Häiriöherkkyyttä Ruotsinmaalla ?

[Matti Lehtonen]

Kun säännöllisesti seuraa Ruotsin teksti-TV:tä, on jäänyt kuva, että Ruotsin rautatieliikenne on tuntuvasti häiriöherkempää kuin Suomessa. Etenkin Tukholman pohjoispuolelta uutisoidaan usein ongelmista. Tänäänkin on vallinnut ilmeisesti kellon ympäri tilanne, että koko Arlanda Express liikenne on ollut peruutettu ja korvattu busseilla ja pendelit pohjoiseen Arlanda/Uppsala suuntaan sekä kaukoliikenne Taalainmaan ja Gävlen suuntaan, kulkee miten kulkee jos kulkee ollenkaan.

Mahdollisesti liikenteen määrä suhteessa infran määrään kolkuttelee ylärajoja, jolloin yksi ongelma vaikuttaa laajalti, puhumattakaan kahdesta samanaikaisesta ongelmasta.

Trafiken.nu:  "Förseningar och inställda avgångar i tågtrafiken mellan Stockholm C - Märsta/Uppsala. Detta påverkar Arlanda Express, fjärrtåg Stockholm C - Uppsala/Sala/Mora/Falun/Gävle samt SL pendeltåg mellan Södertälje C - Märsta/Uppsala. Reparatör är på platsen och prognos på när trafiken kan återgå enligt plan är den 26/11. För mer information om din resa, kontakta ditt resebolag. Orsaken är en nedriven kontaktledning och ett spårfel mellan Häggvik och Rotebro".

Nyt iltatunteina näyttää jo tapahtuneen pientä elpymistä, Luleån yöjuna lähtee ja AE:kin ajaa jo harvennetulla aikataululla, mutta pendelit Uppsalaan ei aja.

Suomessa on alkanut vaikuttaa siltä, että erilaisiin skenaarioihin on varauduttu etukäteen, paitsi lumimyräköiden ennakoivat aikataulusupistukset, muutaman viikon takaisessa Tikkurilan ratavauriotilanteessa ajettiin suunnitelmallisesti mitä voitiin ja lentoasema palveltiin aikataulun mukaan vain Myyrmäen kautta, eikä lopetettu kokonaan. Lentoasema-Tikkurila välille järjestettiin muistaakseni suora tilapäinen bussilinja. Ylipäätään olen sitä mieltä että kansallisen päälentoaseman liikennepalvelu on aika korkealla prioriteetilla ja sinne pitää pääsääntöisesti pyrkiä liikennöimään aina jompaa kumpaa kautta, jos vika ei ole juuri sellainen, ettei tunneliin ole junilla asiaa.

[Eljas Pölhö]

Häiriöherkkyys täällä Ruotsissa on ajoittain ärsyttävää. Omat kokemukseni ovat lähinnä akselilta Tukholma-Malmö ja Skånessa. Isommat häiriöt osataan korvata nopeasti busseilla (tai kiertoteillä esim. Malmö-Helsingborg-Hässleholm) ja siihen on varmaan jo hyvä rutiini. Ja ainakin tällä suunnalla tiedotus ja opastus pelaa hyvin.

Tilapäisemmät häiriöt (kiviä tai muuta roinaa kiskoilla) ovat sitten ikävämpiä ja sitten joko odotellaan, että kuski saa jatkaa (työaika) tai tulee vastasuunnasta toinen (joka viivästyy saman ongelman takia). Tämä oli ärsyttävin ongelma silloin kun vielä olin töissä, koska palasin illan viimeisellä junalla ja roina ilmestyi kiskoille juuri Norrköpingin yhden vissin lähiön kohdalla.

Suurin syy isompiin ongelmiin on poliitikkojen halu kilpailla kuka lupaa eniten rahaa uusille pikaratasuunnitelmille. Sitä tarkoitusta varten kaikki ovat olleet valmiita poistamaan olevien ratojen huoltoon annettuja määrärahoja ja niin on myös tehty. Tämä siitäkin huolimatta, että liikenne on ollut koko ajan kasvussa ja olisi vaatinut enemmän rahaa normaaliin huoltoon. Mutta se on liian vaikeaa ymmärtää, eivätkä huollon määrärahat tuo suurta julkisuutta lehdistössä.