Yksityisten säiliövaunujen värityksistä

[Alex Chudoba]

Yksityisten omistamat säiliövaunut ovat melko kirjava aihealue, josta on ainakin internetin julkisissa lähteissä suhteellisen vähän tietoa. Vaikka vaunut itsessään ovat olleet pitkälti VR:n konepajoilla rakennettuja enemmän tai vähemmän standardinmukaisia vaunuja, erityisesti niiden maalauksessa on ollut melkoisesti kirjavuutta, johon tässä pyrin hieman pureutumaan. Vaunujen korjaaminen on tietääkseni pääsääntöisesti tapahtunut myös VR:n toimesta, jolloin lienee pyritty käyttämään myös standardoituja väritysmalleja. Niistä on toki myös poikettu paljon, ja voinee olettaa että yleensä vähintään vaunun omistajan logot ovat olleet omistajan määrittelemiä värisävyjä. Tarkoittamani ajanjakso päättyy kutakuinkin 70-lukuun, jolloin merkittävin osa yksityisten omistamista säiliövaunuista poistettiin vanhentuneina (= mm. liukulaakeroituina) käytöstä. Joitain harvoja yksityissäiliöitä on toki liikkunut vielä viime vuosinakin.

VR:n säiliövaunut ovat tänä ajanjaksona pääosin noudatelleet väritystä, jossa alusta ja säiliön satulat ovat mustia, ja säiliö on maalattu alumiinivärillä. Joitain vaunuja niin VR:llä kuin yksityisillä on ollut myös kokomustina, esimerkkeinä mainittakoon Go ( http://vaunut.org/kuva/139703 ) ja Gnz ( http://vaunut.org/kuva/145528 ).

Seuraavassa joitain havaintoja ja pohdintoja joidenkin tiettyjen vaunusarjojen värityksistä:

Gmz: Väritys lienee tekstiasettelusta ja logon mallista riippumatta ollut pitkään perusmallia alumiinivärisellä säiliöllä. Kuvassa http://vaunut.org/kuva/55748 havaitaan myös, että neliömallisella simpukkalogolla varustetut vaunut ovat säiliöltään vaaleanharmaita tai valkoisia. Mestarimallit mainitsee H0-mittakaavan Gnz-rakennussarjassaan tämän olevan vuoden 1958 tekstiasettelu, joskin rakennussarjan mallikuvassa olevan vaunun säiliö on alumiinivärinen. Yhtään 1:1-mittakaavan kuvaa tästä tekstiasettelusta alumiinivärisellä säiliöllä en löytänyt, vaikka on toki mahdollista että sellaisiakin on ollut olemassa. Säiliön harmaan värisävy jää arvoitukseksi, aivan puhtaasta valkoisesta tuskin kuitenkaan on edes uutena ollut kyse.

Gnz: Ennen 1960-luvun alkupuolta alumiinisäiliöinen perusväritys, jossa isot Esso-tekstit säiliön kyljissä punaisella, muita tekstejä ja logoja sinisellä ja punaisella. Tämä väritys lienee tullut käyttöön 1950-luvun alussa, jota ennen iso teksti säiliön kyljessä oli NOBEL-STANDARD. Tässä tekstin väristä en ole nähnyt tietoa tai edes valistuneita arvauksia. Vaunu on kuitenkin molemmissa mainituissa tekstityksissä noudatellut perusväritystä alumiinivärisine säiliöineen.

1960-luvulla uusitussa värityksessä säiliön kyljessä punainen vaakaraita, jonka oikeanpuoleisessa päädyssä ovaali Esso-logo. Tässä säiliöt vaikuttavat olleen pääosin vaaleanharmaita tai valkoisia, joskin myös alumiinivärisiä säiliöitä näkyy. Muun muassa kuvassa http://vaunut.org/kuva/145405 Gnz näyttää alumiiniväriseltä, kuvassa http://vaunut.org/kuva/55034 vaalenharmaalta, ja kuvassa http://vaunut.org/kuva/34487 esiintyy kumpikin väritys. Näissä kaikissa alusta on selvästi maalattu mustan sijaan harmaalla, joka joissain kuvissa vaikuttaa hyvinkin vaalealta. Kuvan http://vaunut.org/kuva/91041 perusteella uskaltaisin veikata, että kyseessä on tavaravaununharmaa, jota muutoin on käytetty lähinnä vaunujen koreissa.

Stb: Tässäkin väritys on uusittu jossain vaiheessa 1960-lukua: vanha väritys kuvassa http://vaunut.org/kuva/64514 on melko selkeä perusväritys alumiiniväreineen. Sen sijaan kuvien http://vaunut.org/kuva/80798 ja http://vaunut.org/kuva/80416 uudempi väritys on selvästi harmaa, ja kovasti olen näkevinäni siinä myös sinertävää sävyä muuallakin kuin säiliötä kiertävässä vaakaraidassa. Sävy lienee myös muuttunut kuvien välisen kymmenen vuoden aikana, noin merkittävä tummuusero tuskin on mitenkään selitettävissä säistymisellä. Mitään kovin lähellekään sopivaa sävyä tähän en VR:n standardiväreistä keksi.

Sal, Silk, Siv: Perusväritys, mutta ilmeisesti kaikissa säiliö alumiinin sijaan vaaleanharmaa. Ei välttämättä keskenään samansävyisiä, ja etenkin Silk:n kohdalla lienee huomioitava sementin vaikutus vaunun yleisväritykseen. Ainakin Silk- ja Sal-vaunuja on ollut rullalaakeroituina käytössä 1980- ja 1990-luvuille, jolloin myös alustan väri on päivittynyt tavaravaununruskeaksi.


Näistä on varmasti aivan virallisetkin VR:n maalausohjeet olemassa, sikäli mikäli vaunuja on maalattu VR:n konepajoilla. Lieköhän niitä säilynyt? Tällöin olisi melko selvää millä väreillä mitäkin vaunuja on maalattu, tai ainakin olisi pitänyt maalata.

[Petri Sallinen]

Säiliövaunut on valtavan laaja aihekokonaisuus. Karkeasti kokonaisuus voidaan jakaa kahteen pääryhmään: yksityisten omistamat säiliövaunut ja rautatielaitoksen omistamat säiliövaunut. Kolmas ryhmä on VR:n yksityisille vuokraamat säiliövaunut. Entä mille vuosikymmenille tarkastelu pitäisi rajata? 1900-luvun ensimmäiset 50 vuotta ovat melkoista muutosten muutosta. Säiliövaunuja tarvinneita yhtiöitä syntyi ja lopetti, ja vaunuja myytiin uusille omistajille. Tilanteen tekee sekavaksi myös se, että jollekin yhtiö saatettiin antaa joku tietty numeroavaruus, mutta tietyn numeron saanut vaunu saatettiin esimerkiksi romutuksen seurauksena korvata jollain aivan erilaisella vaunulla, joka sai kuitenkin vanhan vaunun numeron.

Monet konepajat rakensivat säiliövaunuja. Yksi tapa oli teettää säiliö esimerkiksi Lokomolla ja alusta VR:n konepajalla. Käsittääkseni VR:n konepajoilla ei aina ole ollut kovin hyvää osaamista säiliöiden rakentamisessa. Säiliövaunuja myös ostettiin ulkomailta. Olipa säiliövaunun syntyhistoria mikä tahansa, niin vaunut piti hyväksyttää — "katsastaa" — VR:llä. Näistä löytyy mappitolkulla asiakirjoja Kansallisarkistosta. Nämä ovat siinä mielessä mukavia dokumentteja, että mukaan on liitetty myös vaunun piirustus, josta selviää myös vaunun rakentanut konepaja.

Esimerkiksi vuonna 1946 suomalaisilla radoilla liikkui 273 yksityisten omistamaa säiliövaunua. "Vaunuilmoitus- ja vaunuston käyttömääräykset" -vihkonen sisältää yleensä myös kattauksen kyseisen aikakauden yksityisiin säiliövaunuihin.



Litterakirjo on melkoinen. Niiden elämistä ja muutoksia on lähes pakko seurata keskushallinnon kirjeenvaihdon avulla — käskykirjeet ja määräyskokoelmat ovat hyvä lähde. Listauksia löytyy 1800-luvun lopulta lähtien. En ole mitenkään määrätietoisesti tutkinut asiaa, mutta olen ottanut talteen dataa sitä mukaa, kun sitä on tullut vastaan. Aihe vaatisi tarkempaa paneutumista, mihin nyt ei ole mahdollisuutta.

Yksityiset vaunujen omistajat päättivät vaunujensa värityksestä itse. Ne eivät siis välttämättä noudattaneet VR:n standardeja eivätkä VR:n standardit ole oikea lähde yksityisten vaunujen värityksen todentamiseen. VR:n vuokraamien vaunujen osalta tilanne on ainakin osittain toinen.

Vaaleanharmaa ja alumiiniväri lienevät kohtuullisen yleisiä olipa kyse mistä tahansa vaunusta. Valkoinen (?) mainitaan myös asiakirjoissa ja tämä näkyy muutamissa vanhoissa kuvissa. Fuel Oy:llä ja Shellillä on ollut myös mustia vaunuja. Oiltrans Oy:llä panssarivaunun vihreitä. Tässä on savottaa, jos haluaa selvittää asiaa tarkemmin. Yhtiöiden vaunuja koskevissa asiakirjoissa ja vaunujen korjausohjeissa on dataa.

Yhtiöt maalasivat/maalauttivat ovat liikemerkkinsä omien värimalliensa perusteella.



VR:n vuokrasi säiliövaunuja vuonna 1949 mm. seuraaville tahoille:








Vuonna 1951 vuokratut



Vuonna 1952 vuokratut ja palautuneet vaunut


Vuonna 1955 vuokratut vaunut





Vuonna 1958 vuokratut




Vuonna 1968 vuokratut






Vuonna 1970 vuokratut







Vuokratut vaunut 1971

[Alex Chudoba]

Kokonaisuus on todellakin laaja, ja siksi katsoinkin parhaaksi rajata tarkastelua erityisesti muutamia vaunutyyppejä koskevaksi ja lähinnä niiden maalaukseen. Tosin kun joka tapauksessa lähdetään rönsyilemään niiden ulkopuolellekin, aihe paisuu aika lailla.

Litteroita ja numeroita yksityisistäkin vaunuista on tosiaan kohtalaisella tarkkuudella kaivettavissa esille, mutta piirustukset ovat jo huomattavasti vaikeampia löytää, ja maalausohjeet väreineen sitäkin hankalampia. Eräs taulukko yksityissäiliövaunuista on VR:n satavuotishistoriikissa sekä osoitteessa http://www.dlc.fi/~jte/Junat/3-aks.html , mutta se kattaa vain VR:n konepajoilla 1937-1960 rakennetut vaunut, eli sadoittain vaunuja jää sen ulkopuolelle. Omankin tarkasteluni rajaisin alkavaksi ehkäpä sotien jälkeisestä ajasta, ja päättyen aloituksessakin mainittuun 70-lukuun. Vaikkakin tälläkin välillä ja pelkästään aloituksessa mainittuihin sarjoihin keskittyen löytyisi vielä melkoisesti kirjavuutta, kun liikkeellä on ollut vielä vaunuja 1900-luvun alkuvuosilta lähtien.

Suuri kiitos myös näistä vaunujen vuokrausta koskevista liitteistä. Näemmä kuvassa http://vaunut.org/kuva/143568 rikkihappovaunuksi epäilemäni Go 199339 onkin todella ollut vuokrattuna Rikkihappo- ja superfosfaattitehtaat Oy:llä. Olettaisin lähinnä näkemistäni kuvista päätellen, että vuokrattujen VR:n säiliövaunujen väritystä ei yleensä ole vuokrattaessa muutettu, poislukien vuokraajan logojen ja vuokraustekstien maalaaminen. Säiliön keskiosan maalaaminen mustaksi liittynee mahdollisesti alumiinivärin puutteelliseen haponkestävyyteen, tai sitten johonkin muuhun.

Liekö se melko pätevä yleistys, että VR:n säiliövaunut olivat tänä aikana joko kokomustia tai säiliöltään alumiinivärisiä? Vai olisiko joissain "mustissa" vaunuissa käytetty itse asiassa tavaravaununvihreää tai jotain muuta tummaa sävyä? Ainakin kaksi museosäiliövaunua on Haapamäellä maalattu vihreiksi, ja voisi olettaa niitä maalattaessa olleen käytössä arvausten lisäksi myös tietoa, ellei sitten museovaunuja ole vain maalattu sillä värillä mitä on ollut saatavilla. Joka tapauksessa VR:n vaunujen maalauksessa kirjavuutta on ollut suhteellisen vähän, ja käytettävissä olleet värisävyt ovat ainakin melko tarkasti tiedossa.