Unelma, jonka pelkäämätön Juho Merivaara ja nuori arkkitehti V.Vähäkallio olivat luoneet Merivaaran vuonna 1915 ostamalle tontille toteutui vain osittain. Siksi ei sijaintia uskallettu tunnistaa - vaikka se on tuttu monelle.
Vastaukset kysymyksiin ovat: Juna oikealle porhaltaa Sörnäisiin ja juna vasemmalle Pasilaan.
Ollaan siis toiseksi vanhimmalla rataosalla Pasila-Sörnäinen, eli Sörnäisten satamaradalla.
Tonttia rajaa takapäästään Pääskylänkatu ja sen vierelle tullut Vallilan tavara-asema.
Etualan kaduista bulevardi oikealla on Fredriksberginkatu (sittemmin Aleksis Kivenkatu).
Merivaara käytti sitä osoitteena visioidun päärakennuksen ja -sisäänkäynnin perusteella.
Vasemmalla on Fleminginkatu. Myöhempi kiinteistön osoite, pankin otettua sen haltuunsa oli Fleminginkatu 27.
Merivaara teki sairaalakalusteita, kassakaappeja ja rautasänkyjä (kaasuhitsaten ohutseinäisistä teräsputkista). Oli edelläkävijä alalla, jolla myöhemmästä Hetekasta tuli käsite. Lisäksi tehtiin mm. ruuveja automaattikoneilla.
Suuren keinottelun vuosina rahaa tuli ovista ja ikkunoista, ja aika hyvin myös tuloina takaosan vanhemmista rakennuksista (entinen Helsingin Sokeritehdas Oy), jossa vuokralaisena oli Venäjän armeija.
Kun pankki otti kiinteistön vuonna 1928, muutettiin muualle. Sairaalakalusteita valmistetaan yhä, 118 vuoden kokemuksella, nyt Lahdessa Merivaara Oy:nä.
Vuosikymmeniä oltiin Instrumentariumin omistama.
Vähäkallion arkkitehtuurituotanto on uskomattoman laaja ja ansiokas, eikä kuvan visiota ole syytä väheksyä. Olivatko taustalla radan toisella puolella häämöttävät rakennukset myöskin toteutettaviksi aiottuja, lienee unohduksissa. Vähäkallio nimittäin teki silloin arkkitehtuuria myös siellä tuhatkunta ihmistä työllistäneelle Sörnäs Snickeri Ab:n puusepäntehtaalle.
Vähäkallio mahtava aikaansaannokset on kuvattu oheisessa väitöskirjassa :
https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/2650?show=full (paina view/open, huom 10.15 MB).
Katso erityisesti sivuja 216-217 Merivaaran kiinteistöstä ja 215 Sörnäs Snickeri Ab:sta.
Sahapäätyisistä kahdesta tehdasrakennuksesta toteutui pihanpuoleinen. Vuonna 1929 aloitti siellä aloitti pankin yhdistämistä Oy Autoteollisuus Ab:sta (Flemari 27) ja Oy Autokoritehtaasta (Flemari 34) muodostettu Oy Suomen Autoteollisuus Ab. Tämä oli kohta Ab Volvon perustamisen (1927) jälkeen hankkinut Volvo-kuorma-autojen lisenssioikeudet ja sopinut komponenttiostoista (mm. Penta-moottorit). Tuotenimeksi tuli SISU vuonna 1932. Itsenäistyminen Volvosta tapahtui vaasalaisen Olympia-moottorin myötä vuonna 1935.
Sisu osti kiinteistön pankilta 1941 ja rakensi sinne isohko lisärakennuksen 1960.
Se myi kiinteistön pankille 1982. Silloin tuli muutto Karjaalle, jossa Karjaan tehdas oli pystytetty 1942 ja oli toiminut 1960 asti Oy Karia Ab:n nimellä.
1943 Vanajalle perustettu Yhteissisu sensijaan karkasi erilleen, kunnes se 1968 yhdistettiin ja 1996 erotettiin Patria Vehicles Oy:ksi.
Sisun merkittävä raitiotie- ja rautatiekaluston valmistus tapahtui hallitsevasti Karjaalla, mutta muutamia kaksiakselisia raitiovaunuja tehtiin jo 30-luvulla Fleminginkadulla. Ne koottiin palokujassa tontin oikeassa reunassa Pääskylänkadun päässä.
Fleminginkatu 27:ssa tehtiin viimeisinä vuosikymmeninä mm. SISUn akselistot ja hydrauliset napamoottorit ja siellä oli pääkonttori, tuotekehitys ja päävarasto.
KOPin ostettua kiinteistön, se rakensi vihdoin katujen kulmaan päärakennuksen. Pankin meklarit kuitenkin esiintyivät alituiseen televisiossa Vähäkallion piirtämän rakennuksen kattotuolien rajaamassa tilassa. Tilassa olivat ennen Sisun revolverisorvit ja hammaspyöräkoneet ja vielä ennen Merivaaran ruuvitehdas.
