Viimeisen maitovaunun kulusta on sen verran aikaa, että netti antaa suoralla haulla vain ”sotilasslangi”-tyyppisiä vastauksia:
http://vaunut.org/kuva/89723?tag0=0%7CTr1%7C1033 Kuitenkin maitojuna oli totta, siitä vain ei helpolla löydy virallista tietoa. Tiedon pisaroita on siellä täällä. Maitojunat kulkivat puolisen vuosisataa. Nykyään maaseudun symbolina on mm. maitolaituri maantien varrella, - vaikka sen kausi oli tuskin 20 vuotta. Perheen tuttava ajoi maitoautolinjaa Tyrvää – Suoniemen kirkko – Tampere. Selkä hajosi nostellessa tonkkia maasta. 1950-luvulla tulivat avoimet laiturit, ja ne saivat kopin päällensä 1960 – luvulla. Kymmenkunnan vuoden päästä siirryttiin säiliökeräilyyn. Varmaan johtuu kyvyttömyydestäni, etten löydä kunnon tietoja maitojunasta. Jos joku tietää maitojunista, niin kommentti auttaisi.
Maidon kuljetus, ja myynti oli bisnestä. Tarvittiin kysyntä, ja kulkuväline. Kysyntää oli luonnollisesti taajamissa, ja ensimmäinen väline laajamittaiseen kysyntään vastaamiseen oli laiva. Esimerkiksi Tampereen tapaiseen sisävesikaupunkiin saapui päivittäin 3-numeroinen määrä maitotonkkia. Espoon Rulluddenin pitkällä laiturilla oli rillitie rankan liikenteen takia.
Maitojuna kulki talvellakin. Sattumalta vanhoissa lehdissä ja kirjallisuudessa huomaamani kommentit keskittyvät vuosiin 1910 – 1930. Sodan jälkeen puhutaan vain maitoautoista. Maidon kuljetus junassa näyttää alkaneen noin kymmenen vuoden päästä rautatien tulosta, ja sitä on kohdeltu kuin mitä hyvänsä matkatavaraa. Kun maito ei mahtunut pakaasivaunuun, lisättiin sopiva vaunu.
Tavarajunana (useita maitovaunuja) kulkevissa maitojunissa oli III luokan matkustajavaunu, ehkä saattajaa/myyjää varten. Sellainen juna lähti tavararatapihalta. Aikataulu ei ole mukana varsinaisessa henkilöliikenteen aikataulussa, eikä virkataulussakaan näy merkintää ”maitojuna”. Seisahdusaika on merkitty virka-aikatauluun. Tästä syntyykin ensimmäinen mielikuva: Maitojuna on hitain ja surkein. Termillä halutaan usein kaunokirjallisuudessa suorastaan herättää säälin tapaista sankarimatkustajaa kohtaan, aina ei näyttäisi olevan kyse aidosta maitojunastakaan. Niitä pisaroita:
- Maitoa kuljetetaan rahtitavarana, tai kiitotavarana, jos se on pakattu peltiseen astiaan…enintään 460 km (trafikreglementet 1897 § 60 – Mercators järnvägs-handbok 1908)
- Maidonkuljetusastioissa on oltava lähettäjän nimi puisessa tai metallisessa lapussa (Liikennetirehtöörin kiertokirje 1878)
- Venäjälle saa lähettää maitoa niin, että mukana on vain paperit: tullirahti ja valtionvero…(R.H. kiertokirje 4/1903)
- ”Kahden niin tärkeän junan, kuin ovat 1003 ja 1121, jotka kumpanenkin ovat ns. maitojunia…tuloajan väliä on 13 min. On mahdottomuus saada edellisestä eroitetuksi F:bergiin jäävät vaunut…purettava kappaletavaraa ja suuri joukko maitoastioita…myöhästyvät…”(Uusi Rautatielehti, 1910, veturimies arvostelee aikataulua)
- Laboratorio on alkanut vastustaa ala-arvoisen maidon lähettämistä Pietariin…(Meijeritalous, 1910)
- Lehdessä ”Kotimainen Työ” kerrotaan työryhmästä, joka pohtii parannuksia maidon vientikuljetuksiin, mm. ”…pitäisi alkaa rakentaa jäähdytetäviä vaunuja…” (1915)
- ”…usein tapahtuu, että sopimattomien yhteyksien takia maitovaunu joutuu risteysasemalla odottamaan 2 – 3 tuntia.” (Meijeritalous, 1917)
- Voivientiosuusliike Valio r.l. perustettiin 1905…Helsingin jäähdytyslaitos rakennettiin 1919 – 20 (ensimmäinen)…vaunut saapuvat pistoraidetta…kaupungin satamaradasta…Sitäpaitse on maitovaunuja vuokratessa myönnetty erityisiä alennuksia (Maatalous, 1916)
- Helsingin maitoasemalle saapuu päivittäin noin 40 maitovaunua (Kulutusmaito, 1.1.1928)
- ”Yöllä saavuttiin Tampereelle…junat eivät kulje kauemmaksi…(paitsi) maitojuna Oripohjaan.” (muistelma 1917)
- (polkupyörä rikki) ”näinkö aikaisin…hienostihan minä ajelen III luokan vaunussa maitojunassa” (proosa, 1922)
- ”Maitojunamme” pysähtyessä joka pysäkille… (proosa, 1927)
- Maitokuskit vaativat, että työt oli lopetettava klo 6 i.p., kun taas ta. tahtoi ulottaa työt klo 7:ään, koska maitojuna saapui klo 6:n jälkeen. (Työtilastollinen akkl 1917) (maidot jäivät aamuun)
- pimeässä ratapihalla loukkaantumisvaara…maitojunaan (Maatalous, 1916)
- …juna 16 tulee lähtemään Kouvolasta klo 7 aamulla, ottaen mukaansa Savon rataa tulleen maidon, yhtyen Viipurissa Elisenvaarasta 5.25 aamulla lähtevään junaan joka kuljettaa maidon Karjalan radan varsilta. Juna no 16 saapuu Pietariin klo 4 i.p. Värtsilästä klo 5 i.p. lähtevä juna on yhteydessä Savonlinnasta 6.40 i.p. junan kanssa, yhtyen Viipurissa Riihimäeltä tulevaan Pietarin junaan (Uusi Rautatielehti, 1910)
Siis Helsinkiin saapui päivittäin 1920-luvulla ainakin 60 maitovaunua, maitoasemalle ja eri meijereille. Oma näytelmänsä. Kerrottiinpa joidenkin isäntien käyttävän separaattoria (kuorivan kermat päältä, kun maksu perustui painoon). 20-luvulla rasvapitoisuus otettiin jo huomioon. Ostajalle kalleinta oli kerma (”Lapsimaito”).
kuvaliitteet:
- Tampereen aseman Valion maitovaunuraide katosi sähköistystöiden mukana. Postin uudehkolla raiteella on posti-, ja umpivaunu. Kouluni oli meijerin takana, en muista nähneeni maitovaunuja. Katosivatko ennen lättähattuja?
- Vaunun purku, ja maidon punnitus (Valio, Hki) (SK 4.3.1922) Lähimpien astioiden osoite tuo mieleen anekdootin ”Potemkinin kulisseista” Ojakkalan – Olkkalan radalla.
- Aikataulu. Onko tämä maitojunan aikataulu? Järjestelyjunat on merkitty erikseen. Lisätavarajunien aikataulut ovat nopeampia. Sekajunat ovat ”kulkuneuvoissa”, eivätkä pysähdy alinomaa.