Muistoja menneiltä ajoilta.

[Risto Sollo]

Niinhän ne puhui,vanhat höyrymiehet,Kouvolasta lähtiessä Mäntyharju oli ensimmäinen tankkauspaikka,ja jos en väärin muista niin 25m3 kalikoita oli uunissa poltettu...Hurjaa touhua.Ja sanoivat että lämmittäjän pätevyysvaatimus oli olla iso ja tyhmä...  ;DJälkimmäisen vaatimuksen olen täyttänyt.

[Antti Lappi]

Vuosi 1962 paluujuna Oku.sta,veturina Jumpo tv1 junapaino noin 800 tonnia.Kuormassa olevat junat rullasi alamäet hyvin joskus joutui jopa jarruttelemaan .Jossakin vaiheessa ,vaturinkeulalta alkoi kuulua kirkasvinkuminen joka pikkuhiljaa koveni.Vihtarissa meillä oli junakohtaus ja sivulle meno.Siellä selvisi syy vinkumiseen .Edessä vasemmalla telipyörän öljykaukalo oli pudonnut ja akselinpää oli jo kuuma.Asemamies tuli juttusille ja kutsui meidät Rautateiden 100 vuotispäivän kunniaksi juhlakahveille ,kyllä maistui.Matka ja vinkuminen jatkui, välillä pysähtyminen ja heklaa voiteluksi.Nopeus 30 tietämissä.Varkaudesta vettä ja puita.Huutokoskella vähennettiin noin 140 pois,alkoi tulla mäet vastaan.Aikaahan siinä tuhraantu ja eväätkin loppui kesken kaiken.Suurempaa vahinkoo ei onneksi kaynyt..Samantapainen vinkuminen on jäänyt muistiin 40 luvun lopulta.Sattumalta olin paikalla kuokkavieraana kun pienen pienelle sian poikaporsaalle tehtiin sukupuolenkorjausleikkaus.Avustaja otti porsaan roikotti takajaloista ja laittoi hänet huopatöppösenvarren sisälle.Kyläkirunki partaveitsellä teki pari viiltoo ja heitti pallit vieressä olevalle navettakissalle.Porsas laskettiin karsinaan,kyllä se tekijöitä pahalla silmällä katsoi,minkä minulle teitte.Tämä itkunsekainen vinkuminen jäi pienenpojan mieleen eikä käynyt selville että minkähän takia....

[Antti Lappi]

Muistelen työreissua 60 luvunalkupuolelta Jns -Pm väliltä.Yöpikajuna 110 lähtö puolenyön tietämissä ,pimiäyö ei lunta maassa...Veturi oli tallissa,lyhythäntäinenmörssi Hv3.Valogeneraattorin käynnistys,kertoi että veturissa on heikotvalot.Vaihtokonetta ei ollut.Lähtövalmistelut tallin ja taskulampun valoissa onnistui kyllä.Siihenaikaan taskulamppu oli monesti hampaissa,otsalamppua ei tunnettu.Pikkuhiljaa siirtyminen junaneteen.Pylväspuhelimestä ilmoitus vaihdemiehelle,veturissa ei ollut puhelinta.Vaihteesta luvat ja junan eteen,vaihteetkäsikäyttöisiä.Veturinkytkentä ja jarrujenkokeilu,vaunuja 4-7 viikonpäivistä riippuen.Ajallaan punalakkinenvirkamies antoi lähtöluvan.Heti alkumatkasta tuli selväksi valojenheikko teho.Viinijärvellä pysähdys,lähdön jälkeen vajot pikkuhiljaa sammui.Matkanteko jatkui.Kake oli kuskina,tunsi rataosan hyvin.Asemilla ja laiturivaihteissa paloi valot,joten siellä varmistui missä mennään.Molemmat vislat oli ahkerassa käytössä.Vastaan tuli jumpojuna ,ei siintä veturista apuja olut.Noin 100km valottomalla pikajunan vetäjällä  onnistui yllättävän hyvin. Perille tultiin lähes aikataulussa.Eikäsiintä tarvinnut muuta ilmoitusta ,kuin korjauskirjaan merkintä

[Antti Lappi]

Tulipa tälläinen tapahtuma mieleen.Elettiin huru 13 aikoja,pitkä tavarajuna välillä Hpk  - Jy välillä yöaikaan.Kuski jarrutti jonkun mäkinyppylän tienoilla ja juna pysähtyi,ilmajohto  tyhjeni.Koneapulaisena oli A U hän lähti 7 jakarin ja ilmaletkun  kanssa etsimään vuotokohtaa.A U on jo pitkään ollut mananmajoilla.Lunta oli paljon,ratapenkalla olilhankalakävella.Tyhjän ajovaununlattialla oli helpompi edetä. Vastaan tuli umpivaunuja ja eikun vaununkatolle sieltä hyppimällä eteenpäin.Katoilla oli vähän lunta eteneminen oli helpompaa.Viimein junan häntä tuli vastaan ,viimeisessä vaunussa oli suolet pellolla eikä siinä ollut loppuopasteita.Siinä vaiheessa selvisi että juna  on katkennut.Pimeässäyössä   
lähti taapertamaan mäkirinnettä ylöspäin ja sieltähänse junanhäntä löytyi.Alkoi vaunujen lypsäminen,ilmat pois ja jarrut irti .Jossakin vaiheessa vaunut lähti liikkeelle ja sitten seisontajarruja päälle .Vaunujen kohtaaminen tapahtui senverran 
hiljaa ,että ei käynyt vahinkoa,veturiissa tuntui pieni tömäys.Välinkytkentä apukytkimillä,uusi ilmaletku paikalleen juna    oli siltäosin kunnossa.Kyllähän se kuski ihmetteli ,minnekkä kaveri hävis ei ollut silloin kännyköitä käytössä.Aikaahan siinä meni matka jatkui.Junan jarrulliset vaunut oli loppupäässä suurin osa ja edessä jarruttomia paljon ....

[Antti Lappi]

Tulipa mieleen tapahtumia 5---60 luvulta.Veturimiesten työaikajakso oli 3 viikkoa ja virantoimitusrahat maksettiin 3 viikontorstaina.AM oli kaikkien tuntema mies Pieksämäellä ,hänellä oli tapana käydä varikontoimistossa kyselemässä joko viratsut on jo alkuviikosta tulleet.Toimistonväki ei siitä kyselystä oikein tykännyt.AM asui varikkoalueella tallin lähettyvillä ja hänellä oli kissa joka liikkui alueella vapaasti.Kissan tunsi myös konttorin väki ja houkutteli sen sisälle ,kaulaan ripustettiin lappu jossa luki virantekorahat eivät ole tulleet.Kissa vei terveiset ja kyselyt loppui siihen.AM joutui varikonpäällikön kuulusteluun ,häntä syytettiin siintä että oli ajanyt lovet höyryveturin pyöriin.AM puolustuspuhe varikonkäällkölle alkoi ,että minäkö että minäkö jonka veli on yliinsinööri Helsingin kaupungilla ,pojat kaikki 3 aliupseerikoulun käyneitä eukko ylisiivooja tyttö töissäapteekisa että minäkö ajaisin lovet pyöriin.Muistikuva asiasta on ettei siintä laskua tullut.Kyllä minäkin hänelle jonkun kaljapullon ostin,kun oli pitempi seisominen kohtauspaikalla ja kauppa lähettyvillä.Syystä taikka toiseta rahapussi ei ollut mukana ja kyllä se maksaminen sitten unohtui...Eikä näitä pahalla muistella...

[Tapio Nikula]

Olettaisin, että kyseessä oleva AM on kuuluisa Uakki. Uakki asui rapatussa talossa Kangaskadulla (Tallikankaalla) osoitteessa Kangaskatu 14. Yksi Uakin aliupseeripojista oli isäni opastinmestari Ilmari Nikula palveluksessa ja ellen väärin muista, niin meni teknilliseen kouluun. Uakki oli "himpun" verran viinaan menevä, mutta kaikkien tykkäämä ihminen. Joskus Uakilla ja vaimolla meni asiat niin hakauksiin, että Uakki juoksi edellä VR:n halkolaanille ja vaimo perässä koivuklapi kädessään. Takaisin tulivat yleensä sovussa. Uakki jäi kunniallisesti eläkkeelle, ei siis juonut virkaansa. Joku pieksämäkeläinen voisi ottaa tehtäväkseen koota näitä tarinoita. Niistä saisi mehevää paikallishistoriaa. 50-60-luvun Tallikankaan kakarajengi tapaa toinen toisiáan joka kesä. Noissa tapaamisissa myös on ollut puhetta jonkunlaisen historiikin aikaan saamisesta.

[Antti Lappi]

Pieksämäellä tallialueen lähettyvillä oli puutalo asuntoja.Kaksi perhettä asui samassa talossa,asuinneliöitä noin 50 perhettä kohden.Piharakennuksessa oli sauna,puuliiteri ja varastotiloja.Elettiin 5 -60 lukua.Joillakin asukkailla oli tapana keväällä ottaa sianporsas kasvatiksi puuliiteriin.Kesän myötä possu kasvoi ja syksymyöhällä tuli teurastuksen aika.Puupinon vieressä oli sopiva tila lahtaukseen.Isäntä hoiti homman,emännällä oli varattu uusi pesuvati veren laskuun ja vatkaukseen.Naapuri tuli haulikon kanssa,haulikonpiipussa täyteinen luijymöntti.Sika aseteltiin puupinon vierelle.Pyssymies asialle luoti osui sian otsaan päästä läpi  ja uudessapesuvadissa iso reikä.Sika kimposi hyppyyn viimeisiillä voimillaan puupinon päälle.Sinne roiskui kaikki veri ,joka oli tarkoitus otta talteen.Polttopuut oli veren tahrimia isolta alalta.Kyllä emäntä mielensä pahoitti, jäi monet veriherkut tekemättä.    Noina aikoina oltiin omavaraisia monissa ruokatarpeissa,puutarhassa kasvoi talvenvaralle monenlaista syötävää.Silloin syötiin lautanen tyhjäksi....

[Teemu Ainassaari]

Kivaa lukea tällaisia juttuja menneiltä päiviltä. Saa kirjoittaa lisääkin jos mieleen tulee!

[Risto Sollo]

Kouvolan aseman lähellä oli ennen VR:n perinteisiä puurivitaloja.Yhdessä asui riitaisa pariskunta,yhtenä päivänä isäntä sai tarpeekseen nalkutusta,otti vähäiset kamppeensa ja oven pamahduksen kera ulos.Rouva harppasi rappusille perään,huusi että jotain unohtui ja nosti hameensa helmaa...Mies pysähtyi,mietti hetken ja kääntyi takaisin...Hauska tarina,vai lieneekö tämäkin rautatielegenda,niinkuin Raipon kolmion ratavartijantytär...-

[Antti Lappi]

Tulipa mieleen tälläinen työreissu 60 luvun alkupuolelta .Tavarajuna Pm -Kuo väli,veturina Tv 1 elikkä jumpo.Kuskina oli  UP tunnettu voimamies .Kaikki sujui normaalisti Kuopion matkustaja asemalle saakka.Veturin ollessa huoltotunnelin paikkeilla  ,jarrujohto tyhjeni ja juna pysähtyi hetkessä .Pääteltiin että jarrun ilmaletku halkes.Läksin letkun vaihtoon  7  jakari ja uusiletku mukana.Oli aikainen kevätyö aamuyön tunnit ,kovasumu henkilöasemalla näkyvyys erittäin huono.Junan puolivälin tienoilla, sumun seassa alkoi näkyä umpivaunuja syrjällään sikin sokin.Kymmenkunta vaunua mukkelismakkelis nykyisen muistomerkkiveturin kohdalla ,osa vaunuista pyöri jyrkkäärinnettä alas ja yksi  vaunu oli lähes  Puijonkadulla.Kävin junanlähettäjän luona ,hän ihmetteli miksi siihen pysähdyitte ,saattoi olla unenpöpperössa siihen aikaan .Kyllähän se sitten ulkona tilanne selvisi.Jälkeenpäin selvisi syy tapahtumille ,junan peräpäässä oli kolmiakselinen  säiliövaunu joka lähti omilleteilleen käyrällevaihteelle tullessa.Junan alkupää vietiin tavarapihalle.Kerrompa vielä vaihdemiehestä jolla oli vaikeuksia erottaa opastelippujen värit ,punainen ja vihreä ,hänellä oli omat liput joihin oli kaiverrettu puuvarsiin  merkit jotka hän muisti.Iäkäsmies ja kyllä se homma pelitti....

[Antti Lappi]

Kesä on mennyt kesäpaikalla mukvasti ,lämmintäkin oli riittävästi.Aurinkosähkön kanssa pärjättiin hyvin sitä riitti .Asuinrakennuksenpäädyssä on lasiveranta ,istuimina siellä on 3 pitkää lätänpenkkiä plyyssipäällysteisiä .Penkkien välissä pikkupöydät ,alla peltiroskis sekä valettu tuhkakuppi .Seinällä rautatiekartta , ohjeitamatkustajille ,paperimukiteline , vesilasikarahvi telineessä sekä siihen kuuluvat vesilasit .Puuseessä lätän vessan vesisäilö ja sen alla käsienpesuallas .puinen paperiteline seinällä .Plyyssipenkit on hyväkuntoisia ,niitä piti varttua ennenkun ne tuli myyntiin ja tarttuihan sieltä muutakin joka silloin tuntui roinalle .Joitakin Lättiä Pieksämäellä romutettiin . samoin Hr12 veturia ,joista kerättiin osia ,jonka jälkeen menivät Kotkaan romutukseen .Kyllä se siinä vaiheessa vähän ikävälle tuntui kun tuttu kalusto häipyi pikkuhiljaa .Kyllähän sieltä Hurustakin jotakin tarttui matkaan .Hinnat mitä näistä perittiin oli hyvin kohtuullisia ,jotakin joutais laittaa jo myyntiin .....

[Antti Lappi]

Muistelen vuotta 1965 olin silloin syksy kurssilla,jonka pituus oli noin 4 kuukautta.26 vuotiaana kurssin nuorinpana,40 kympisiäkin oli joitakin.Lämmittäjännimitys täytyi olla ,eikä tuoreita sakkoja.Itse selvisin liikennerikkomuksesta puhumalla tuolloin,nimismies antoi minulle suullisen varoituksen.Kurssin jälkeen alkoi tyyppikoulutus,ensimmäinen sarja oli Hr13 se kesti 4 viikkoa,josta viikko ajoharjoittelua.Muitten sarjojen kortinajo sujui nopeammin.Pm lättätallin vieressä pätkässä,seisoi lätänvaunu josta oli muokattu opetustilat.Opetuskuljettajana meillä toimi EK ,jonka ryhmään kaikki halus,oli kovasti pidetty ammattilainen.Häneltä voi jopa kysellä ,jos joku asia ei painunut kaaliin.EK oli monessa mukana,opetti harmonikan soittoa usealle kerholle ja esiintyi monissa kokoonpanoissa.Lätänvaunussa tutkittiin hurunsähkökaavioita ja muuta tekniikkaa hyvin hartaasti.EK oli joskus mukana 5 rivinen jolla hän meille soitteli ja kyllähän se parasta oli siinä opiskelussa,kyllä siinä silmä kirkastu.Hyvin lämminmielikuva on noista ajoista ja opetuskuljettajasta.EK lle myönnettiin myöhemmin Mestaripelimannin arvo seniorisarjassa.Useita kauniita kappaleita hän sävelsi ja esitti monissa tilaisuuksissa oli haluttu esiintyjä....

[Antti Lappi]

Muistelen tässä ensimmäistä ajoreissua vuosi oli 1975.Palvelusvuosia siinä vaiheessa 20 ja 10 vuotta kuljettakurssista.Koneapulaisille joilla oli 20 pistettä,sekä kuljettajan pätevyys maksettiin tuolloin nuoremmankuljettajan kuukausipalkka ,kun se ajamaan pääsy  venyi ja venyi.Junapainot kasvoi,nopeudet nousi, miehistön tarve väheni .Minulle sanottiin siinävaiheessa ,kylläpä pääsit nuorena ajamaan,johtuen siitä että 16 vuotiaana aloittelin.Ensimmäinen ajoreissu oli ,Pm  Snj -Iisvesi -Jauholahti.Vetureina dv 12 pari ,tyhjävaunujen vienti Iisvedelle.Perillä tehtiin vaunujen vaihtotöitä ja saatiin juna kasattua valmiiksi.Tuonaaikana Snj,ssä oli Vetojussi ,vaihtotöille ,kävi myös Iisvedellä.Kondyktöri teki jarrujen kokeilun ja antoi meille lähtöluvan Suonenjoelle,ohje oli että veturit pysäytetään pukkinosturin kohdalle.Välimatka on noin 6-7 km.Lähestyttiin Yläkosken ratapihaa ,vieressä kulkee maantie samansuuntaisena ,joten meillä veturissa oli lähivalot ,syksypimiä mustamaa.Yhtäkkiä näkyi kulkutiellä vaunuja,kahva nurkkaan ja hätäjarrutus.Vetojussi oli tuomassa 4 okosta Iisvedelle ,pysähtyi  Yläkoskella ,kuski kävi paikallisen viinakauppiaan luona asioimassa.Vetojussi jatkoi matkaa  ilman vaunuja Iisvedelle,vähän ennen meidän lähtöä.Kondyktööriltä jäi huomioimatta että vaunut jäi tulematta.Vetojussin kuskin ura loppui siihen reissuun.Meillä keulaveturista tuli vedet pellolle ,vaihteisto irtosi  ja hinaus hommiksi  meni.