Resiina 3/2017

[Erkki Nuutio]

Ei ole tarkoitus tuhlata Vorgia liiaksi tämän asian läpikäymiseen, joten yritän vastata tiiviisti:

a/ En totisesti hyväksykään ajopuuvertausta, siis että Suomi olisi ollut holtiton maailmansodan tapahtumissa - kuin ajopuu koskessa. Sellainen olisi silloisen valtiojohtomme väheksymistä, johon ei ole perustetta. Sensijaan koskivenevertaus on lähempänä tapahtunutta.
Suomi ei voinut juurikaan vaikuttaa maailmansodan yleiskulkuun, mutta taitavalla ohjailulla se saattoi väistää pahat törmäykset - kuin taitava koskenlaskija vuolaan kosken karikoissa.  
Siinä totisesti onnistuttiin varsin hyvin.

b/ On typerää professorien näkemysten yksinkertaistamista esittää tilanne ääripäinä: erillissota - liittolaisuus. Varma pyrkimys oli erillissota, jotta sen mahdollisimman pian päättäisi erillisrauha.
Mutta suursodassa oli pakko olla yhdellä tai toisella puolella. Keskelläolo (=sodan ulkopuolella) ei ollut mahdollista. Silloin joutuisi kummankin puolen jyräämäksi ja nälänhätään.

Siksi olimme ainoalla silloin mahdollisella puolella ja saimme välttämättömät viljat, aseet ja muun. Olimme siis löysästi Saksan liittolaisia, mutta keskityimme omaan sotaamme.
Saksa ei tiukempaa sopimista halunnutkaan, koska se liiaksi luotti omiin voimiinsa.
Natsismi ei myöskään ollut vientitavaraa Saksankaan mielessä. Menestyksekkäällä sotimisella saimme vapauksia, jotka muilta Saksan liittolaisilta ja sille alistuneilta (kuten Norja) puuttuivat.
Käytä järkeäsi! Et kai kuvittele, että silloinen Suomen jermu tai kenraali olisi sotinut Saksan puolesta. Kyllä täällä sodittiin kotilieden puolesta.  Tunnet kyllä kansanluonteemme.

c/ Ennakkopohdinnat Saksan kanssa. Ei siinä mitä mainitset ole mitään uutta. Suositeltava perusteellinen esitys Jatkosodan alla ja alussa tapahtuneesta on Jokipiin Jatkosodan synty (Otava, 1988, 787 s.). Tunnen hyvin tämän ja muiden pätevimpien tutkimusten sisällön, ja mainittu aineisto on hyllyssäni. Mitä olen kirjoittanut on yhtäpitävää tutkimusten kanssa.

Keskity tosiasioihin: Ennakkopohdinnat koskivat Suomen kannalta PELKÄSTÄÄN JA YKSINOMAAN mahdollisuutta, että Suomi joutuu Neuvostoliiton ALOITTAMAN hyökkäyssodan kohteeksi.
Suomi ilmoitti yksiselitteisesti Saksalle, että se EI ALOITA SOTAA, ja että Saksan Suomessa olleet joukot EIVÄT SAA loukata Suomen ja Neuvostoliiton välistä rajaa, ennen kuin Suomi on joutunut Neuvostoliiton hyökkäyssodan kohteeksi.
Saksa kunnioitti moitteetta tätä Suomen määräystä. Sodan aloitti siis Neuvostoliitto 25.6.41. Suomen armeija oli kutsuttu liikekannalle vasta 17.6.41 ja sodan alettua 25.6.41 se oli osin siirtynyt, osin vasta siirtymässä PUOLUSTUSryhmitykseen.
Koska Suomi sai tietoja, ei sota tullut yllätyksenä ja varautumattomana, kuten kävi Talvisodassa.

d/ Mitä kirjoitin aikaisemmin, pitää 100% paikkansa, minkä voit varmistaa kunnollisista aihetta käsittelevistä tutkimuskirjoista (suosittelen Jokipiitä). Huomautuksiisi ei siis ole aihetta.
Kun Barbarossa alkoi 22.6.41 koko Mustan meren ja Viron rannikon välisellä alueella, oli tietysti Saksalle, Neuvostoliitolle ja Suomellekin päivänselvää, että Suomi ei voi pysyä pitkään sodan ulkopuolella.
Neuvostoliitto oli sitten se jolta meni hermot. Se teki "ennaltaehkäisevän" iskunsa ennen kuin siirsi Suomea vastassa olleen ilma-armeijansa etelään paikkaamaan siellä kärsimiään tappioita Saksaa vastaan.