Niskalampi, Imatra. Pihakeinun yllä punaisia pihlajanmarjoja. Kertojana Armas Antikainen, eläkkeellä oleva Tainionkosken tehdasradan veturinkuljettaja. 1973.
”Satamassa erään varaston seinustalle liikenteen päättyessä jätetyt veturit neljä ja viisi kaatuivat pahassa myrskyssä 1962. Sitten ne romutettiin. Myrskyllä oli oikein nimikin.”
Nämä kaksi veturia olivat isohkoja, O&K listan mukaan kolmiakselisia (Ct, 10599/23 ja 12115/30), 60-hevosvoimaisia puupolttoisina , kattilan tulipinta > 20 m². Vaikka nekin varastoitiin 1953, niin uudemman kattila tarkastettiin myyntiyrityksen yhteydessä 1959. Romutusmerkintä on vuodelta 1963. Veturit olivat tosiaan suuria 600 mm raideleveydelle, Äänekosken muistomerkkiveturi on vain 50-hevosvoimainen , ja hiililämmitteisenä. En ole nähnyt koskaan kuvaa näistä.
”Valtaventtiili sijaitsi höyrytoomin kupeessa, kuljettajan kopista etusuuntaan katsottaessa oikealla. Venttiili oli kevennysventtiilillä varustettu mäntäluisti. Auki – taakse, kiinni - eteen. Ikkunoita oli kaksi eteen, ja taakse. Vesitankit olivat kattilan sivuilla, eikä rungossa. Ikkunat olivat ylä-, ja alapäistään pyöreät, sivut suorat. -koko noin 300x500 m/m. Mitä tulee tähän valmistajaan, muistini ei riitä. Saksalaista tekoa kumminkin.”
2.500.000 krossia lankarullia! (Suomen Kauppa, Teollisuus, ja Merenkulku 1922). Puisia lankarullia oli 50 vuotta sitten alkuperäiskäytössäkin, ja kierrätettynä: esim. 3 lankarullaa ja iso naula, niin syntyi varastoon lapiolle paikka. Rullatehdas aloitti Lahdessa 1887, Tainionkoskella 1897. Siellä tuotantoa laajennettiin puuhiokkeella, sulfiittiselluloosalla, paperilla ja sahatavaralla. 1920-luvun alussa) .Kattilatietojen mukaan ykkönen sai uuden kattilan 1920, tulipinta 7,9 m², (K2003), ja se tarkastettiin vielä 1940. Seuraavaksi omistajaksi on merkitty Helgo Rendam & Co, Helsinki. Vanha kuljettaja Hirvonen: ”Torna no 1 myytiin turvesuolle Tanskaan.”
Karttaliite on elvytetty käsin heikkolaatuisesta kopiosta, - edes vuosiluku ei erotu. Koska nimiruudussa lukee Oy Tornator Ab, niin kartta esittänee tilannetta ennen vuotta 1932. Rakennusten numerointikaan ei selviä. Kartasta näkyy puunjalostustehtaalle tyypillinen kolmijako: Tehdasalue, puuvarastoalue, ja reitti asemavarastolle (siltaa myöten). Kapearaiteinen puurakenteinen 2-osainen riippusilta tehtiin 1925, jänteiden pituus oli 105 m (RRV, Kannaksen Vartija 1.2.26). Hyvä kokonaisnäkymäkartta lötyy RRV:n s. 324.
http://vaunut.org/kuva/103781?tag0=17%7CRautatieinfra%7CSilta&tag1=17%7CSekalaiset%7CKapearaiteinen Ennen siltaa vietiin tuotteet satamasta noin kolmen kilometrin päähän Vuoksenniskalle (Vuoksen satama). Toinen veturi (Ct Krauss 6404/10) oli teholtaan kaksinkertainen (tp. 16,5 m²). Vaikka radalla ei ollut rajuja nousuja, joutui sekin totisiin paikkoihin:
”Puuvarastoalueella raiteet menivät pinojen väliin, oli jopa puutunneleitakin. Työnnettiin vaunuja talvella kaarevaan, nousevaan tunneliin. Kun junamiehen pillisignaalia ei kuulunut, niin työnnettiin kovemmin. Ei kuulunut nytkään. Junamies oli rusentunut kuoliaaksi. Vähäisemmät vammat olivat tavallisia. Erään kerran nuori mies näytti voimiaan mielitietylleen. Miten liki kosken nielua hän uskaltaa soutaa. Airo katkesi. Hukkunut oli helppo tunnistaa puuttuvista sormista.”
Kolmas veturi oli tavanomainen Tampereen konepajan tuote, C1’t tyyppiä RLR:n muistomerkki (287/17), tulipinta 18,5 m². Kartassa näkyy noin kilometrin pituinen linja tehtaanpuolen kaksoisraiteen päästä puuvarastoalueen leikkauksen alkuun. Neljännen veturin lisätessä liikennettä tämä osuus suojattiin valosignaalilla. Kummassakin päässä oli lamppu, ja veitsikytkin. Valon palaessa linja oli varattu (porraskytkentä).
”Vein kolmosella yhtä avovaunua Niskalle päin. Vaunussa oli kymmenkunta työmiestä. Ja leikkauksesta tulee Viitonen juna perässään! Jarrutus (paaki vastahöyrylle), vihellys ja huuto: ”Hypätkää pois!” Yksi mies ei hyppää. Kurkottaudun ulos käskeäkseni uudestaan, rysähtää, putoan penkalle. Veturi ryntää tehtaalle päin, mutta onneksi nopsajalkainen nuori apumies ehtii mukaan. Jälkikäteen kysyin miksi mies ei hypännyt. ”No, kun olisi kuollut kumminkin.””
Miehille tuli vain mustelmia ja naarmuja. Kolmosen savutorvi retkahti, ja nokikaapin kansi halkesi. Tapaus sattui Enson aikaan, ja omalla konepajalla tehtiin uudet. Syntyi riemastuttava näky: Halkopiippu on miltei veturia leveämpi, ja nokikaapin kannessa lukee isoin valukirjaimin: ”LYPSYNIEMEN KONEPAJA”. (Ei mikään turha laitos, siellä tehtiin 6 höyrysäiliöveturiakin sotakorvauksena.)
”Sota-aikana silta heilahti pelottavasti Kolmosen vetämän junan alla. Kannatusvaijeri leikkautui vaaksan – pari lahonneeseen puuhun.”
Vanha silta jouti eläkkeelle vasta vuonna 1949, kun uusi voimalaitos valmistui. Leveäraiteinen rata tuli patosiltaa myöten tehtaalle. 1952 kapearaiteisen liikenne loppui. Käydessäni ensi kertaa paikan päällä ei vanhan tehtaan alueella ollut liikennettä. Löytyi kuitenkin veturitalli. Paikalle sattunut työntekijä sanoi: ”Se oli höyrysäiliöveturin talli.” Raiteisto näkyy kaaviossa:
http://vaunut.org/kuva/103660?u=3399&tag0=17%7CSekalaiset%7CRatapihakaavioAinoa EG:n hankkima kapearaideveturi oli no 6 ( Bt, Du Croo & Brauns 347/47, tulipinta 27,5 m²). Kattilarekisteritiedon mukaan veturin numero olisi ollut ”1” . Tämäkö meni Tanskaan? Ainakin Pankakoskelle. Arvi Mutikainen ja Hirvonen muistelevat kirjeissä:
”Sodan jälkeen tänne tuli uusi veturi joka oli Hollantilainen hiilillä lämmitettävä. Se olisi joskus v.1949 luovutettu Pankakoskelle (patosilta) / Veturi no ”6”:sen siirron tehtaalta toiselle järjesti Oksman, joka asui (v. 1974) Pankakoskella. Tornalla se ehti olla pari vuotta.”
Tainionkosken eteläranta hiljeni, koska uudet, isommat tehtaat rakennettiin Vuoksen pohjoispuolelle. Mm. Kaukopään aloitti Tornator ennen liittymistään Ensoon. Nimi on latinaa: tornare = pyörittää (esim. sorvissa), tornator = pyörittäjä .
Liitteenä kuva (SK 1923no11). Kuvateksti: ”Kuva Vuoksenniskan satamasta. Se on ainoa sisäsatamamme, jota liikennöidään kautta vuoden. Sitä on Oy Tornator pitänyt avoinna jo kahtena talvena ennen, ja johtaa siitä noin 3 kmn väylä Niskalammen varastoille … näkyy Tornator IV, kapt. I. Turku, särkemässä jäätä.”
Yleiskuva tehtaasta (Teknillinen Aikakauslehti 1912 no 10). Sama kuva on usein pergamiinipaperimainoksessa (voipaperi). Tainionkoskea kutsuttiin myös nimellä ”Pikku Imatra”.
Liitteenä myös tehdasradan miehet ”2”:sen edessä sodan jälkeen.
Lähteitä: Kansalliskirjaston digitoidut lehdet, EG:n historiikkejä, Radoilta ja Ratojen Varsilta (RRV), Iso Tietosanakirja 1938, Wikipedia, Vaunut.Org, Suviranta: Sotakorvaukset, kattilarekisteri, tehdaslistat: Krauss ja O&K, Jan de Bruin: Du Croo & Brauns Lokomotiven, haastatteluja: Antikainen, Hirvonen, Mutikainen, Nevalainen (osa kirjeitse), kartta tehtaan konttorista, Sininen kirja.
