Henri Hovi
Käyttäjä
Poissa
Viestejä: 97
|
|
« Vastaus #2 : Elokuu 31, 2017, 21:14:00 » |
|
Tässä pitämäni avauspuhe 50-vuotisjuhlassa heidän luettavaksi, jotka eivät olleet paikalla.
Hyvät seuran jäsenet ja kunniavieraat,
yleensä näissä tilaisuuksissa muistellaan menneitä junia. Tällä kertaa on kuitenkin toisin. Tämän juhlakerhoillan teemana on seura itse ja sen viisi aktiivista vuosikymmentä rautatieharrastuksen edistämistoimintaa Suomessa.
Tasan 50 vuotta sitten joukko rautatieharrastajia oli kokoontunut Kaivokadun toiselle puolelle silloin uuteen Makkarataloon Fazerin konditoriaan perustamaan Suomen ensimmäistä "oikeita junia" harrastavaa seuraa. Kovin kauas tästä ei ole maantieteellisesti edetty, mutta muutosta on kyllä luvassa. Perustamisvuonna tässä oli valtion virasto Rautatiehallitus, nyt VR Osakeyhtiö, mutta tunnetusti ei kovin kauaa. Seuran seuraavana 75-juhlavuotena tässä todennäköisesti on hotelli. Makkaratalokin on jo ehtinyt olla suurten muutosten kourissa, kun tuolloisen auto-optimismin symbolina ollut parkkikerros ja ajoluiskat saivat lähteä kymmenisen vuotta sitten.
Muutoinkin seutu on muuttunut suuresti vuodesta 1967. Tuolloin ravintola Vltavan ja Sanomatalon seudulla ränsistyi vielä entisen Helsingin konepajan rakennuksia ja makasiinit vaununsäilytysraiteineen olivat UPM:n, E&Y:n, Musiikkitalon ja Keskustakirjaston paikalla. Tähän liittyy mielenkiintoinen huomio siitä, miten VR oli alueesta jo seuran perustamisaikoina luopumassa, joskin tavara-asema lähti vasta 80-luvulla kappaletavaran lopun myötä, mutta juuri seuran 50-vuotisjuhlan aikaan alue näyttää saavuttavan hyvin pitkään säilyvän asunsa. Näin siitä huolimatta, että kyseessä on merkittävä alue pääkaupungin keskustassa arvopaikalla.
Seuramme siirtyessä ensimmäisen vuosisatansa toiselle puoliskolle, pääharrastuskohteemme VR tosiaan siirtyy myös uuteen aikaan niin fyysisesti lähtiessään yli satavuotisen taipaleen jälkeen tunnetusta rakennuksesta toiseen tunnettuun, joskin hyvin erilaiseen ja eri aikakauden, rakennukseen, kuin liiketoiminnallisesti täydellisen kilpailutuksen alkaessa rautateillämme lähivuosina.
Asemarakennusasiaan liittyen yleisestikin asemarakennusten merkitys rautateillä on yksi suurimpia tapahtuneita muutoksia seuran olemassaoloaikana. Junathan yhä kulkevat melko samaan tapaan kiskoilla ja pysähtelevät asemilla; nopeudet ovat toki nousseet, käyttövoima vaihtunut jne. Mutta asemarakennusten ja muiden rautatierakennusten suhteen on tapahtunut valtava murros ja osittain aivan viime vuosina. Juna tosiaan kulkee ja rataa ylläpidetään, mutta asemarakennusten tarve ja käyttö on kohdannut suuren muutoksen. Lipunmyynnin muutokset ovat jättäneet asemarakennuksia vain suurimmille liikennepaikoille ja niidenkään pääkäyttötarkoitus ei ole enää lipunosto tai junan odottaminen, vaan muut kaupalliset toiminnot, kuten kaupat ja ravintolat. Juuri juhlavuoteen sattui vielä käsittääkseni ensi kertaa täysin lipunmyymättömän ja välillä myös konduktöörittömän matkustajajunan aika.
Laiturit ovat myös muuttuneet suuresti näinä viitenäkymmenenä vuonna. V. 1967 oli matalaa laituria hiekalla ja asfaltilla ja erilaista lankunpätkääkin ilman minkäänlaista muuta varustelua poislukien seisakkeen nimikyltti. Nyt vuosien varrella vähentynyt asemakatras alkaa olla miltei täysin 550mm korkeaa betonireunalaituria asfaltilla tai betonitiilillä ja aina valaistuna.
Kaluston osalta käytännössä kaikki tuolloin käytössä ollut kalusto on poissa yhtä lukuunottamatta. Veturi, joka ei ole koskaan saanut edes virallista lempinimeä, eikä ole koskaan ollut VR:n lippulaivakalustoa, porskuttaa yhä miltei koko rataverkolla yli 50 vuotta kaupallisessa liikenteessä olleena. Saavutus on melkoinen kun vielä ottaa huomioon vallinneet vakaat olot, jotka eivät pakota kaluston yli-ikäisyyteen, kuten sota-aikojen takia kävi tiettyjen höyryveturityyppien osalta. Deeveriä olisinkin valmis nimittämään kenties VR:n onnistuneimmaksi hankinnaksi kautta aikojen.
Liikennöinti on seuran ensimmäisinä 50 vuonna jatkunut melko samantyylisenä VR:n hoitamana matkustaja- ja tavaraliikenteenä. Tavarapuolella muutos on jo alkanut hitaahkosti, mutta seuran harrastuskohde tulee muuttumaan aiemmin näkemättömällä tavalla lähivuosina, jos ja kun kiskoille tulee muitakin toimijoita kuin VR. Jatkossa aiemmin pitkälti yhden yrityksen toimintaa seurannut harrastus voi muuttua usean yrityksen seuraamiseksi kuten sisarharrastuksissamme bussi-, rekka-, lento- ja laivapuolella on aina ollut.
Lopuksi kiinnitän huomiota erääseen seikkaan. Liekö koskaan tutkittu miksi järjestäytynyt rautatieharrastus alkoi juuri vuonna 1967 Suomessa? Vahvimpana syynä lienee tuolloin tapahtunut höyryveturien massalähtö. Tosin aiemminkin höyryvetureita oli romutettu jo viitisenkymmenen vuoden ajan ennen 1960-lukua, mutta mielenkiinto harrastukseen asti ei liene virinnyt, vaikka väestöllä alkoi olla enemmän vapaa-aikaa 20-luvulta eteenpäin 8-tuntisen työpäivän ja vuosiloman tultua. Olisi mielenkiintoista, jos asiaa voitaisiin selvitellä kun vielä on elossa henkilöitä, jotka muistavat tämän esihistoriallisen harrastusaikakauden.
Näillä sanoilla toivotan läsnäolijat tervetulleiksi SRHS:n 50-vuotisjuhlaan.
|
