Reino Kalliomäki
Käyttäjä
Poissa
Viestejä: 465
|
« : Lokakuu 09, 2018, 21:53:17 » |
|
Löysin kartasta ohuita, rautatietä muistuttavia naarmuja. Syksyllä, noin 1957. Lähellä aluetta, jonka nimi mainittiin kartassa: Njamnjam. Toinen mielikuvitusta viettelevä naarmu Australiassa välillä Normanton – Croydon oli silmiinpistävästi erossa muusta rataverkosta. Siitä alkoi 6-70-luvulla näkyä juttuja lehdissä ja kirjoissa , vaikka paikka oli niin syrjäinen, että ainoa tapa kommunikoida Eurooppaan oli lennätin. Nykyisin ei tarvitse kuin istua tietokoneen ääreen, ja katsoa kuvia. Afrikkalaisen radan kulkua ei taas näe satelliittikuvissa. Katunäkymäkuvia ei ole, eikä juuri ympäri vuoden avoimia teitäkään. Oppikoululaisena löysin Janes ”World Railways”-luettelon kirjastosta, ja siitä kyseisen radan: ”Ste. des C.F. Vicinaux du Congo” (sic!), (Vicicongo). Pituus 840 km, raideleveys 600 mm! 36 höyryveturia, 14 dieselveturia (1959). Suurin sallittu nopeus 28 kmh. Ja koska ”kotirata” oli samaa leveyttä (Nokia), meni mielikuvitus ihan sekaisin. ”Bagnalls of Stafford”-kirjassa (Baker ja Civil 1973 ) esitellään radan viimeinen höyryveturi, ja se ylittää mielikuvituksen aikaansaannokset. Veturi muistuttaa laivaa, kipparilla on katos perässä. Vehje on reilusti isompi kuin Museorautatien Tubize: 2-8-2TT, sylinterit 400x450mm, vetopyörät 950 mm, adhesiopaino 32 t, tulipinta 90 m², neliakselinen tenderi.. Niitä ehdittiin tehdä 5 kpl. Englantilaisilla oli sota-aikana tarkoitus pidentää radasta huoltoreitti etelästä Rommelia vastaan. Seuraava huomaamani pikku maininta oli kirjassa ” 24 inhces apart” (Moir & Crittenden, 1981 ISBN 0 620 05460 3). Kapea raide tarkoittaa Etelä-Afrikassa kahden jalan leveyttä. Erä tavaravaunuja toimitettiinkin Vicicongolle. 1970-luvulla! ”Steam in Africa”-kirjassa ( 1981 ISBN 0 600 34946 2 ) Durrant, Lewis ja Jörgensen kirjoittavat jo pienen kappaleen. Rataa alettiin rakentaa 1924 ylijäämävarastojen kenttäratamateriaalilla. Ensimmäiset veturit olivat ”Prikaativetureita”. Rata valmistui 1937, mutta 1971 tehtiin vielä uusi osuus Aketi – Bumba. Jälkimmäinen on satamakaupunki Kongo-joella. Laivareitti sivujokea Aketiin oli pahasti liettynyt, syväys oli enään 40 cm.
Sitten ollaankin nettiajassa. Jopa kuvia löytyy, mutta rautatieharrastajat eivät ole paikan päällä käyneet. Vuonna 2002 juna Bumba – Aketi käytti tähän 187 km matkaan 60 tuntia! Viimeiset tiedot liikenteestä ovat radiomainintoja vuodelta 2008. Suurimmilllaan linjapituus oli 1235 km, päälinjakin 869 km. En ole nähnyt esim. kalustoluetteloa. Ehkä joku tietää vihjata, mistä löytyy lisätietoa. Levottomuudet, Ebola, ja esim. netin varoitukset estävät matkahaaveet: ”Bumpan ja Aketin poliisiasemat ovat ulkomaalaisille erittäin vaarallisia.” Wikipedia 2018: ”Rata saattaa olla lakkautettu.” Liitteet. Etsin muinoin merkintöjä kaikista käsillä olevista karttakirjoista. Esimerkkejä: kartta 1890 valkoista (tutkimatta) Andréés kartta 1922 realistinen Schulze kartta 1947 joet epävarmoja Roths kartta 1962 hyvä Valitut Palat kartta1959 oikea Janes kuva veturi ilman tenderiä Bagnalls of… Ensi tuttavuus Afrikan ”ylipitkistä” 60-senttisistä radoista oli Namibian Otavi-rata. Seuraavaksi Vicicongo, ja sitäkin pidempi systeemi oli ranskalaisten rakentamat kenttäradat Marokossa (n. 1700 km). C.S. Small kirjassaan ”Far Wheels” (1959) väittää Sudanin puuvillaratojen yhteispituutta vieläkin suuremmaksi. Kyseessä on yhtenäinen järjestelmä, mutta oikeastaan ei ”rautatie”.
|