suomenkielisiä on satoja tuhansia) ja Virossa pakollinen venäjä (venäjänkielisiä on neljännes Viron kansalaisista) ?

Sekä Suomessa että molemmissa mainitsemissasi maissa olisi edelleen tarvetta nykyistä paremmalle ja avoimemmalle kulttuuriselle ymmärrykselle, olipa paras keino sen saavuttamiseen kiel(t)enopetus tai jokin muu. Ruotsissa tämän asian sisäistämisessä tosin ollaan sekä Suomea että Viroa huomattavasti edellä.

Tartto 9.12.2014

Mä olin Paraisilla 15 vuotta töissä ja ehdin olemaan 9 vuotta naimisissakin alkuasukkaan kanssa, oli aika huikeaa -91 mennä sinne ruosteisella 6:n lukioruotsintaidoilla, kaakonkulman kasvattina, koska sikäläisessä murteessa tungetaan suomea sekaan hulvattomasti ja sanat lausutaan "suomalaisittain" eli ässä on ässä eikä joku hoon tapainen kuten riikinruotsissa. En joutunut kovinkaan usein avaamaan suutani ruotsiksi, mutta tuon kielikylvyn jälkeen on aika helppoa keikkua Kustaan maalla tai Oolannissa, sanat tulevat mieleen kuin itsestään ja pidän enemmän puhtaasta kielestä kuin rantojen ranskasta, sitäpaitti molemmissa paikoissa on pakko puhua ruotsia.

Ruotsalaisiin tekee melkoisen vaikutuksen se, että tämmöinen puoliryssä ymmärtää heitä ja vastailee omalla kielellään, he ovat varautuneet käyttämään englantia täällä. Tavallisille Svenssoneille ei nimittäin ole juurikaan kerrottu ruotsin asemasta Suomessa.

15 vuoden kielikylvystä oli sekin hyvä puoli, että suomeksi käydyssä keskustelussa bongaan 90 pinnan varmuudella sellaisen, jonka äidinkielenä on ruotsi, vaik Turussa. Aina tulee joku pikku moka ja ainakin Turun ympäristössä on sikinsokinnainti kukoistanut, nimestä ei pysty päättelemään äidinkieltä.

Pohjanmaan "ruotsiin" en ota kantaa, edellistyöpaikassa oli yksi närpiöläinen ja ei hänestä saanut selvää oli äidinkieli kumpi tahansa.

Kouluruotsissa oli se hyvä puoli, että takaraivoon jäi kumminkin melko hyvä sanavaraston pohja, luin lisäksi saksaa ja noita kun yhdistelee, niin pärjää Ruotsissakin johonkin Södertäljeen saakka ennen kuin tulee myydyksi ;-)

Meänkieli ja karjala lasketaan omiksi kieliksi, vaikka ne voisivat yhtä hyvin olla suomen murteita. Voisivatkohan närpiö ja skoone olla jonain päivänä kieliä?

Nyt alkaa mennä pahasti ohi aiheen. Sekä Närpesmåletilla että skånemåletilla on samat juuret eli ne ovat polveutuneet muinaisruotsista (kuten norjakin). Kaikista ruotsin murteista närpiössä puhuttu on konservatiivisinta eli lähimpänä muinaisruotsia, ts. alkuperäisintä. Näillä pohjalaismurteilla on myös selkeitä samankaltaisuuksia norjan kielen kanssa monella saralla, esimerkkejä on lukemattomia. Närpiön murretta on mielestäni turhaan demonisoitu vaikeana ymmärrettävänä, kyllä sitä oppii ymmärtämään kunhan ensin oppii perusteet siitä ja altistuu tarpeeksi, tai sitten yksinkertaisesti olen jäävi ottamaan kantaa, kun pohjanmaan ruotsi on ensimmäinen elämässäni oppimani kieli ja murre.

Miten karjalan ja suomen kieli (josta meänkieli on sittemmin polveutunut) ovat aikanaan erkaantuneet toisistaan, sen saa joku toinen selittää.

Nyt kun suomalaisittain lausuminen otettiin esiin niin koen velvollisuudekseni lausua muutaman varoituksen sanasen. Vaikka Helsingissä ja Paraisilla puhuttu suomenruotsi muistuttaakin kovasti ääntämykseltään suomalaisittain tapahtuvaa, on niiden ja äidinkieleltään suomenkielisen henkilön ruotsin ääntämyksessä (murtamisessa, brytning) aivan selkeä ero, jota aina riikinruotsalaisetkaan eivät erota. Kielen prosodia on täysin erilainen kuin suomen kielessä.

Voisin jopa väittää , ettei suomenruotsin riikinruotsista eriävä prosodia ole suomen kielen vaikutuksen aikaansaamaa, vaan syyt ovat muualla. Ainakin näin on mm. sanan fara kohdalla, jonka vokaalit ovat kaikki lyhyitä suomen puolella ilman, että syy olisi suomen kielessä.

Asiahan (siis korostuksen ja etelämurteiden rinnastaminen toisiinsa) tuntuu olevan hyvinkin tunteita herättävä monissa piireissä.

Niin tähänhän voi sijoitella argumentit suoraan Suomen pakkoruotsiväeltä lainaten:

Ruotsilla ja Suomella on yhteinen historia. Kaksikielisyys on maan kilpailukykyä parantava rikkaus ja avaa ruotsalaisille monenlaisia työmahdollisuuksia. Vain kaikille pakollinen suomenopetus varmistaa suomenkieliset palvelut Ruotsissa. Joten on aivan selvää, että kaikkien ruotsalaisten tulee osata ja opiskella suomea.