... minulta löytyisi yli 200'000 kuvattua arkistodokumenttia vuosilta 1857-1986 (lisääntyy 1000-1500 dokumenttia viikossa), kun löytysi julkaisija niille. Itse en osaa ja jaksa enää opetella nettisivun ylläpitoa (entiset yritykset historiasivuista ovat loppuneet ylläpidon loppumiseen).
Samaa olen miettinyt, mutta hieman erilaisesta tulokulmasta. Kun jään eläkkeelle, niin voisin ryhtyä toimittamaan rautatiehistoriaa ja suomalaisten rautatieaiheisten pienoismallien rakentamista käsittelevää verkkolehteä. Aineistoa on kertynyt vuosikymmenten aikana erityisesti liikkuvasta kalustosta.
Olisi ihanteellista, jos harrastuspohjaista verkkolehteä voisi toimittaa samalla tavalla kuin miten olen sitä duunissa tehnyt. Tämä tarkoittaa sitä, että lehden julkaisujärjestelmä hommataan alihankintana. Siitä siis maksetaan, että nörtit pitävät järjestelmän teknisesti kunnossa sekä virittävät ulkoasua ja rakennetta lehdentekijöiden muuttuvien tarpeiden mukaisesti. Sisällöntuottajien — eli lehden tekijöiden — ei tarvitsisi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen itteensä: sisällön tuottamiseen.
Tällaisesta palvelusta joutuu maksamaa luokkaa 400 euroa kuukaudessa. Tämä taas johtaa siihen, että verkkolehdellä pitäisi olla tulorahoitusta, eli ansaintalogiikka. Pitäisikö osa aineistosta olla maksumuurin takana? Lehteen pitäisi ehkä myydä myös ilmoituksia. Pian et olekaan enää sisällöntuottaja, vaan sen lisäksi on pyöritettävä yritystä — ja taas mennään kauemmaksi siitä alkuperäisestä ajatuksesta: sisällöntuottamisesta. Hankala yhtälö.