Suomalaiset rautatievaunukeksinnöt (ja 4-akselinen soravaunu Ma, myöh. Mao)

[Kurt Ristniemi]

Niinkuin jotkut tietävät, Väinö Rankka keksi ja patentoi itsetyhjentyvän soravaunun, joka sai VR:llä litteran Ma.

Aivan yhtä hyvin ei liene tiedossa se, että entinen rautatievirkamies Rafael Råbergh Helsingistä patentoi vuonna 1913 rautatievaunun, joka soveltui käytettäväksi sekä puu- että kappaletavarain kuljetukseen. Patenttivaatimuksessa kerrotaan: "Rautatievaunun muuttaminen työntyvillä ja päällekkäin kääntyvillä sivuseinillä siten, että vaunua tarpeen mukaan voi käyttää sekä puu- että kappaletavaran kuljetukseen." Patenttivaatimuksen liitteenä on ollut piirustuksiakin, mutta niitä en ole löytänyt.

Råberghin patenttia ei ilmeisesti koskaan toteutettu. Ainakaan SVR:llä ei patentin mukaisia vaunuja liene ollut?  

Onko kenelläkään tarkempaa tietoa tästä Råberghin keksinnöstä? Puhumattakaan niistä piirustuksista.

Ja onko tiedossa muita suomalaisia rautatievaunukeksintöjä?

[Erkki Nuutio]

Patentinhauista en ole varma, mutta keksinnöllisyyttä lienee ollut näillä kahdella:
- Ratamestari Johan Linderin lumiaura, eli tuntemamme puukorisen auravaunun alkuversio noin 1880, ja jonka rakennusmestari Henrik Björk muunsi 1892 kaksiraiteisille radoille sopivaksi.
Lumiauroja tehtiin Linderin piirustuksilla Venäjällä, mutta rojaltit jäivät saamatta.
- Insinöörimekaanikko K.A.Moringin kamiini matkustajavaunun lattian alle.
Kuten Rankan kirja kertoo, RH ei suvainnut keksijöitä, ei ainakaan jos palkkioista heräsi kysymys.
Varmempaa oli seurata ja soveltaa taitavasti saksalaista teknillistä kirjallisuutta ja kokemusta.

[Kurt Ristniemi]

Linderin lumiauran innoittamana kaivelin netin syövereitä ja löysin Nygrénin lumiauran vuodelta 1897. Siinä lumi koottiin säiliöön:

"Nuorempi ratamestari E. E. Nygrén Terijoella on keksinyt uuden lumiauran rautatietä warten. Se eroaa tawallisista, ennen käytännössä olewista lumiauroista siten, että se samalla kokoaa lumen pois erityiseen säiliöön, josta sitä sitte woipi tyhjentää sopiwaan paikkaan."

Ei tainnut tämäkään keksintö johtaa sen kummempiin tuloksiin, vaikka esim. ratapihoilla malli olisi ehkä voinut ollakin käytännöllinen.

Linderin auroja rakennettiin Oulun rautatietä varten 2 kappaletta Järwenpään asemalla olewassa waltionrautateiden rataosastossa ratamestari Linderin johdolla, tietää kertoa Suomalainen Wirallinen Lehti vuonna 1886.

[Petri Sallinen]

Kuvassa näkyvä soravaunun lienee myös suomalainen keksintö. En tosin tunne vaunun historiaa kovin hyvin — oletettavastí tämä on Väinö Rankan kehittämää harjapohjaista soravaunua edeltävä vaunu, vaikka onkin samalla Ma-litteralla — ja myöhemmin Mao-litteralla, jotta se eroaisi kaksiakselisesta Ma-vaunusta. Tämä vaunu ei toiminut odotettulla tavalla: harjusoran joukossa olevat suuremmat kivet tukkivat sivulle aukeavat luukut.

[Jimi Lappalainen]

Komea vaunu!

[Erkki Nuutio]

Kuvassa näkyvä soravaunun lienee myös suomalainen keksintö. En tosin tunne vaunun historiaa kovin hyvin — oletettavastí tämä on Väinö Rankan kehittämää harjapohjaista soravaunua edeltävä vaunu, vaikka onkin samalla Ma-litteralla — ja myöhemmin Mao-litteralla, jotta se eroaisi kaksiakselisesta Ma-vaunusta. Tämä vaunu ei toiminut odotettulla tavalla: harjusoran joukossa olevat suuremmat kivet tukkivat sivulle aukeavat luukut.

Vaikuttaa että kuvan komea 15 m3 vaunu olisi yksi kuudestatoista 1912-1913 Ruotsista Terijoen-Koiviston ratarakennukselle ostetusta itsetyhjentyvästä vaunusta. Näistä 14 kpl muutettiin epäkelpoisuutensa vuoksi 1935 Outokummun malminkuljetusvaunuiksi Okm (75101-75114).
Soravaunuina ne tyhjensivät vain puhdasta soraa ja olivat liian painavia ratarakennusten keskeneräisille kiskotuksille ja siltapukeille.
Juuri tämä toimi herätteenä Rankalle: tarvitaan kevyt ja helposti ja varmasti tyhjentyvä vaunu.

[Kurt Ristniemi]

Vaikuttaa että kuvan komea 15 m3 vaunu olisi yksi kuudestatoista 1912-1913 Ruotsista Terijoen-Koiviston ratarakennukselle ostetusta itsetyhjentyvästä vaunusta. Näistä 14 kpl muutettiin epäkelpoisuutensa vuoksi 1935 Outokummun malminkuljetusvaunuiksi Okm (75101-75114).

Knoppiketjussa näiden ruotsalaisvaunujen numeroiden sanotaan olleen 89501 - 89516, mikä ei voine olla koko totuus, kun kuvan vaunun numero on 90,001. - Ellei vaunussa sitten ole vain joku ikäänkuin arvottu numero mallin vuoksi.

Käytössäni olevista vaunuluetteloista ei löydy koko vaunua, joten en pääse tarkistamaan todellista numerosarjaa.

[Erkki Nuutio]

Kuva on selvästi 10-luvulta, joten 1912-1913 sopisi hyvin. Onko kuvauspaikka Viipurin konepaja?
Koska kyseessä on soravaunu (Ma) eikä ainakaan Pasilan Knp (tuskin Helsinginkään Knp) 4-akselisia soravaunuja tehnyt, täytyy olla kyse Rankan mainitsemista Ruotsista ostetuista vaunuista. Ne eivät olleet käyttökelpoisia ja poistettiin siksi kohta toisarvoiseen käyttöön mm. halkovaunuina ja muutettiin 1935 malmivaunuiksi Okm.
Niitä Pasilan Knp teki lisääkin 1939-1940 (75115-75134).

Toisaalta Pasilan Knp teki neliakselisia O -yleisvaunuja 1911-1918 (70113-70527).
Olisi outoa jos Ruotsista ostettuihin soravaunuihin olisi ostettu telitkin, kun samaan aikaan niitä tehtiin itse (Pasilan vai Helsingin Knp?).
Luulisin että alla on O-vaunun telit, jotka on asennettu joko Torniossa tai jossain länsirannikon tai Helsingin satamassa. Vaunun soikea valmistajakilpi voisi olla siksi Pasilan tai Helsingin, vai oliko esim. Ab Atlaksen kilpi myös soikea.

[Kurt Ristniemi]

VR-historiikki 1912-1937 kertoo, että vuosina 1912-1913 oli rakennettu 16 kpl. itsestääntyhjentäviä 4-akselisia soravaunuja, mutta kun ne olivat epäkäytännöllisiä, muutettiin niistä v. 1935 14 kpl. malminkuljetusvaunuiksi käytettäväksi Outokummun kuparikaivoksen tarpeisiin. Niiden sarjamerkki on Okm (N:ot 7501-75114).

Väinö Rankka kertoo kirjassaan 'Kisko kävelee', (s. 106) että Terijoen radan sora oli niin tasaista ja kivetöntä, että Ruotsista ostettuja viittätoista isoa automaattivaunua voitiin osaksi käyttää, ja (s. 125) että ruotsalaismallisia raskaita 15 m³ vaunuja ei voitu käyttää muualla kuin Terijoen radan aivan kivettömissä sorankuljetuksissa.

Rankka kertoo siis ensin viidestätoista Ruotsista ostetusta vaunusta ja sitten ruotsalaismallisista vaunuista. Historiikki taas kertoo kuudestatoista rakennetusta vaunusta.

Vaunu on vuoden 1933(?) Mustassa kirjassa (Vaunut-luettelo), joskin jo alennettuna XL-halkovaunuksi. Datasivulla on kuitenkin piirroskuva ja alkuperäinen tieto: Mao 89501-89516. Joten kuusitoista niitä oli.

Valmistajaa ja valmistusmaata ei kuvasto kuitenkaan kerro.  

[Petri Sallinen]

Kuvassa näkyvän Ma-vaunun numero on 90001. Kuvassa näkyy tuhaterotin sekä numeron viimeinen ykkönen.

Numerokohtaisten vaunulistauksien mukaan kuvassa näkyvän kaltaisia Mao-sarjan vaunuja oli 16 kpl. Numerot 89501-89516. Kuvalaattapiirustuksessa vaunun keskiosaan on jo rakennettu korkea pömpeli. En tiedä, milloin korotus on rakennettu.

Lisäksi Mao-sarjaan kuuluu vaunu 89517, joka on malliltaan täysin erilainen, mutta idea on hyvin samankaltainen. Tästä on olemassa kuvalaattapiirustus.

Mao-littera esiintyy "erikoisyhdistelmä"-listauksissa vielä vuonna 1934 (määrä 17 kpl), mutta vuonna 1935 Mao-litteraa ei ole enää lainkaan.

Vuonna 1935 kolme vanhaa Mao-vaunua ilmaantui virkavaunujen listaan litteralla XL ja numeroilla 047401-047403 käyttötarkoituksella "4-akselinen hiilen kuljetusvaunu". Vuosien 1926-1934 välisissä listauksissa numerot 047401-047403 oli varattu halkovaunuille, jolloin Mao-vaunuja käytettiin vielä sorankuljetukseen. Tämän tiedon perusteella Mao-vaunuja ei käytetty halkojenkuljetuksessa, vaan halkosarjan alusta kolme numeroa siirrettiin neliakselisia hiilenkuljetusvaunuja varten.

Erikoisyhdistelmä vaunuista -ja Yhdistelmä vaunuista -listauksia julkaistiin aikanaan vuosittain — katkeamaton sarja on kätevä keino tarkastella muutoksia.

[Antti Taina]

Minulle aikanaan kulkeutuneen taulukon mukaan - jonka lähteeksi oletan julkaisua "Suomen Valtionrautateiden liikkuva kalusto" noin v. 1915:

Mao 90001-90008: Åbo Waggonfabrik C. Wrede & Co.
Mao 90009-90016: Skeppsdockans mek. Värkstad / Sandvikens skeppsdocka

Löytyykö keneltäkään alkuperäistä dokumenttia asian vahvistamiseksi?

[Tommi K Hakala]

Tähän ketjuun liittyen:

Olisiko sivustolle järkevää perustaa jokin arkisto-osuus, johon voitaisiin liittää ylläpitäjän toimesta vaunujen sivukuvia ja piirrustuksia, sekä vaunukuvastojen skannauksia?
Nyt ne katoavat muiden kuvien ja tarinoiden joukkoon.

[Kurt Ristniemi]

Näiden neliakselisten itsetyhentävien soravaunujen alkuperäinen numerosarja alkoi numerosta 90,001, niinkuin Antti jo tiesi kertoa. Kuvan vaunu on siten sarjan ensimmäinen. Ja ilmeisesti siis kuvattu Turun vaunutehtaalla, jos Antin kertomat valmistajatiedot pitävät paikkansa.  Ja tämän ensimmäisen vaunun valokuvausvuosi on 1912, jos taas VR-historiikkiin on uskomista.

Vuoden 1916 Käsikirjassa Liikenneosaston asema- ja junapalvelijoille on liikkuvan kaluston luettelo. Siinä on Ma-liiteralla vasta kaksi vaunua, joiden kuvaus on 'Itsetyhjentäviä korkealaitaisia soravaunuja'. Vaunujen numerot ovat 90,001-90,000. Jälkimmäisen numeron tulisi varmaan olla 90,002 tai 91,000, sillä tuo 90,000 kuuluu viimeisenä M-vaunujen numerosarjaan.

Vuonna 1920 painetun Käsikirjan Suomen valtionrautateiden koneosaston henkilökuntaa varten luettelossa on  'Itsetyhjentävät soravaunut, Ma, 4 akselia, 90001 - 91000.

Onko olemassa mitään mutta lähdettä kuin tuo Väinö Rankan kirja, jonka mukaan vaunut olisi ostettu Ruotsista? Saattaahan olla, että vaunun malli on Ruotsista, mutta vaunut ilmeisesti kuitenkin valmistetiin Suomessa. 

[Erkki Nuutio]

Sattuuko jonkun lähistöllä olemaan Sandvikens Skeppsdockan historiikki 30-luvulta. Olen nähnyt vaunukuvan jossain, ehkä kyseisessä kirjasta.
Kuvauspaikkakin on ehkä kyseinen konepaja.  Ainakaan rakennukset eivät tunnu täsmäävän VR:n konepajoihin. Jossain vanhassa Resiinassa vaunukuva saattaa myös olla ollut.
Ruotsalaisuudesta ei taida olla muuta viitettä kuin Rankka, mutta tuskin tämä pitkään Helsingissä työskennelleenä erehtyisi luulemaan Enckellin tai Wreden tehtaita ruotsalaisiksi - vaikkakin olivat ruotsalaishenkisiä.
Luultavampaa olisi vaunukonstruktion ruotsalaisuus.

[Petri Sallinen]

Minulle aikanaan kulkeutuneen taulukon mukaan - jonka lähteeksi oletan julkaisua "Suomen Valtionrautateiden liikkuva kalusto" noin v. 1915:

Mao 90001-90008: Åbo Waggonfabrik C. Wrede & Co.
Mao 90009-90016: Skeppsdockans mek. Värkstad / Sandvikens skeppsdocka

Löytyykö keneltäkään alkuperäistä dokumenttia asian vahvistamiseksi?

Minulla on tämä sama listaus. Luulen voivani selvittää taulukoinnin alkuperäisen lähteen.

[Kurt Ristniemi]

Nämä itsetyhjentävät 4-akseliset soravaunut otettiin käyttöön vuonna 1913:

Kiertokirje N:o 30/1841, 2.5.1913.
koskeva itsetyhjentäviä hiekkavaunuja.

    Sen johdosta, että 16 kpl. itsetyhjentävää neliakselista hiekkavaunua N:rot 90,001–90,016 on asetettu liikkeeseen, ilmoitetaan asianomaisten tiedoksi ja noudatettavaksi, että sanotut vaunut ovat litteroidut litt. Ma. Helsingissä, Rautatiehallituksessa, toukokuun 2 p:nä 1913.
A. Ahonen.

[Kurt Ristniemi]

Sattuuko jonkun lähistöllä olemaan Sandvikens Skeppsdockan historiikki 30-luvulta. Olen nähnyt vaunukuvan jossain, ehkä kyseisessä kirjasta.

Antin kertoman mukaan vaunu 90,001 oli rakennettu Turun vaunutehtaalla. Joten eiköhän kuva ole sieltä.

[Kurt Ristniemi]

Eiköhän nyt löytynyt oikea tieto 4-akselisten soravaunujen valmistajista:

En ny vagnstyp vid statsjärnvägarna.
Senaste vår beställde järnvägsstyrelsen af Aktiebolaget Sandvikens Skeppsdocka 8 st. och af Åbo Waggonfabrik C. Wrede & C:o likaså 8 st. ballastvagnar af en härstädes icke tidigare använd typ, näml. s. k. själftömmande ballastvagnar. Vagnarna, hvilka i dagarna närma sig sin fullbordan, byggas af plåt, på truckar samt äro fyra-axlade. Genom en mekanisk anordning i ena ändan af vagnen regleras i vagnsbottnen befintliga luckor, hvarvid ballasten efter önskan kan tömmas antingen vid någondera sidan eller mellan skenorna. Vagnen kan därjämte apteras till öppen godsvagn, sedan å densamma anbragta lutande plan nedfällts. Anskaffandet af ifrågavarande 16 vagnar påyrkades af Öfverstyrelsen för Väg- och Vattenbyggnaderna, för möjliggörande af en billigare ballastering af nya banor i det att dessa vagnar komma att användas i samarbete med den vid Karis senaste sommar afprofvade nya »exkavatorn», hvilken ur sandgropen uppgräfver sanden och på mekanisk väg tömmer densamma i vagnarna.
Lähde: MERCATOR, 6.12.1912.

Vaunut siis hankittiin nopeuttamaan uusien ratojen sorastusta kun käytettiin kaivinkonetta. Ja valmistajina olivat todellakin Hietalahden laivatokka ja  Turun vaunutehdas. Vaunut eivät siis olleet Ruotsista ostettuja. Vaan ehkäpä vaunumalli oli?

Ja ainakin minulle tuli uutena tietona se, että kun vaunun viettävät tasot laskettiin alas, vaunua voitiin käyttää avoimena tavaravaununa.  

[Petri Sallinen]

Vaunut siis hankittiin nopeuttamaan uusien ratojen sorastusta kun käytettiin kaivinkonetta. Ja valmistajina olivat todellakin Hietalahden laivatokka ja  Turun vaunutehdas. Vaunut eivät siis olleet Ruotsista ostettuja. Vaan ehkäpä vaunumalli oli?

Pitäisikö olla Hietalahden laivatelakka?

Valitettavasti en tiedä kyseisen kuvan alkuperää enkä muista, mistä sen olen saanut. Mahdollisesti arkistoviite voisi kertoa jotain.

[Kurt Ristniemi]

Ja valmistajina olivat todellakin Hietalahden laivatokka ja  Turun vaunutehdas.

Pitäisikö olla Hietalahden laivatelakka?

Hietalahden laivatokka on Hietalahden laivatelakasta aikoinaan käytetty nimitys (vrt. Sandvikens skeppsdocka).

Selvitettävää on vielä
- Miksi Rankka kirjoitti vaunujen olevan Ruotsista ostettuja (s. 106)? Oliko malli ehkä ruotsalainen?
- Milloin littera ja numerosarja vaihdettiin? (Oletettavasti samaan aikaan)
- Milloin vaunun keskelle rakennettiin vaunuluettelon kuvassa näkyvä lastitilaa lisäävä korkea osa, jota valokuvassa ei ole?

[Kurt Ristniemi]

Kenties 4-akselisiin soravaunuihin hyvinkin saatin malli - tai ainakin idea - Ruotsista.
Teknillinen aikakauslehti no 12 1912 kertoo radanrakentamisesta Ruotsissa:

Vaunuihin lastaaminen sorakuopissa toimitetaan osaksi kuten meilläkin, kottikärryjen avulla, osaksi myös käyttämällä exkavatoreja. Soravaunuja on kahta mallia, nimittäin osaksi vanhempaa tyyppiä, jotka ovat meillä käytettyjen kaltaisia, osaksi uusia käytännöllisiä noin 20 m³ vetäviä, jotka laskevat soran haluttuun kohtaan, kun vaunujen päässä olevia kampia väännetään.

Ehkäpä meilläkin haluttiin tuollaisia käytännöllisiä vaunuja, joista soran saattoi laskea haluttuun kohtaan ihan vain kampia vääntämällä?

[Kurt Ristniemi]

Ja tässä sitten selitystä, miksi katsottiin tarvittavan uusia soravaunuja.

Ensinnäkin kaivinkonetyössä vaunujen purkaminen miesvoimin oli liian hidasta, ja toisekseen:
"Vaunujen päädyt laudoituksineen ovat koneella lastatessa tiellä ja on niitä pitänytkin kokonaisuudessaan poistaa, sillä kauha kääntyessään vaunun kohdalle rikkoo ne. Ylihallitus on hankkinut uusia itsestään purkautuvia soravaunuja, mutta niiden käytännöllisyyttä ei vielä ole päästy tietämään. Niistä toiste."
kertoo Rakennustaito, Suomen rakennusmestariliiton ammattilehti no 8 1913.

[Kurt Ristniemi]

Vaikka VR-historiikki leimaakin vaunut epäkäytännöllisiksi, saivat ne aikanaan positiivistakin mainetta:

"Tässä on käytetty höyrylapiota soravaunujen lastauksessa (kuva 5), sekä myöskin rautasia itsetyhjentäviä soravaunuja. Nämä laitteet ovat osoittautuneet käytännöllisiksi hienossa ja ryynimäisessa sorassa."
Rakennustaito N:o 1 1918.

"Päällysrakennustyössäkin komitean mielestä on kaikin tavoin pyrittävä miesvoimaa säästämään ja korvaamaan se konevoimalla. Siten esim. soran kaivuu- ja nostokoneita ja samoin itsetyhjentäviä soravaunuja on käytettävä mahdollisimman suuressa laajuudessa, varsinkin kun jo kokemus ja tilastotähänastisista töistäkin osottavat, että sorastustyössä, missä suuret kuutiomäärät ovat kysymyksessä, konevoiman käyttö on miesvoimaa verrattomasti edullisempi."
Teknillinen aikakauslehti no 5-6 1920

Oliko hienoa ja ryynimäistä soraa sitten liian vähän, vai loppuivatko isommat radanrakennustyöt? Kieltämättä tavallisina avoimina tavaravaunuina vaunut olivat epäkäytännöllisiä. Samahan oli todettu jo ensimmäisistä 1860-luvulla hankitusta englantilaisista korkealaitaisista avoimista tavaravaunista.

[Petri Sallinen]

Oliko hienoa ja ryynimäistä soraa sitten liian vähän, vai loppuivatko isommat radanrakennustyöt?

Radanrakennustöissä käytettiin soraharjujen soraa, joiden jakeisuus vaihteli alueittain. Joillakin alueilla soran joukossa oli myös suurempia kiviä. Kivien erottelu olisi vienyt turhaa aikaa. Juuri tästä syystä lyhyet harjapohjaiset Ma-vaunut kehitettiin. Niiden rakentaminen alkoi vuonna 1912 ja vuoteen 1927 mennessä niitä on rakennetty noin 420 kappaletta. Puurakenteisina lyhyiden Ma-vaunujen rakentaminen oli edullista. Lisäksi tarjolla oli runsaasti vanhoja M-vaunuja, joiden alustoille Ma-vaunuja rakennettiin. Puukehyksille rakennetut Ma-vaunut eivät olleet kovin pitkäikäisiä. Siksi myöhemmät sarjat rakennettiin teräskehyksille. Lisäksi aukaisulaitteistoa kehitettiin.

Lyhyet Ma-vaunut siis syrjäyttivät Mao-vaunut, joiden määrä (17 kpl) jäi loppujen lopuksi pieneksi.

[Erkki Nuutio]

Muistelin oikein. Resiinassa 2/86 on Tuomo Scheringin kirjoitus, jossa samainen vaunu 900001 on samalla paikalla Hietalahden telakalla vuonna 1912. Kuvaussuunta on sama, mutta vaunun etualalla olevat sivuovet on avattu.
Kuvan lasinegatiivi on reunoiltaan mustunut.

Valmistajatiedot (S: 90001-9008, Å: 90009-90016) kuten edellä. Edelleen: Ma-merkinnän tilalle tuli Mao 1923 ja vuoteen 1926 mennessä numeroiksi muutettiin 89501-89516.  
Vuonna 1935 seurasi muutos malmi- (Okm) ja hiilivaunuiksi (XL).
Vuonna 1924 tehty ainokainen toisenlainen Mao-vaunu (89517) muutettiin 1935 niinikään malmivaunuksi.
Numeroiksi Okm-malmivaunuille annettiin 75101-75114 ja yhä Mao-vaunujen näköisille XL-hiilivaunuille 047401-047403.   Kaikki poistuivat liikenteestä 1950-luvulla. Kirjoituksessa on myös piirrokset Okm- ja XL-vaunuista.

Näin siis Tuomon kirjoituksesta.  Vanhojen Resiinoiden kultajyvät täytyisi saada kätevästi esille.