Minun suhtautumiseni Suomen Elämysjunat -konserniin on johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen negatiivinen. Tämä ei kuitenkaan ole mutuna syntynyt näkemys, vaan perustuu kaikkeen siihen mikä täällä jo aiemmin on ollut esillä:
- konsernin enemmistöomistus pöytälaatikkofirmassa Britanniassa
- epäselvyys siitä, mihin Elämysjunien järjestämän joukkorahoituksen rahat todella on käytetty
- Suomen Elämysjunat Oy:n ja Höyryraiteen molempien puuttuminen ennakkoperintärekisteristä
- tilintarkastajien puuttuminen molemmilta yhtiöiltä
Jos näihin seikkoihin saataisiin sellainen ratkaisu, joka herättää luottamusta, olisin valmis ilman epäilyksen häivää muuttamaan oman suhtautumiseni koko tähän bisneskuvioon täysin toiseksi.
Uskallan väittää, että jos niitä ratkaisuja löytyisi, myöskään turvallisuustodistuksen kanssa ei olisi enää ongelmia. Tarvittavat luvat on helpompi saada ja olemassaolevat luvat helpompi pitää, jos yhtiön/konsernin raha-asiat ja omat dokumentit on kunnossa. Sanon näin siitä huolimatta, että Traficomin päätöksessä esitetyt seikat eivät suoraan ja itsestäänselvästi ole kytkössä juuri noihin yllä esittämiini ongelmiin.
Kuten tiedämme, kaikki tämä on kuitenkin hyvin villiä spekulointia. En hetkeäkään usko, että konsernilla olisi kykyä tai varsinkaan halua näiden ongelmien ratkaisuun. Miksi olisi, kun syyllinen löytyy aina jostain muualta?
- konsernin enemmistöomistus pöytälaatikkofirmassa Britanniassa
- epäselvyys siitä, mihin Elämysjunien järjestämän joukkorahoituksen rahat todella on käytetty
- Suomen Elämysjunat Oy:n ja Höyryraiteen molempien puuttuminen ennakkoperintärekisteristä
- tilintarkastajien puuttuminen molemmilta yhtiöiltä
Jos näihin seikkoihin saataisiin sellainen ratkaisu, joka herättää luottamusta, olisin valmis ilman epäilyksen häivää muuttamaan oman suhtautumiseni koko tähän bisneskuvioon täysin toiseksi.
Uskallan väittää, että jos niitä ratkaisuja löytyisi, myöskään turvallisuustodistuksen kanssa ei olisi enää ongelmia. Tarvittavat luvat on helpompi saada ja olemassaolevat luvat helpompi pitää, jos yhtiön/konsernin raha-asiat ja omat dokumentit on kunnossa. Sanon näin siitä huolimatta, että Traficomin päätöksessä esitetyt seikat eivät suoraan ja itsestäänselvästi ole kytkössä juuri noihin yllä esittämiini ongelmiin.
Kuten tiedämme, kaikki tämä on kuitenkin hyvin villiä spekulointia. En hetkeäkään usko, että konsernilla olisi kykyä tai varsinkaan halua näiden ongelmien ratkaisuun. Miksi olisi, kun syyllinen löytyy aina jostain muualta?
Mitä tilintarkastajiin tai toiminnantarkastajiin tulee, niin ensinmainittujen on oikeastaan pakko olla organisoidusti mukana, ainakin silloin kun on kyse vähänkään laajemmasta toiminnasta rahavirtoineen.
Kahden asunnon paritalossa, tai museopuljussa, joka järjestää yleisöajoja 0 - 3 kertaa vuodessa, riittää mielestäni toiminnantarkastaja tai pari. Yhdistysrekisteristä annetut määräykset kertoo asiasta tarkemmin.
Lakisääteisyys on tietenkin merkittävässä osassa, mitä talouspuolen raportointiin ja lausuntoihin tulee. Tosin osaketaloissa toiminnantarkastajan rooli on vakuuttua yhtiön hallinnon toiminnan ja päätösten tasapuolisuudesta osakkaita kohtaan.
Museopuljussa sama pätee soveltuvin osin, niin sanoakseni "osakkuuksien" suhteen.