Kuulin väitteen, että kiskot olisi (muistaakseni Parkano-Oulu -väliltä) hitsattu lämpölaajenemisraoistaan toisiinsa kiinni. Voiko tämä pitää paikkaansa, ja mitä tällä saavutetaan?
Kuulemasi väite on ihan totta, tosin noin pitkää yhtenäistä kiskoa ei mm. ratapihojen ja vaihteiden takia tietenkään ole olemassa. Pääratoja alettiin tehdä ns. jatkuvakiskoraiteiksi jo 50-60-luvuilla
termiittihitsauksella, ja nykyään lyhyistä kiskoista tehdyt radat ovat Suomessa jo harvinaisuus.
Seuraavaksi tietenkin herää kysymys, onko jossain Oulun seudulla systeemi jolla radan lämpölaajeneminen kompensoidaan
Tosiasiassa radan sepelinen tukikerros tehdään raskailla tukemiskoneilla niin vahvaksi, että lampölaajeneminen ja -supistuminen jäävät jännityksenä itse raiteeseen. Mikäli kiskoja joudutaan liittämään kovalla pakkasella, täytyy niitä lämmittää ennen hitsausta jottei lämpölaajeneminen kesällä kävisi kohtuuttomaksi. Osin tämän takia suuremmat ratatyöt ja kiskonvaihdot tehdäänkin aina kesäisin.