Harrastajat ovat vuosikymmenten aikana kunnostautuneet marisemaan siitä, mitä kaikkea Hr 11 -veturille olisi tehtävä. Pitäisi olla ”joku”, joka kunnostuksen tekee — tai ennen kaikkea rahoittaa kunnostuksen — ja kun ei ole, niin pöyristytään asiasta kerta toisensa jälkeen.
Kenen pitäisi rahoittaa veturin kunnostus, koska rahastahan tässä on viime kädessä kyse — ja mitä kauemmin kone on ulkosalla, sitä enemmän rahaa tulevaisuudessa tarvitaan raadon kunnostukseeen. Jos olisi riittävästi rahaa, niin ehkä silloin löytyisi myös joku taho, jolta kunnostuksen voisi ostaa riihikuivalla rahalla.
On todennäköisesti helppo osoittaa, että rahoittajan pitäisi olla VR, liikenneministeriö, joku taho valtionhallinnosta tai vaikka Suomen rautatiemuseo. ”Sivistysvaltiossa pitäisi olla ymmärrystä säilyttää omaa historiaa”, niin kuin harrastajat urputtavat.
Vaan kun ei ole yhtäkään tahoa, joka asiaan haluaisi tarttua — ei ole ymmärrystä, halua eikä varsinkaan rahaa ja kun ei ole, olisi harrastajien puututtava asiaan. Näin tehdään muissa rautatieharrastusmaissa.
Tämä tarkoittaa sitä, että perustetaan osakeyhtiö — ”Hr 11 Aid Oy” — jolla on vain yksi tavoite: hankkia puoli miljoonaa euroa (mikäli tämä riittää) Hr 11:n kunnostamiseen. Rahat luovutettaisiin korvamerkittyinä veturin omistajalle, eli Suomen rautatiemuseolle. Korvamerkintä tarkoittaa sitä, että rautatiemuseo ei voi käyttää rahoja museon vessojen huonon ilmanvaihdon korjaamiseen tai mihinkään muuhunkaan epämääräiseen toimintaan, jolla ei ole tekemistä rautatiehistorian taltioimisen kanssa. Ehtojen kanssa on syytä olla tarkkana. Jos kunnostustyö ei ala jollain aikavälillä, niin rahat palautuvat osakeyhtiölle odottamaan parempia aikoja. Samalla voidaan seurata myös sitä, onko rautatiemuseosta moiseen puuhaan vai pitäisikö ”aid”-yhtiön ryhtyä myös työn valvojaksi.
Harrastajien tehtäväksi siis jää osakeyhtiön pyörittäminen ja rahojen hankinta, joka on melko siistiä työtä ja mikä soveltuu monelle. Rahoitusta saadaan myymällä harrastajille yhtiön osakkeita, esim. hintaan tuhat euroa kipale. Viimeistään tässä vaiheessa nähdään se, kuka on oikeasti valmis rahoittamaan veturin kunnostusta ja kuka puhuu aiheesta vain lämpimikseen. Englantilaisista konsepteista voi ottaa mallia. Englannissa ”Aid”-yhtiöt osallistuvat messuille ja rautatietapahtumiin, joissa ne myyvät ”Aid”-aiheisia teemukeja, T-paitoja, kirjallisuutta ja muuta aihetta varten teetettyä tavaraa, joiden tuotot suunnataan kunnostukseen. Yhtiön osakkeitakin myydään tilaisuuksissa.
Mestarimallit voi harkita Hr 11 -veturin pienoismallin/rakennussarjan valmistamista, jonka myyntihinnasta osa voidaan lahjoittaa ”Hr 11 Aid Oy:lle”.