... Jo aikoinaan N-liittolaiset ihmettelivät tilaamiamme 4-akselisia "susia", mutta toki valmistivat tilaajan pyynnöstä moiset kummajaiset - niinpä niitä nykyään käytetään usein tavarajunissa 8-akselisina voimanpesinä.
Mikä Sr1-sarjassa sitten on niin kummallista? Ei neliakselisuus ole Venäjälläkään mikään ihme. Etenkin matkustajajunien keulilla näkee esim. yksinäisiä VL60-vetureita. Tehoa on enemmän kuin Sr1:ssä, mutte ero ei ole mahdoton, noin 30%. Dieselit ovat järjestään tehottomampia kuin Sr1 ja silti yksinäisellä dieselilläkin pärjätään. Tai sitten niitä kytketään kaksi yhteen, á la 2M62. Koska Venäjällä on tarvetta paljon pitemmille raskaammille tavarajunille kuin Suomessa, on heillä sitten toki siihen käyttöön raskas 6-12 -akselinen vetokalustokin.
Sr1 on aivan riittävä matkustajajuniin ja tavaraa kiskottaessa niitä voi kytkeä yhteen, mikä tuo kätevää skaalautuvuutta. Akselit riittävät, niin kuin ne samat neljä akselia riittävät Venäjälläkin ja tehoakin on Suomelle tyypillisille lyhyille junille riittävästi.
Onko mitään viitettä sille, että NL:ssä olisi ihmetelty suomalaisten halua veturille, jonka teho ei ole Suomen olosuhteisiin ylimitoitettu?