SJ: Liikennehäiriöt alkavat muodostua kalliiksi

[Martin Hillebard]

     Tiistaina 7. kuluvaa kuuta ilmoitti Stuvstan asemaa Tukholman eteläpuolella ohittavan X 2000- kiitojunan kuljettaja liikenteenohjaukseen kiskoilla näkyneestä "kiinteästä esteestä". Juna oli osunut siihen niin, että kuljettaja kuuli "kovan pamauksen" ja koko juna jopa kallisteli pahasti. Hälyytys ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin... muutaman tunnin kuluttua kulussa ollut postijuna suistui tässä kiskoilta aiheuttaen suoranaisen liikennekaaoksen useaksi päiväksi eteenpäin.
     Sekä kiivaan (hätsk) keskustelun lehdistössä, ja jopa poliitikkotasolla.
     Ratojen kunnossapidosta vastuullista Trafikverket kohtaan ammuttiin täyslaidallista kritiikkiä. Vihdoin myös suurten tavarankuljetus-yritysten edustajien toimesta.  Suurfirma Green Cargon taholta todetaan, että he ovat havainneet selvän lisääntymisen mitä raiteilta suistumisiin, ja muihin liikennöintihäiriöihin tulee, kuluneina viimeisinä vuosina. Green Cargo ajaa luokkaa viisisataa (500) tavarajunaa ruotsalaisilla raiteilla, per vuorokausi.
     Kemiallisen puunjalostusteollisuuden SCANFIBRE kuljettaa vuositasolla noin 30 000 vaunukuormaa, lastattuina maan paperitehtaitten tuotteilla. Rautatielaitoksen edellämainittujen, epämääräisten toimintojen seurauksena ala harkitsee nyt panostavansa, tulevaisuudessa vähemmin rautatiekuljetuksiin, kuin tähän saakka. Näin sanoo Scanfibren toimitusjohtaja Mats Erkèn:
     - Meidän toimialamme tehtaat käyvät seitsemän päivää viikossa, ja yötä päivää. Tuollaiset liikennekatkokset saattavat häiritä toimintaamme hyvinkin vakavasti. Kun rautatie on tukossa joudumme turvautumaan kuorma-autoihin, ja sepä merkitsee meille kaksinkertaistuneita kustannuksia. 
     Viime vuoden 2013 keväällä joutui Scanfiberin kuljetustoiminta kolmen tai neljän VAKAVAN raiteiltasuistumisen uhriksi, jolloin korvaamaan hankittiin kuormureita jossakin tapauksessa jopa laiva! Jokainen tällainen tapaus maksaa firmalle miljoonia kruunuja, kertoo Mats Erkèn ja lopettaa:
     - Koko edustamamme teollisuudenhaara haluaa kuljettaa rautateitse, mutta minkäs teet kun koko ajan pelkäät että koskas se sattuu seuraavan kerran?! Seurauksena onkin, ettemme panosta kiskoilla rahdattavaan enää samassa mittakaavassa, kuin alkuperäinen tarkoituksemme oli.
     HECTOR RAIL'in toimitusjohtaja Mats Nyblom kertoo hänkin yhteistyöongelmista ja toteaa, että rautatien itsensä kiinteän tien kulumisprosessit ovat hitaita - ei niitten tulokset tule yllätyksenä asioita tunteville.
    - Tästä kaikesta saa kyllä tuntuman, ettei vastuullisten tapa hoitaa asioitaan ole ihan, ammattilaisen työnjälkeä.
     

[Eljas Pölhö]

Se on poliittisille päättäjille kova paikka, että pitäisi antaa rahaa liikenneverkon ylläpitoon. Taas (rautateiden ylläpidon) määrärahoja leikattiin (Ruotsissa) "kun viime vuonna annettiin niin paljon", vaikka (juna)liikenne on lisääntynyt yli kaikkien ennusteiden.

Kunnossapito taitaa olla liian vähän mediaseksikästä, jotta se innostaisi politiikan tekijöitä. Jotkut asiat pitäisi saada ammattilaisten käsiin ja vähemmän tärkeät voisi sitten jättää linssiluteille.

[Mikko Tarkiainen]

Tuossa sen taas näkee, operaattoria ja rataa ei olisi saanut erottaa toisistaan. Junat eivät kulje, jos rata ei ole kunnossa ja keille kunnossa pito on tärkeintä ? Menneet sukupolvet ymmärsivät tämän, rautateiden alkuaikoina oli mm. ratavartijoita hoitamassa rataosuuksia. Nykyiseen ääriliberalistiseen malliin asia ei sovi. Rautatie yhtiöt on pilkottu, ratojen kunnossa pidosta vastaa virasto, joka taas on kilpailuttanut sen. Lopulta homma on alihankkijan alihankkijalla, jolla ei ole mitään hajua mitä tehdään. Jälki on sitten sen mukaista. Kukaan ei ota vastuuta mistään. Näin se menee nykymaailmassa, sitten ihmetellään, miksi junat eivät kulje

[Juhani Pirttilahti]

Tuossa sen taas näkee, operaattoria ja rataa ei olisi saanut erottaa toisistaan. Junat eivät kulje, jos rata ei ole kunnossa ja keille kunnossa pito on tärkeintä ? Menneet sukupolvet ymmärsivät tämän, rautateiden alkuaikoina oli mm. ratavartijoita hoitamassa rataosuuksia. Nykyiseen ääriliberalistiseen malliin asia ei sovi. Rautatie yhtiöt on pilkottu, ratojen kunnossa pidosta vastaa virasto, joka taas on kilpailuttanut sen. Lopulta homma on alihankkijan alihankkijalla, jolla ei ole mitään hajua mitä tehdään. Jälki on sitten sen mukaista. Kukaan ei ota vastuuta mistään. Näin se menee nykymaailmassa, sitten ihmetellään, miksi junat eivät kulje

Mutta eihän se ole kunnossapitäjien vika, jos kerran siellä määrärahat on leikattu minimiin. Se on vähän niinkuin "What you see is what you get".

[Eljas Pölhö]

Mikko: Jos historiankirjoihin on luottamista, niin niin kauan kun on ollut rautateitä, on niiden kunnossapidosta valitettu ja määrärahoissa pihistelty. Hallitukset ovat aina mielellään pihistelleet kunnossapidon määrärahojen kanssa. Näin on ollut yhtä lailla Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Maailma on täynnä valtioita, joissa on mieluummin ostettu uusia hienoja junia, kuin ylläpidetty rataverkon kuntoa. Yleensä se on päättynyt huonosti, lähes koko Afrikka ja Latinalainen Amerikka kouluesimerkkinä.