Ottamatta mitenkään kantaa tapahtuneeseen; Keuruuseen viitaten: mitä järkeä on olla olemassa junakohtauspaikkoja joilla ei ole mielekästä järjestää junakohtausta?
Ei juuri mitään.
Toisin sanoen, miksei Keuruun, tai minkään muun vastaavan sivuraiteen käyttö voisi olla yhtään helpompaa?
Oletettavasti tuo nykyinen ko. välillä oleva vähäliikenteisten ratojen ohjausjärjestelmä on haluttu rakentaa sen verran edullisesti, ettei sähkökääntöisiä vaihteita ja sen vaatimia turvalaitemuutoksia/lisäyksiä ole tehty. Toisaalta on kuitenkin perin outoa, miksi on haluttu varustaa sivuraide lähtösuunnan baliiseilla. Nykyisellä toteutuksella liikennepaikkaa voi kohtaustilanteissa hyödyntää käytännössä järkevästi vain, kun se on paikallisesti miehitetty, mutta tällaista tilannetta ei varmaankaan enää koskaan nähdä.
Keuruun ja Alavuden aikanaan samantapaiset surkeatoiminnalliset turvalaitteet olivat sitä samaa aikaa kun Pihlajavedelle joudutiin rakentamaan jousivaihteilla toteutettu junakohtauspaikka. Pihlajavedellähän oli noin kello 12 aikaan Suomen rautateiden junaliikenteen ajantasauspaikka, silloin kaksi paikallisjunaa kohtasivat. Jos se maamme "tärkein" junakohtaus ei onnistunut ajallaan, niin junaliikenne oli sen jälkeen sekaisin loppupäivän koko Suomessa. Toinen juna vei myöhästymiset itä-Suomeen, ensin Jy, Tpe, Pm, Kuo, Kv, Jns, jne ja toinen länsi-Suomeen, ensin Sk, Tpe, Yv, Ol, jne. Pihlajaveden jousivaihde johti Haapamäen suunnasta sivuraiteen nro 2 kautta aseman ohi ja Seinäjoen suunnasta pääraiteen nro 1 kautta. Nopeusrajoitus kaikilla junilla koko ratapihan mitalla oli Sn 35, "kärrynpyörä" tulo-opastimessa oli Ph:n tunnus pitkään. Ohikulkujunat ilman kohtauksia kulkivat samaten eli etelästä pohjoiseen sivun kautta ja pohjoisesta etelään suoraan, kaikki madellen. Vaihde sanoi ratapihan kummassakin lähtöpäässä aina jokaisen akselin jälkeen "plop"...
Siihen aikaan ei vaihtoyhteyksiä junilta katkottu niinkuin nykyään heti tehdään, yhteysjunat odottivat kiltisti matkustajiaan risteysasemilla, aikataulunmukainen liikenne ja ilmoitetut junayhteydet olivat suuressa arvossa ja matka jatkui aina kun edellinen juna oli tullut vaihtopaikalle. Nykyään pannaan yhteydet melko vähästä poikki ja matkustajat maantielle. Tärkeää on se että vaunukalusto kulkee aikataulussa. Valtiolle maksettavat sanktiot myöhästymisistä tulisivat nyt kalliiksi junayhtiölle ja vähentäisivät henkilökunnan bonuksia. Kyseessä ei ole vain ylimmän johdon bonukset, sillä heidän palkathan lienevät jo sen verran hyvät että niitä ei välttämättä tarvita, mutta bonukset kerryttävät mukavan pullean tilin aivan alimman tason työläisillekin. Siksi "bonukset" eivät henkilökunnan keskuudessa synnytä mitään liikehdintää, koska kaikkihan niitä saavat ja se katsotaan ansaituksi palkaksi. Ei kai kukaan saadusta rahasta luovu. On suut tukittu.
