Tämä on oikeastaan havainto, mutta kun se on tehty noin 1 kilometri Suomen rajojen ulkopuolella, niin se sopinee tänne.
Ensimmäiset parikymmentä vuottani asuin Kemissä, jossa "ulkomaanmatka" Haaparannalle ei ollut mitenkään epätavallista. Yleensä matka tapahtui henkilöauton kyydissä, mutta myös junalla ja polkupyörällä. Juna oli siinä suhteessa epäkäytännöllinen, että Haaparannalla rautatieasema on taajaman eri laidalla kuin kaupat. Pisin pyörämatkani Ruotsin puolelle ulottui Ruotsin Karunkiin (ruotsiksi Karungi), jossa tein havaintoja rautatieasemalla. Se oli silloin vielä risteysasema.
Junien kulkuaikaa odotellessani sisällä odotushuoneessa aseman henkilökunnalle tuli puhelu. Hän vastasi siihen ruotsiksi, mutta pian kieleksi vaihtui suomi vai pitäisikö sanoa meänkieli. Vaikutelmaksi jäi, että joku kysyi junalipun hintaa jonnekin Etelä-Ruotsiin. Tuohon aikaan junaliput olivat Ruotsissa tuntuvasti kalliimpia kuin Suomessa. Tuolloin Fiatin vaunut Y1 (tai jotain sinne päin) olivat jo käytössä ja ne jatkoivat liikenteen loppumiseen asti 1992. Bodenista tuli yksi vaunu ja Övertorneålta toinen. Karungissa ne liitettiin yhteen, jonka jälkeen ne jatkoivat Haaparannalle.
Nyt ei ole laittaa kuvaa Ruotsin Karungista. Vorgissa on 12 kuvaa, joiden kuvatekstissä on Y1. Niistä kolme on Haaparannalta, muttei Ruotsin Karungista. Mikä harmi! Y1 lienee kuitenkin Ruotsissa runsaasti kuvattu aihe esimerkiksi Inlandsbananilta. Today's Railways Europe -lehden marraskuisessa numerossa näyttää olevan runsaasti kuvitettu seitsensivuinen juttu otsikolla "From Mora to Montevideo: the globetrotting Y1s".
Ja loppuun vielä vähän offtopic. Kemissä totuin käyttämään Haaparannasta ulkopaikallissijoja (rannalla/ rannalta/ rannalle). Resiina-lehden tasoristeys-palstalla näkee käytettävän sisäpaikallissijaa. Sekin on tosin ymmärrettävä ja mahdollinen. Ja erityisen rennosti puhuttaessa saattoi sanoa käyneensä Hapitsulla.
