Käsitykseni mukaan raitioteitten rakentaminen Tampereelle olisi myös taloudellisista näkökohdista puolustettavissa. Linjat voisivat ehkä vastata muinaisia trollikoiden- niitä kolmea linjaa.
Edellyttäen että raitiotiet rakennetaan kevyen periaatteen mukaan, Metrin raideleveys eikä mitään tarpeettomia opastinjärjestelmiä.
Oikeasti metrin raideleveys on nykytekniikalla vain marginaalisesti halvempi, eikä oikeastaan lainkaan kevyempi kuin 1435-millinen, koska samalla koneella molempien pohjat tehdään, jolloin hintaero tulee lähinnä ratapölkkyjen pituudesta sekä ~20 % suuremmasta tarvittavan sepelin tai vastaavan määrästä. Suurin osa rakennuskustannuksista on kuitenkin ihan jotain muuta kuin fyysisen radan materiaalikstannuksia, joten tuollaisesta säästäminen ei tuo hyötyjä.
1000 mm mahdollistaa kyllä tiukemmat kaarresäteet, mutta jo 1435 mm mahdollistaa niin tiukat kaarresäteet, ettei niinkään jyrkkiä kannata tehdä, koska ne hidastavat ratikan kaarrenopeutta niin paljon, ettei hidastus enää ole järkevän rajoissa.
Ja se loivempi kaarresädekään ei niinkään säästä kustannuksissa, vaan ainoastaan mahdollistaa mutkikkaamman reittisuunnittelun. Käytännössä kuitenkaan mutkikas reitti ei lopulta ole hyvä asia, koska se tosiaan hidastaa linjanopeutta. Usein voi olla parempi mennä "väärältä" puolelta korttelia, jos samalla vältetään neljä jyrkkää ja siten hidasta mutkaa.
1000 mm säteessä on kaksi merkittävää huonoa puolta 1435-milliseen verrattuna:
1) Matalalattiavaunuissa se pakottaa keskikäytävän olemaan varsin kapea, käytävän maksimileveyden ollessa telien kohdalla noin 80 cm. Muutenhan pyörät olisivat käytävän sisällä. Samalla se tekee penkkijärjestyksestä matkustajakapasiteetin kannalta tehottomamman. Järkevää olisi usein laittaa penkit seinän suuntaisesti ratikan reunalla olevien pyöräkoteloiden päälle, mutta kun pyöräkotelot yltävät keskikäytävän reunoille asti, istuimet on pakko pistää selkä tai nenä kohti menosuuntaa.
2) Kaluston saatavuus on 1435-milliselle verkolle parempi. 1000-millinen kalusto on aina erikoisversio 1435-millisestä. Niiden tilausmäärät ovat pienempiä ja hinnat siten korkeampia kuin 1435-millisen kaluston. Lisäksi vain osasta ratikkamalleja on ylipäänsä olemassa 1000-millinen versio, mikä tarkoittaa pienempää joukkoa kalstohankinnasta kilpailevia toimittajia, mikä taas tarkoittaa vähäisempää hintakilpailua ja edelleen korkeampaa kaluston hintaa.
Käytännössä 1000-millisen radan rakentamisella saavutettavat marginaaliset säästöt rakennuskustannuksissa menetetään moninkertaisesti, kun kalustohankinnat ovat niin kalliita.
Se on sitten ihan oma kysymyksensä, että onko juuri 1435 mm oikeasti järkevä valinta. Nykytietämyksen valossa näyttää kyllä varmalta, että Suomeen alkaa seuraavan 100 vuoden aikana tulla 1435-millisiä rautateitä, todennäköiseltä, että niitä tulee jo seuraavan 50 vuoden aikana ja mahdolliselta, että ensimmäiset valmistuvat jo ennen 40-lukua. Sikäli 1435 mm ei ole niin epäyhteensopiva kuin miltä se nyt vaikuttaa. Mutta siltikin 1524 mm tuntuisi fiksummalta, 1435 kalusto kun on erittäin helppo muuntaa 1524-milliseksi, kun se uutena tilataan. Se, että telistä tehdään yhdeksän senttiä leveämpi, ei ole hirveän vaikea prosessi uudishankinnan yhteydessä. Ja se, että tähän maahan alkaa tällä vuosisadalla vähitellen tupsahdella 1435-millistä rataa, ei varsinaisesti ole mikään kunnon syy sopeutua tuohon muutokseen ratikkaverkon osalta jo nyt, koko verkon muuttuminen kun joka tapauksessa vienee vuosikymmeniä, eikä noin kauas tulevaisuuteen voi sanoa mitään täysin varmaa.
Tässä kohtaa 1000-millinen olisi sikäli turvallinen valinta, että se solahtaa kätevästi lomittain niin 1435- kuin 1524-millisenkin kanssa, senkus laittaa neljä kiskoa sisäkkäin.
1435-millinen ratikka sen sijaan ei kulje samalla väylällä 1524-millisen kanssa oikeastaan mitenkään, koska laiturit käyvät hankaliksi ja ATUa pitäisi laajentaa muutenkin. Paitsi jos siitä ratikasta tekee noin 20-30 cm kapeamman kuin junat. (Mitenkähän lähelle ulommat kiskot voi lomittain olevassa 1435-/1524-millisessä nelikiskoradassa lähimmillään laittaa? Tuo etäisyys kerrottuna kahdella nimittäin kertoo, minkä verran kapeampia ratikoiden pitäisi olla kuin junat, ettei ATU:a tarvitse muuttaa)
1435-millisyyden hyvä puoli 1524-millisyyteen verrattuna tulee siitä, että kalustoa on hankittavissa käytettynä muualtakin kuin Riiasta ja sitä on mahdollista myydä edelleen muuallekin kuin Riikaan. Toki edelleen myyminen on pienempi ongelma, jos kalusto on tehty asentamalla 1435-milliseen ratikkaan 1524-milliset telit, koska ylimääräisiä sopivia 1435-millisiä telejä saattaa lojua jossain muussa samanlaisia ratikoita tilanneessa kaupungissa. 1524-millisiä telejä sen sijaan ei löytyne mistään ylimääräisinä, vaan jos tuollaiselle verkolle halutaan käytettyä kalustoa, on pakko teettää ja hyväksyttää minisarja uusia telejä...
Joka tapauksessa, 1000-millisyys tuottaa lisäkustannuksia 1435- tai 1524-milliseen verrattuna ja sitä käytetään uusissa verkoissa vain aivan erityisistä syistä. Esim. Helsingin pikaratikat (ns. Jokeri-linjat) tulevat 1000-millisinä, koska niiden halutaan olevan yhteensopivia nykyisen olemassaolevan verkon kanssa.
