Lukiessani Uudenkaarlepyyn rautatien mikrofilmirulilta kyllästyin pian jännittävien tapahtumien puutteeseen. Tilastoja ja aikataulun viilauksia. Postinkuljetuksen hinnanmuutos, samoin siirtokuormauksen. Edelliseen liittyi postin vienti asemalta postitoimistoon, jälkimmäiseen lumiyöt. Sylvesterin päivänä 1914 taphtui murtovarkaus asemalla. Lopulta alkoi näkyä varoittavia merkkejä. Oli suuri uutinen, kun ensimmäinen yleiselle liikenteelle avattu rata lakkautettiin. Valtakunnan lehdistössä julkaistiin mielipidekirjoituksia. Kuuluin vielä 1970-luvulla kummastelijoiden joukkoon, tuntematta olosuhteita lainkaan. Vaununpyörien kalleus taisi olla vaan aasinsilta. Oltiin jo tiedostettu, missä mennään, ja piti saada kissa pöydälle. Nykyisin Uudenkaarlepyyn Rautatie tuo mieleen museorautatien! Toisen veturin kuva löytyy sivuilta:
http://vaunut.org/kuva/107130?u=3399&t=uu&tag0=17%7CSekalaiset%7CKapearaiteinen20.3.2914 [ilmoitus]
”Öljyveturi”
Suositaan usein höyryveturin asemesta. Mitä tulee hinta- ym. tietoihin, niitä saa Anders Storbjörkiltä, Kruunupyy (Rüd. Kramper & Jörgensen A.S:n edustaja.)
19.6.1914
Andra Sjön: Junaliikenne kaupungin ja sataman välillä alkaa lauantaiaamuna 20:s kesäkuuta. Aikataulu sivulla 2 (4).
9.10.1914
Rautatien johto oikeutettiin toistaiseksi tarpeen vaatiessa käyttämään kaupungin palopumppua veden pumppaamiseen höyryvetureihin. (valtuusto)
15.1.1915
Kaupunginvaltuuston kokous: Rautatien johtokunta esitti päiväjunan (10.42 ap) poistoa liikenteestä. Ehdotusta perusteltiin sillä, että tulot junasta ovat niin mitättömät, etteivät ne lähestulkoonkaan peitä kuluja. Syynä junan vähäisiin tuloihin mainittiin, että 25 – 29.12 junassa ei ollut ainoatakaan matkustajaa. Sangen monena päivänä joulukuussa ovat matkustaja-, ja rahitulot olleet vain pari markkaa/juna. 11.12. – 6.1. matkustajatulot olivat 62,- , ja rahtitulot 52;- mk. Rahti voitaisiin ilman muuta kuljettaa aamu- tai iltajunassa. Valtuusto päätti varsin äkkinäisesti peruuttaa junan seuraavan viikon alusta lähtien.
28.5.1915
Valtuusto päätti, että päivittäinen liikenne satamaan järjestetään tänäkin kesänä. Matkalipun hinta nostetaan 25 penniin aikuiselta, ja 15 penniin lapselta. Lisäksi jokaiselta matkatavaravaunussa seuraavalta kollilta pitää maksaa 10 penniä.
9.7.1915 [ilmoitus]
”Stadshotellets automobil rekommenderas”
3.9.1915
Rautatien johtokunta ilmoitti kaupunginvaltuustolle, että on vaikeuksia hankkia joidenkin kuluneiden pyörien tilalle uusia kohtuullisen hintaan. Siksi johtokunta on päättänyt pitää vaunut liikenteessä kuluneilla pyörillään. Toinen tavallinen matkustajavaunu jouduttiin ottamaan pois junasta, ja sen tilalla käytetään ”Andra Sjö”-vaunua (kesävaunu?)
3.9.1915 [uutinen]
Työttömyyttä syksyllä 1915
26.11.1915
Rautatien johtokunta ilmoitti kirjallisesti rahatoimikamarille, että kuluvana vuonna rautatien tulot alittavat menot noin 4000,- markalla. Koska tilanne ei näytä kohentuvan vuonna 1916, niin johtokunta anoo, että rahatoimikamari ottaisi budjettiesitykseen 000,- markan erän, jotta sillä voitaisiin kattaa puolet tappiosta. Toinen puoli otettaisiin säästetyistä varoista.
Kunnallista budjettia ensi vuonna rasittaviin kuluihin vedoten rahatoimikamari katsoi, ettei se voi tukea rautatietä, vaan pitää sopivampana rahastoitujen varojen (säästöjen) käyttöä tarkoitukseen. (kaupungin budjettiesitys 1916 oli 60 923,-)
17.12.1915
Rautatien johtokunta ilmoittaa, että erovuorossa ovat pankinjohtaja K.J. Spolander, kauppias A. Kisor, ja apteekkari G. Roos. Spolander kieltäytyi uudelleen valinnasta, ja koska hän myös jättää liikennepäällikön tehtävät vuoden vaihtuessa, päätettiin uusien jäsenten vaali jättää pöydälle.
14.1.1916
Neljäksi vuodeksi Rautatien johtokuntaan nimitettiin: Johtaa j G. Hedström puheenjohtajaksi, ja jäseniksi kauppias Axel Kisor ja lehtori J. Koskimies. Liikennepäälliköksi nimettiin Paul Refsler, ja tämä valinta esitettiin Senaatin tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi.
17.3.191
Vuoden 1915 tilastoa (lyhennelmä)
Tulot: 15 521,30 eli reilu tonni kuukaudessa
Säästöt: 28 637,21 edellisiltä vuosilta
Korko: 1 164,98 pelkästään säästöillekin laskettuna vain vajaa 4 %
Varat: 45 323,46
Menot
Hallinto 2270,48
Liikenne 3863,60
rataosasto: 4379,04
koneosasto 6735,05
Tappio 561,89 tappio katettu säästöistä
31.3.1916
Rautatien tuloista ja menoista vuosilta 1903 – 1915 on hiljattain tehty yhteenveto:
Tulot kaikkiaan 274 654,97
Menot kaikkiaan: 377 066,41
Tulot nousivat ensin vähitellen, alkaakseen jälleen laskea vuoden 1907 jälkeen. Menot taas olivat pienimmillään v. 1903, ja suurimmillan 1911. Pienentyneiden tulojen takia säästötoimet olivat viime vuonna jyrkimmillään. Ylläolevasta selviää, että rautatieliikenne on vuosittain tuottanut tappiota. Useimmat paikkkakuntalaiset lienevät tämän tienneetkin, mutta tappio on ehkä ollut kuviteltua suurempi. Keskimäärin 7 954,74 markkaa vuosittain. Vuodesta 1912 alkaen on taloudellinen tilanne jatkuvasti huonontunut.
31.3.1916 [mainos]
Automobiili 4000,- markkaa
1.5.1916
Aikataulu toistaiseksi
Uusikaarlepyy -> Kovjoki Kovjoki -> Uusikaarlepyy
ennen p.p. 9.15 9.40 10.10 10.35
jälkeen p.p. 6.10 6.35 7.07 7.32
9.5.1916
Muuan Kovjokelainen rautatien palveluksessa oelva henkilö on anonut kaupungivaltuusolta lisää vapaalippuja. Asia siirretään rautatien johtokunnalle.
23.6.1916
Rautatien johtokunnan esitys kesäliikenteen aloittamisesta satamaan aiheutti kaupunginvaltuuston kokouksessa kotvasen mielipiteen vaihtoa. Esitettiin, että nykytilanteessa rautatiekalustoa pitäisi mahdollisimman paljon säästää kulumiselta, etenkin matkustajavaunujen pyöriä, ja että siksi kesäliikenteestä tulisi tänä vuonna luopua kokonaan. Äänestyksen jälkeen päätettiin kuitenkin liikennöidä lauantaisin ja sunnuntaisin, ja että ensimmäinen juna lähtee Juhannusaamuna.
Kovjoella asuvien rautatieläisten pitäisi saada viikottain yksi vapaalippu myös taloudenpitäjilleen kaupunkimatkaa varten.
11.8.1916
UUDENKAARLEPYYN RAUTATIE MYYTY
Vahvistetussa kaupunginvaltuuston kokouksessa 4.8. päätettiin lopullisesti myydä Uudenkaarlepyyn – Kovjoen Rautatie liikemies A. Liliukselle Helsingistä.
Kauppaan sisältyi kiskotusta 13 ,3 km, 2 veturia, 3 matkustajavaunua, 15 tavaravaunua sekä resiinoita ja lumiaura.
Herra Lilius on puolestaan välittömästi myynyt rautatiemateriaalin edelleen.
Rautatien repiminen aloitettiin viime maanantaina. Urakoitsijan mukaan se kestänee kolme viikkoa.
Juna kulki viimeisen kerran virallisesti satamaan 6.8. iltapäivällä. Liikenne kaupungin ja Kovjoen välillä jatkuu niin kauan kuin satamasta aloitettu kiskojen nosto sallii.
Myyntiä on pohdittu useissa vahvistetuissa kaupunginvaltuuston kokouksissa, sen jälkeen kun helmikuussa saapui rään pohjalaisen liikkeen tarjous. Sittemmin ilmaantui useita keinottelijoita. Erityisesti keväällä, kun hyvissä ajoin kesäksi valmisteltiin liikennelupa ja valtion subventio tyydyttävällä tavalla. Asia ratkaistiin toki lopullisesti vasta pari viikkoa sitten.
Kun valtuutetut viime perjantaina käsittelivät asiaa, oltiin myynnistä yksimielisiä. Tehtiin kuitenkin ostoehtoja käsittelevä esitys, jonka hyväksyminen olisi siirtänyt ratkaisua. Kauppasopimuksen lopullinen muoto hyväksyttiin äänestyksessä, puheenjohtajan äänen ratkaistessa.
Kuten tunnettua, rautatie rakennettiin 1890-luun lopulla. Rakennuskustannukset olivat 939 522,50 , josta valtion subventio oli 150 000,- . Rata avattiin liikenteelle 4.12.1899, ja koko ajan sen jälkeen ovat tulot olleet pienemmät kuin kulut. Viime vuosina kaupungin on tarvinnut sijoittaa muita tuloja, lähinnä alkoholinmyyntiyhtiön (utminuteringsbolaget) koko voittosumma, lähes 10 000,- vuosittain. Koska mainittu yhtiö ei ole kumpanakaan sotavuonna tuottanut voittoa, on ollut pakko turvautua rahastoituihin säästöihin. Kaupunki voi edelleenkin varata budjettiinsa vain aivan pieniä satumanvaraisia menoja. On nähty tarpeelliseksi myydä rautatien liikkuva kalusto. Rautatieliikenne tulee olemaan pysähyksissä ainakin joitakin vuosia.
Kaupungin asukkaat näyttävät yleensä olevanmyyntiksymyksessä valtuuston kannalla.
11.8.1916
Kestikievarin tullessa tarpeelliseksi, valtuusto pyysi kirjeitse maaherraa huolehtimaan asiasta heti.
Rautasorvi, sekä muuta sekalaista rautatiemateriaalia myydään johtokunnan kautta. Rautatien puhelin täytyy liittää puhelinyhtiöön, näin voidaan soittaa suoraan Kovjoelle. Siellä aseman henkilökunnan kanssa yritetään sopia apparaatin sijoittamisesta myös yleisön käyttöön.
18.8.1916
Maistraatti päätti maanantaina autotaksasta kaupungin alueella ja ympäristössä. Markka per kilometri, puolitoista meno-paluu.
[neljän palstan pitkä artikkeli: ”Nykarleby Jänvägs försäljning”, sivulla 2. kopio kadoksissa]
25.8.1916
Rautatien uudelleenrakentamista valmistelemaan asetettiin komitea, johon valittiin ”vahvistetun rautatiejohtokunnan jäsenet, puheenjohtajana K.J. Spolander.
Rautatien rakentamiseen Hypoteekkikassasta otettu laina (nyt 156 268,33) pitäisi rahatoimikamarin mielestä maksaa heti.
1.9.1916
Uudenkaarlepyyn rautatien kiskojen irrotus saatiin loppuun viime lauantaina, kun aivan viimeiset kiskot Kovjoen asemalla nostettiin. Rautatiemateriaali lastattiin vaunuihin, ja vietiin pois purkamisen edistyessä. Viimeinen kiskolastissa oleva vaunu lähetettiin viime sunnuntaina. Nyt asemalla on enää veturi ja joitakin ratanaulalaatikoita.
15.9.1916
Veturinkuljettaja Edward Widell, joka palveli rautatietä 14 vuotta, on anonut 100,- markan kuukausieläkettä. Johtokunta suostui eläkkeeseen, sopimatta sen suuruudesta. Myytiin vielä sekalaista välineistöä, sorvi, porakone, sähkömoottori.
Viimeinen erä kauppahinnasta, 150 000,-, on maksettu. Valtuutetut päättivät, että se on sijoitettava mahdollisimman edullisesti, kuitenkin pitää olla nostomahdollisuus.
6.10.1916
Johtokunta ilmoitti valtuustolle, että rahasta, jolla maksettiin syyskuun palkka, jäi 133,30. Johtokunta ehdotti, että summa jaetaan työntekijöiden kesken. Samalla ilmoitettiin kivijänteen purkamisen kestäneen 18 päivää, ja maksaneen 2433,22. (palapeli vietiin ehkä jonnekin?)
20.12.1916
Kaupunginvaltuusto päätti, että Rautatien johtokunnan ja liikennepäällikön tehtävät katsotaan päättyneiksi vuoden vaihteessa.
Liikemies Aleko Lilius anoo 3000,- mk takaisin maksamastaan summata. On osoittautunut, että toinen veturi on kevyempi kuin myytäessä mainittiin. Valtuusto päätti, että veturi on ostettu annetun painon mukaan.
Mikrofilmirulla päättyi. (Tuskin kirjoitukset aiheesta)
Suosittelen Alekon kirjaa ”Nuori mies panee parastaan”, ”Ung man i farten”. Yksi luku käsittelee kauppaa. Yksityisen junan käyttäminen oli tehokas konsti erottua ”keinottelijoista”. Uudenkaarlepyyn edustajat olivat tosipaikan edessä, ja onnistivat. Toisin kävi ruplien. Vielä 1970-luvulla painotuoreita seteleitä myytiin antikvariaateissa tuuman pinoina. Pääosa Aleko Liliuksen varoista oli ruplina. Myihän hän kiskotkin tsaarin armeijalle. Osa varmaan käytettiin linnoitussaarten lukemattomiin raiteisiin, ja olihan metsäratojakin kymmeniä kilometrejä. Mainitaanpa kiskoja käytetyn betonin raudoittamiseenkin (missä?).
Hieno juttu tuo Kovjoen museorautatie!