Käsittääkseni Suomen itsenäistyminen onnistui sen vuoksi, että tapahtui seuraavat kolme asiaa: Venäjä ajautui sekasortoon, valkoisen osapuolen voiton ansiosta Suomi pääsi irti myös Neuvosto-Venäjästä ja Saksa hävisi sodan eikä pystynyt omimaan Suomea. Jos joku näistä kolmesta olisi mennyt toisin, olisi Suomen itsenäisyyskin jäänyt haaveeksi.
Totta, Petri. Tehtailijat ja rahapiirit olisivat edelleenkin lujasti Venäjän-kaupoissa kiinni. Itsenäistyminen ei olisi ollut heidän etujensa mukaista.
Voisi ajatella, että toteutunut historia oli - sanoisinko - pienestä kiinni...?
Aivan varmasti pienestä kiinni oli eräs tekijä, joka myös vaikutti omalta osaltaan Suomen itsenäisyyden alkuajan historiaan; elokuussa 1904 tsaariperheelle syntyi poika, tsesarevitsh Aleksei, eli kruununperijä, jolla oli pienen pieni geenivirhe perittynä äidiltään: verenvuototauti. Äitinsä, tsaaritar Aleksandra oli lähisukua Englannin kuningatar Viktorialle, "Euroopan isoäidille".
Sivumennen, Saksan keisarinnan (Viktorian tytär!) lapsille, eli Villenpojille tätä ei tullut, ei myöskään Espanjan kuningashuoneen miespuolisille jäsenille. Kreikan prinsseille se tuli. - Ihmeellistä!)
Ellei tätä olisi ollut, ei olisi ollut vihattua ja rivoa munkki Rasputinia, joka jollain ihmekonstilla sai prinssille sattuneet verenvuodot tyrehtymään, tsaarittaren suureksi helpotukseksi (esimerkiksi polvinivelten sisäinen verenvuoto, joka ei vaan lakkaa, on äärimmäisen tuskallinen!). Voi vain aavistella äidin hätää rakkaan lapsensa kärsiessä, eikä oikein kenestäkään ollut apua... Siinä ei Fabergén pääsiäismunilla tehnyt mitään!
En usko suuttuneen kansan tällöin kallistaneen korvaansa Leninille, Trotskille, Stalinille, tai muillekaan bolsevikeille. Nämä herrat olisivat jääneet kuriositeetiksi. Ei olisi tullut Neuvostoliittoa Hrustseveineen, "Ljonka" Brezhneveineen ja edelleen keisari Volodja Vladimirovitsh ensimmäistäkään...
Lisäksi uumoilen 1920-luvun katurähinöitsijä Adolf Hitlerinkin tällöin jääneen tuntemattomaksi historian hämäriin. Adolfin keskeinen sanomahan oli olla juutalais-bolshevismia vastaan.
Oswiecim olisi jäänyt täysin tuntemattomaksi puolalaiseksi pikkukyläksi lähelle Saksan Sleesian-rajaa, nyt se on historiassa ikuisesti: Auschwitz!
Tässä tätä sepustusta, osoitin että Suomi ei suinkaan ollut ja ole edelleenkään erillinen saari, etäällä maailman monella tavalla ketjuuntuvista tapahtumista. Joillekin asioille mahdetaan jotain ja joillekin taas ei.
Ihmiset tarvitsevat toisiaan.
