Jukka Viitala
Käyttäjä
Poissa
Viestejä: 283
|
|
« : Lokakuu 30, 2021, 23:02:25 » |
|
Joskus ennen Urkin eläköitymistä faija nappas mua hihasta kiinni ja kysyi, että käydäänkö Kouvolassa? Asuttiin Haminassa ja finninaamainen murkkuminä vastasi tottakai, mutta miksi? Mentäis veturilla... JEE!
Enny muista oliko se Dv15 vai 16, mutta ne ajettiin isoon huoltoon Kouvolaan ja kuskina legendaarinen A Rannikko. Noustiin koneeseen Hillon asemalta ja Aulis totesi, että eihän nyt ehjällä vehkeellä kehtaa tyhjänä ajaa. Hillon lähtöpihalle oli kasattu isompaa letkaa tyhjävaunuja ja Aulis mittaili niitä rullatessamme ohi, kyseli sitten asemalta, että voikos nuo ottaa koukkuun ja sai luvan. Ruuvattiin sitten faijan kanssa letkut sun muut oortninkiin ja voivotista riitti ilmaakin runkoon, viereisellä raiteella Kouvolan miehet katteli ja toki radiosta kuuli aikeemme. Saatiin lupa ja A tuuttas 2 nopeeta, painoi letkan kasaan ja samantien eteenpäin. Kouvolan miehillä oli näkemisen arvoiset ilmeet voivotin syöksyessä juoksuvauhtia rinnalle. Hillosta Poitsilaan on muutaman metrin ylämäki, mutta tällä tempulla vajaan 1000 hepan veturi pesi paremmat, osasyynä tottakai salamannopea suunnanvaihto. Aulis oli ajanut höyryjäkin...
Heti Poitsilan jälkeen on Tervaniemen notko, siitäkin selvittiin taidolla, veturin jarruilla runko nippuun ja ylämäessä MAN ärjymään. Aika hissuksiin mentiin Poitsilan ylikäytävällä, mutta A oli intoa täynnä, eli jos tästä päästiin niin päästään Kouvolaan. Niin päästiinkin. Inksan jälkeen jopa huippunopeudella.
Opin tuolta reissulta paljon, tapa jolla mies ohjaa konetta oli ainutkertainen. 4-kytkyinen voimanpesä ei kuulemma koskaan pettänyt, no joo höyryn alustahan noissa oli... Matka oli mukavata, kankikone vemputtaa alla vaikka jousitus on kovanpuoleinen ja perskules pääsin rattiin.
Takasin tultiin pelkällä koneella ja krhm ajoin koko matkan (valvotusti). Silloin oli Dv16. Mulle on vieläkin käsittämätön kokemus, kuinka nopeasti tuommoinen 60 tonnin mötti kiihtyy rauta rautaa vasten, silloin kun ahdin alkaa viheltää, niin mennään jo tosi lujaa. Yli 85:n. Kankikoneella mutkissa tuli Märklin-fiilis, veturi puskee suoraan, ottaa kimmokkeen, hoippuu ja taas ollaan uudella suoralla. Höyryaikaan kaarteiden ja vaihteiden raideleveys oli reippaasti yli 1524 mm, en tiedä, onko niitä jo kavennettu. Tr2 taisi olla pahimpia radanoikojia.
|
