Meänkieli ja karjala lasketaan omiksi kieliksi, vaikka ne voisivat yhtä hyvin olla suomen murteita. Voisivatkohan närpiö ja skoone olla jonain päivänä kieliä?
Nyt alkaa mennä pahasti ohi aiheen. Sekä Närpesmåletilla että skånemåletilla on samat juuret eli ne ovat polveutuneet muinaisruotsista (kuten norjakin). Kaikista ruotsin murteista närpiössä puhuttu on konservatiivisinta eli lähimpänä muinaisruotsia, ts. alkuperäisintä. Näillä pohjalaismurteilla on myös selkeitä samankaltaisuuksia norjan kielen kanssa monella saralla, esimerkkejä on lukemattomia. Närpiön murretta on mielestäni turhaan demonisoitu vaikeana ymmärrettävänä, kyllä sitä oppii ymmärtämään kunhan ensin oppii perusteet siitä ja altistuu tarpeeksi, tai sitten yksinkertaisesti olen jäävi ottamaan kantaa, kun pohjanmaan ruotsi on ensimmäinen elämässäni oppimani kieli ja murre.
Miten karjalan ja suomen kieli (josta meänkieli on sittemmin polveutunut) ovat aikanaan erkaantuneet toisistaan, sen saa joku toinen selittää.
Mä olin Paraisilla 15 vuotta töissä ja ehdin olemaan 9 vuotta naimisissakin alkuasukkaan kanssa, oli aika huikeaa -91 mennä sinne ruosteisella 6:n lukioruotsintaidoilla, kaakonkulman kasvattina, koska sikäläisessä murteessa tungetaan suomea sekaan hulvattomasti ja sanat lausutaan "suomalaisittain" eli ässä on ässä eikä joku hoon tapainen kuten riikinruotsissa. En joutunut kovinkaan usein avaamaan suutani ruotsiksi, mutta tuon kielikylvyn jälkeen on aika helppoa keikkua Kustaan maalla tai Oolannissa, sanat tulevat mieleen kuin itsestään ja pidän enemmän puhtaasta kielestä kuin rantojen ranskasta, sitäpaitti molemmissa paikoissa on pakko puhua ruotsia.
Nyt kun suomalaisittain lausuminen otettiin esiin niin koen velvollisuudekseni lausua muutaman varoituksen sanasen. Vaikka Helsingissä ja Paraisilla puhuttu suomenruotsi muistuttaakin kovasti ääntämykseltään suomalaisittain tapahtuvaa, on niiden ja äidinkieleltään suomenkielisen henkilön ruotsin ääntämyksessä (murtamisessa, brytning) aivan selkeä ero, jota aina riikinruotsalaisetkaan eivät erota. Kielen prosodia on täysin erilainen kuin suomen kielessä.
Voisin jopa väittää , ettei suomenruotsin riikinruotsista eriävä prosodia ole suomen kielen vaikutuksen aikaansaamaa, vaan syyt ovat muualla. Ainakin näin on mm. sanan fara kohdalla, jonka vokaalit ovat kaikki lyhyitä suomen puolella ilman, että syy olisi suomen kielessä.
Asiahan (siis korostuksen ja etelämurteiden rinnastaminen toisiinsa) tuntuu olevan hyvinkin tunteita herättävä monissa piireissä.
