Akselinkäyttölaitteen tärkein ominaisuus on järjestää joustoa jousitetun vetoakselin ja jousittamattoman sähkömoottorin välille. Sähkömoottorin paino lasketaan tonneissa ja sellaisen "rullaaminen" epätasaisella radalla, jota kaikki radat enemmän tai vähemmän ovat, rikkoisi sekä radan että veturin. Hieman rohkeasti sanoen veturitekniikka ei tunne ajomoottoria, joka olisi jousittamattomana vetoakselissa kiinni (ja poikkeukset jossain teollisuusveturissa tai siirtokoneessa vahvistavat tämänkin säännön).
Helpoin tapa saada pystyjousto aikaiseksi olisi tehdä moottorin sisus niin avoimeksi, että vetoakseli mahtuisi liikkumaan siellä. Se heikentää kuitenkin ajomoottorin toimintaa niin, että nämä bi-polar -veturit ovat jääneet harvinaisuuksiksi.
Helppo ja halpa tapa on käyttää ns. käpälälaakeriakselinkäyttölaitetta. Siinä ajomoottori pääsee hieman kiertymään vetoakselin käyttöhammaspyörän ympärillä ja rataa rasittaa noin puolet ajomoottorin painosta. Käytännössä tämä rajoittaa linjaveturin, jossa on normaalit, painavat ajomoottorit, nopeuden luokkaan 100-110 km/h.
http://www.abload.de/img/tatzlagerantriebs8z4.jpgParempia versioita saadaan kytkemällä käyttöhammaspyörä joustavasti vetoakselin pyörään. Veturissa, joka Ranskassa 1955 saavutti uskomattomat 331 km/h, oli Alsthomin tanssiva rengas -mallinen käyttölaite. BBC:n jousikäyttölaite mm. Dr12:ssa ja Sm1:ssä on suosittu, samoin sen lähisukulaiset.
Ajomoottori hammaspyörineen saadaan kokonaan irrotettua vetoakselin jousittamattomasta massasta käyttämällä kardaanivetoa, joka veturissa yleensä rakennetaan ajomoottorin sisään tai vetoakselin ympärille, kuten kuvassa, jossa on ontto kardaaniakseli, jonka sisällä on vetoakseli
http://www.ew.tu-darmstadt.de/media/ew/bilder_2/tatz1~1.gif Ajomoottori voidaan myös asentaa pitkittäin vetovaunun runkoon, ja vetää siitä kardaanivälitys vetotelille.