Kiskomiina tai -pommi

[Eero Karttunen]

Minun ymmärtääkseni ainakin vielä vuonna 1978 jokaisella resiinalla rataa tarkastavalla ratavahdilla oli punaisen lipun lisäksi paukkuaski matkassaan. Kyseiseen vuoteen loppui työsuhteeni ratavaltioon.

Minulla on sellainen aika varmakin muistikuva Helsingin Sanomain uutissivulta mahdollisesti 1950-luvun lopulta, että Lapissa jossain Rovaniemen itäpuolella radankorjausporukka oli ollut korjaamassa rataa, ja jossain vaiheessa oli alettu ihmetellä, kuka on käynyt varastamassa radankorjaajien mukana olleita paukkuopasteita ison määrän. Taisipa poliisikin tutkia asiaa. Jonkun päivän kuluttua lehdessä oli uusi uutinen, että varkaus oli ratkennut: Korpit olivat kiinnostuneet paukkuopasteista ja fiksuina lintuina olivat kuljettaneet niitä omaan varastopaikkaansa.

[Jukka Viitala]

Ei ole pelkkä paukku. Rasiassa on, ainakin joissain malleissa 3kpl cal. 22 patruunaa, luoditonta ja lisäksi alumiini(magnesium?-)jauhetta. Lapsuusajan "leikeistä" muistan tuon alu-pulverin palavan, leimahtavan hyvin kirkkaalla, sokaisevallakin väläyksellä. Varsinkin silloin, kun se oli sekoitettu johonkin ruutiin*. Paukkuopaste oli siis myös kirkasvalo-opaste. *Pulveria ostimme maalikaupasta (Renska)"pronssimaalijauhona". Niin tehtiin alu-värit siihen aikaan. Muutkin värit omine väripulvereineen.
Ps. *Eräs oli Fegabit, tjsp, rikkaruohomyrkky, myytiin kilon paketeissa. Tähän sekoitettiin pölysokeria ja tarvittaessa tuota alua. Sitten jostain syystä Fegan myynti lopetettiin...Ainakin Riihimäellä.

Näitä pateja taisi tehtailla sama pulju, joka teki myös Tulenosoituspanoksia ja niiden edeltäjiä, Paukkukäsikranaatteja PV:lle. Nimeä en tiedä, mutta PV:n pateja teki toki myös VPT ja näissä kaupallisissa luki Pikro, molempia tuli keräiltyä 70-luvun alkuvuosina ja muistaakseni näkemissäni paukkurasioissa olisi myös ollut Pikron leimat. Varsinainen leimahtava massa Pikron TOPeissa räjähti, VPT:n kamoissa leimahti, eli kyytipoikana oli varmaan Fegabitia, eli kaliumkloraattia, joka riittää sinällään sytyttämään magnesiumjauhon junan painosta. Tai alumiinijauhon, magnesium on ehkä liian herkkää sekoiteltavaksi.

Itse sekoittelin punaista fosforia kaliumkloraattiin ja seos räjähti yleensä sekoitusvaiheessa, ihme, että on näkö ja raajat tallella. Fosforipalovammat ovat sellaisia, etten suosittele kenellekään, kama ei sammu ennenkuin palaa loppuun. Sokeri ja vessapaperi olivat polttoaineena ok, TNT-rouhekin saa kivasti lisävirtaa, mutta en suosittele sekoittelemaan niitä edes märkänä, edellisen happojäämät voivat tehdä temput kaman kuivuessa...

[Joni Lahti]

Fegabiitin myynti maatalouskaupoista pojille lopetettiin. Ainetta käytettiin oikeasti lähinnä rikkaruohojen torjuntaan. Monet sormet ehti kuitenkin leikeissä irrota.

Videoklippien mukaan näissä paukkuopasteissa syntyy runsaasti savua ja palaminen näyttää hitaalta.  Tuli mieleen ensin mustaruuti, mutta pitäisi päästä haistamaan savua!

Tykistön koulutuksessa käytettiin todella maaliryhmän välineinä tulenkuvauspommeja, jotka tuottivat runsaasti visuaalisia signaaleja, valoa ja savua. Pommit itse olivat pieniä pahviputkia, jotka sytytettiin vetämällä tulilangan päässä oleva raapaisupinta narulla. Tulilangan paloaika oli pitkä, taisi olla jopa 7-8 s. Sellaisia sitten heiteltiin tulenjohtueen iloksi. Varmaan samantyyppisiä nämä paukkuopasteet palavalta materiaaliltaan ovat.

[[Tunnus poistettu]]

Mikähän noissa paukuissa oikein viehättää? Poikasena kehiteltiin ties minkälaisia: Kun tulitikun "rikkipäätä" purettiin pienoiskiväärin hylsyyn ja lekalla iskettiin, niin sekin paukahti.
Myöhemmin ajattelin innostuksen liittyvän juuri koettuihin sotiin, mutta homma jatkuu.
Nykyisin itketään sitä, että ilotulitteiden ääntä on haluttu vähemmäsi, ja se nyt on ihan
kamalaa jos vetureiden tai formuloiden ääni vaimenee.

[Esko Ampio]

Kyllä ja vielä "nyrkkärit", puukapula, jonka päähän oli upotettu 7,62-kiväärinluoti, lyijytäyte pois sulatettuna. Tilalle tulitikun "matskua" ja vielä pahvinaula. Talkkari oli aina niin iloinen, kun näki seinissä mustia rinkuloita, niiden keskellä valkea täplä...

[Lauri Uusitalo]

Fegabiitin myynti maatalouskaupoista pojille lopetettiin. Ainetta käytettiin oikeasti lähinnä rikkaruohojen torjuntaan. Monet sormet ehti kuitenkin leikeissä irrota.

Videoklippien mukaan näissä paukkuopasteissa syntyy runsaasti savua ja palaminen näyttää hitaalta.  Tuli mieleen ensin mustaruuti, mutta pitäisi päästä haistamaan savua!

Tykistön koulutuksessa käytettiin todella maaliryhmän välineinä tulenkuvauspommeja, jotka tuottivat runsaasti visuaalisia signaaleja, valoa ja savua. Pommit itse olivat pieniä pahviputkia, jotka sytytettiin vetämällä tulilangan päässä oleva raapaisupinta narulla. Tulilangan paloaika oli pitkä, taisi olla jopa 7-8 s. Sellaisia sitten heiteltiin tulenjohtueen iloksi. Varmaan samantyyppisiä nämä paukkuopasteet palavalta materiaaliltaan ovat.

Tulenosoituspanos eli top.

[Jukka Viitala]

TOP. Paukkuvassa päässä punainen hylsy, varsi keltainen ja irrotettava suojahylsy sininen, uudemmissa (lällyissä) ruskea. Aikatulilangan paloaika melko tarkkaan 5 sekuntia, yksi tuttu menetti peukalonsa kun pojat yrittivät saada niitä paukkumaan ilmassa ja tuli sekunnin laskuvirhe. Peukkukin löytyi seuraavana päivänä, mutta 70-luvun alun lääketiede ei pystynyt yhdistämään komponentteja. Top nakkaa valtion teräskypärän reippaasti kuusenlatvoja korkeammalle ja hihna kannattaa jättää auki, ettei Wärtsilä jää killumaan latvaan, kuten meillä kävi...

[Jukka Viitala]

Otsikon alle mahtunevat ne kataluudet, joita sissimme harrastivat Muurmannin radalla ja Koiviston seuduilla 1941-44. Tuli vaan mieleen, että millaisia latinkeja ja sytyttimiä tuolloin oli käytössä? Omien pv:n aikaisten tutkielmieni mukaan kilo TNT:tä ei tee K30 -kiskoon kuin pienen katkoksen ja en usko sissien retuuttaneen repuissaan kymmeniä kiloja äyhöä, pitihän rätei ja varalippaitakin olla sopivasti... kiskon päälle asennetut sytyttimet ja kylkiin asennetut paukut olivat sitäpaitsi helppo havaita ja joissakin tapauksissa käytettiin myös aikaviritystä, eli juna saattoi tipahtaa vasta parin päivän päästä, eli pakomatkaan saatiin passelisti aikaa. Noista virityksistä ei ole hirveämmin tietoa kirjallisuudessakaan.

[Kimmo T. Lumirae]

Ihan kiintoisa aihe. En ollut Intissä pahemmin räjähteiden kanssa tekemisissä, mutta siviililueskeluissa asia on kiinnostanut.

Mitenkähän esim. kiskonjatkosten kohdalla; silloin ei hitsattua kiskoa ollut ja luulisi kiskonjatkoksen alla olleen kilon tnt:n saavan jotain ei-rakentavaa aikaan.

[Topi Lajunen]

Jenkkilässä ovat toisen maailmansodan aikoihin vähän tuollaisia juttuja testailleet, ja tehneet aiheesta koulutusvideon: https://www.youtube.com/watch?v=D-8gV4DJZUw

Vaatii melkoisen pätkän puuttuvaa kiskoa, ennen kuin juna ei selvitä tehtävää.

[Tapio Muurinen]

Otsikon alle mahtunevat ne kataluudet, joita sissimme harrastivat Muurmannin radalla ja Koiviston seuduilla 1941-44. Tuli vaan mieleen, että millaisia latinkeja ja sytyttimiä tuolloin oli käytössä? Omien pv:n aikaisten tutkielmieni mukaan kilo TNT:tä ei tee K30 -kiskoon kuin pienen katkoksen ja en usko sissien retuuttaneen repuissaan kymmeniä kiloja äyhöä, pitihän rätei ja varalippaitakin olla sopivasti... kiskon päälle asennetut sytyttimet ja kylkiin asennetut paukut olivat sitäpaitsi helppo havaita ja joissakin tapauksissa käytettiin myös aikaviritystä, eli juna saattoi tipahtaa vasta parin päivän päästä, eli pakomatkaan saatiin passelisti aikaa. Noista virityksistä ei ole hirveämmin tietoa kirjallisuudessakaan.

Riippui kaukopartion tehtävästä oliko tiedustelu- vai joku muu tehtävä; useimmiten tiedustelu. Jos oli tuhoamistarkoituksia, niin porukalla, yleensä n. 10 miestä, oli enemmän räjähteitä mukanaan. Heidät heitettiin lentokoneella jollekin sopivalle järvelle. Räjähteet jaettiin tasan jokaiselle. Helposti kulki yhteensä 10-20 kg räjähteitä. Niistä sai useita kohtalaisia pommeja. Pommit voitiin laukaista aikatulilangalla, aikasytyttimillä (happosytyttimiä) tai painesytyttimillä (räjähtää kiskon alla vasta veturin painaessa kiskoa). Isot pommit piti peittää ja naamioida hyvin kiskon alle, koska ratoja valvottiin. Paljastumisen välttäminen oli tärkeää tehtävän onnistumisen kannalta. Pientä "kiusaa" voitiin tehdä kiskoliitoksia katkomalla n. 1 kg:n annoksillakin, mutta sellaiset oli aika nopea korjata. Yleensä tarkoitus oli saada suistettua koko juna kiskoilta, ja huoltokuljetusten hidastaminen.       

[Jukka Viitala]

Kakkoskapinassa oli siis pioneereilla/sisseillä kehittyneemmät vermeet kuin -85 neuvostosuomen pioneereilla? Meillä oli vaan sytyttiminä -65 sakaran ja lankamiinan bakeliittirunkoiset (jälkimmäinen ainakin syvältä, liian jäykkä laukaisu) ja telamiinan -77 kuulavarmisteinen mötikkä. Kaikki herkät jutut piti improvisoida sähköllä ja paukkuilmaisimia tuli kynsille n kappaletta treenaillessa, silloin oli vielä pienvirtanallit, jotka suuttuivat jopa intin villapaidan varauksesta.