Kurt:in artikkelin ”rautatiehallituksen autot” innoittamana lisään minäkin nämä turinat.
Tässä vähän sukuni R-historiaa. Liitteenä on isäni-isän Gunnarin ajokortti (automibiilinkuljettajalle) vuodelta 1926. Kortin numero on 34, mistähän se on laskettu?. Gunulla ei ollut itsellään koskaan omaa autoa, joten ainoa selitys kortille on, että sen on työnantaja (kuka?) hänelle järjestänyt. Kortilla sai kuljettaa henkilö ja kuorma-automobiilia yksityisessä käytössä, tämä johtui varmasti siitä, että sen aikaiset kuorma-autot olivat lähes kaikki rakennettu normihenkilöauton rungolle esim. T-Ford. Moottoripyörää kortilla sai myös kuljettaa.
Kortista oli sikälikin hyötyä, että oltuaan talvisodassa hevosmiehenä, niin hän pääsi jo välirauhan aikana töihin Fordille, sielä oli meneillään suuri projekti jossa Jenkeistä oli tullut tulevan sodan varalle 700 kuorma-autoa puulaatikoissa osina, ne kasattiin sitten Hernesaaressa. Gunnar oli sielä sitten töissä eläkeikään (1967) asti.
Hän oli kyseisenä vuonna töissä (rakentaminen alkoi 1926) Eduskuntatalon työmaalla ja oli saanut ylennyksen normikivimiehestä ns. viimeistelykivenhakkaajaksi. Hänen tehtäviinsä kuului mm. valvoa kivitöiden etenemistä ja käydä valitsemassa Kalvolan (20 km Hämeenlinnasta ylöspäin, radan varressa) louhokselta se kivimateriaali mitä työmaalle junalla sitten tuotiin. Ainakin osa materiaalista kävi ilmeisesti "välityöstössä" Malmilla (Malmin kiviveistämö Oy?). Vaikka liikenneyhteydet rautateitse olivat vallankin loistavat, niin jostain syystä matkaa taitettiin kuitenkin ”työsuhdeautolla”. Kortissa on kylläkin mainittu Gunnarin titteliksi ”autonkuljettaja”.
Liitteenä myös kuva Eduskuntatalon työmaalta. Tämäkin kuva liittyy rautateihin sen verran, että jos takana ei olisi tuota rakennusta, niin taustalla näkyisivät Vr:n makasiinit.
Gunun Kalleisä (s. 1879) oli myös kivimies rautateillä. Hän rakensi mm. Ilmala-Karjaa oikoradan kivisiltoja, ja minulla olevan syntymätodistuksen mukaan Gunnarin syntymäpaikaksi (1902) on merkitty Kilon asema (ei pysäkki). Kalle tapasi näillänurkin Hilda Amanda neidin (19 v) ”työn lomassa” ja sen seurauksena tuli tämä iloinen perhetapahtuma. Kalle perheineen päätyi sitten asumaan Hankoon,
http://vaunut.org/kuva/54599?s=1 jossa hän meni töihin Hangon graniittiin (Ab Granit Oy), tekemään mm. ns. ”kiviäijiä”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lyhdynkantajat Gunnar kertoi itse minulle tästä 60-luvulla, hän oli pikkupoikana (noin 12 v) nähnyt ne työn alla.
Eli onko se mikään ihme että minäkin olen (vähän) kallellaan rautatieharrastukseeen ja varsinkin sen historiapuoleen, kun sekä isäni etta äitini puolelta suvussa on Rautatieläisiä. Äitini isä FransOskar oli ensin rakentamassa "RiisuliRaasuli" rataa Karjalankannaksella, varmaan aivan "lapiomiehenä" olettaisin.
http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,11581.msg90035/topicseen.html#msg90035 http://vaunut.org/kuva/71026?u=1809 ja oli sen jälkeen Kauvatsan asemamiehenä 20-luvulta aina kuolemaansa asti vuoteen 1952.
http://vaunut.org/kuva/49817?u=1809&paik=Kauvatsa 