Kimmo T. Lumirae
Käyttäjä
Poissa
Viestejä: 1331
|
« Vastaus #2 : Heinäkuu 30, 2013, 15:45:43 » |
|
Rautateiden historiasta olen pitänyt ehkä tärkeimpänä havaintonani tuota: rautatie toi hyvinvointia. Rautateiden alkuaikoina elettiin Suomessa syvää agraarista aikaa, jokainen talo ja torppa tuotti itse tarvitsemansa elintarvikkeet ja kylässä oli tuskin muita spesialisteja kuin seppä, virkamiehiä ei ollut kuin pappi ja nimismies. Postiljooni alkoi poikkeilla joskus, olisiko 1800-luvulla. Tavatakseen suutarin tai lääkärin oli käytävä kauppalassa, jonka markkinoilta sai nappeja, peilejä, saippuaa ja/tai myytiin ylijäämätuotteet.
Pienille kylille vasta rautatie toi ihmiset, joilla oli omaa rahaa. He joutuivat hankkimaan asunnon (tästä syystä rautatiet rakensi usein omat asunnot) ja ainakin poikamiehet ruokaa sekä muuta, omaa maatilaa kun ei ollut. Vaikka pikkuvirkamiesten palkat eivät päätä huimanneet, olivat he maalaisille suuria kruunun herroja, kun oli oikein kiiltävät napitkin takissa. Valtio maksoi rautatieläisille palkan säntillisesti, ja nämä olivat tavallaan vakavaraista väkeä, vaikkakin yleensä muualta muuttaneita ja siis maaomistusta tai muuta vanhaa sidosta alueeseen ei ollut. Rautatieläisiä tarvittiin paljon: jo pienelläkin asemalla piti olla asemapäällikkö/junanlähettäjä ja kirjuri/sähköttäjä sekä asemamies ja ehkä vaihdemies jne. ja kun näitä tehtäviä hoidettiin ympäri vuorokauden, edellytti se ainakin neljää henkilöä tehtävää kohden; siitä tuli helposti 15 ihmistä valtion palkkalistoilla vaurastuttamaan pikkukylää. Ja tietenkin oli asema, johon tuotiin ja josta kuskattiin sekä ihmisiä että tavaraa: kylän hevosmiehille oli nyt muutakin kiskottavaa kuin tukit savottojen aikaan. Ja niin edelleen.
Tämä kaikki on tietysti mennyttä aikaa. Rautatie halkoo lukuisia kuntia tuomatta yhtään ainutta työpaikkaa niihin kuntiin. Rautatietä kauko-ohjataan satojen kilometrien päästä ja ohikiitävän junan veturinkuljettaja saattaa yöaikaan, jolloin liikenne on monilla radoilla hiljaista, olla ainoa rautatieläinen 100 km:n säteellä. Sen enempää matkustajajunat kuin tavarajunatkaan eivät enää pysähtele pikkuasemilla ja ota ihmisiä kyytiin, tavaroiden kuormaamisesta puhumattakaan.
Sen aika on ollut ja mennyt. Mutta historiaa rautatiet muokkasivat Suomessakin kovalla kädellä.
|