Luovututetun alueen radat: Valkjärvi-Rautu rrs

[Eljas Pölhö]

Valkjärvi - Rautu rautatierakennus

Talvisodan jälkeen venäläiset aloittivat rautatien rakentamisen Valkjärveltä Rautuun, mutta suomalaisten vallattua kannaksen takaisin, olivat työt vielä varsin alkuvaiheissaan.

Ohessa on yhteenvetolyhennelmä suoritetuista töistä touko- ja kesäkuussa 1943 tehtyjen havaintojen mukaan sekä Päämajan Rautatieosaston pohdintaa kahdesta vaihtoehtoisesta linjauksesta Valkjärveltä Raudun radalle hieman pohjoisemmaksi Petäjäjärvelle. Radasta liikennöitävään kuntoon saatettiin vain osuus Valkjärvi-Hampaala.

Lyhennelmä raportista ja kaavio avatusta osuudesta ovat nimiltään:

Valkjärvi-Rautu rrs.pdf  (2-sivuinen pdf)
Valkjärvi-Hampaala.jpg  (kaavio/peitepiirros)

Löytyvät
https://rautatiearkisto.info/epolho/   ja siellä kansiosta Asemat ja rataosat

[Erkki Nuutio]

Julkaisemasi Ins. kapteeni Reino Castrénin arvio/arvostelu venäläisten Välirauhan aikana toteuttamasta - kesken jääneestä yhdysradasta on arvokas lisä epäonnisen Hiitola-Raasuli -rautatien historiaan.
Rautatien 100-vuotisjuhlalle kohosi malja vain äsken toimintansa lopettaneessa Karjala -lehdessä. Resiina -lehden suunnalla ei nähty aihetta muistaa, muistella tai kunnioittaa!

Itse kokosin tänne sanomalehtitietoa Hiitola-Raasuli -rautatiestä, jotta se nopeuttaisi aiheeseen tarvittavan, Resiina -lehden toimesta nimettävän työryhmän työtä.
Vaikka kyseisen rautatien hyöty maallemme 1919-1939 - siis ennen NL:n raukkamaista hyökkäyssotaa jäi pieneksi, olivat rautatien alkuperäiset tavoitteet Venäjän keisarikunnalle suurisuuntaiset.
Pitihän mm. Rautuun rakentaa ratapiha, jota suurempi olisi ollut vain Helsingissä.

Häpeä leijuu Resiina -lehden yllä kunnes rautatietä koskeva tutkimus tehdään ja julkaistaan Resiina -lehdessä.
Pidän muutenkin valitettavana, että muuri Resiina -lehden julkaisuneuvoston (?) ja Vorg-sivuston tietojen välillä tuntuu olevan hermeettisemmin suljettu kuin Berliinin muuri oli aikanaan.

[Eljas Pölhö]

Erkki, vähän kovan puoleista kritiikkiä Resiinalle. Taitaa kiinnostus luovutettuun alueeseen ja Itä-Karjalaan olla hiipumassa työkykyisen väestön piirissä ja uusista tiedoista innostuvat vain 40-lukulaiset tai vanhemmat. Jotenkin pitäisi vuosipäivät noteerata se on täyttä totta, mutta kunnon juttu on jo iso pyyntö. Kuka sen jutun kirjoittaa, sinä Erkki vai minä? Uskaltaako joku muu niin kauan kun vanhoissa ”tietäjissä” henki pihisee?

En tiedä yhtään tilannettasi, mutta onneksi kukaan ei kysynyt minulta. Kädet on ylitäynnä töitä, kun pitää yrittää pitää maailmannavan pää pinnalla. Nykyään kaikki vaativat palvelujen (ja sen seurauksena) asutuksen siirtämistä kaupunkeihin. Haukivuori on ainakin Kalevalan mukaan maailman napa, kun se sai nimensä silloin kun Väinämöinen veisti veneen sen vuoren rannalla ja pyydysti hauen, jonka luista teki kanteleen. Haukivuoren korkeimmalla paikalla drumliinin laella on tänä päivänäkin pohjaton lähde, jonka alla on (ehkä) Tuonelan virta. Mikkeli ei antanut minun kunnostaa kaupungin maalla olevaa suurta lähdettä (varmaan veisi matkailijoita Saimaalta?), joten elä nyt näiden kanssa tai luovuta ja kirjoita vanhoista radoista muille boomereille.[tämän kappaleen historiatiedot eivät ole aivan kiistattomat, toistaiseksi]

[Johannes Erra]

Sanoisin, että Raasuli-Rautu-Hiitola-rata on kyllä nuoremmillekin polville kiinnostava, tavallaan, mutta kysymys on helposti prioriteeteista ja silloin tuo helposti saattaa valua jonon häntäpäähän. Rata on luovutetulla alueella, se ei suomalaisena aikanaan ollut erityisen merkittävä kiehtovasta syntyhistoriastaan huolimatta. Ja toisin kuin rata Vainikkala-Viipuri-Pietari, se on tuttu vain hyvin harvoille turistina rajan tuolla puolen käyneille suomalaisharrastajille. Nyt, kun matkustushalut Venäjälle itse kullakin lienevät vieläkin vähäisemmät kuin joskus aiemmin, näiden rajan taakse jääneiden kohteiden kiinnostavuus on jälleen kokenut notkahduksen. Siis verrattuna joihinkin muihin aiheisiin. Resiinan toimituskuntaan en ole koskaan kuulunut, mutta oletan ettei heillä ole kiinnostavista jutunaiheista pulaa.

[Erkki Nuutio]

Edellä olevat kommentit ovat sinänsä asiaa. En ole haluamassa (enkä ehdotellut) että joku (siis joku yksittäinen henkilö) laatisi tutkielman Resiinaan.
Sellaiseen tarvitaan työryhmä, kuten tekstin koostamisen päävastuullinen, valokuvien ja karttojen hankkija ja käsittelijä, pari apukirjoittajaa erityisosioille (toinen kyrillistä lähtöaineistoa hallitseva) ja Resiinaan toimittaja.

En ole lainkaan moittimassa Resiinan toimitusta. Se tekee työtään erinomaisen taidokkaasti , nimenomaan painettua Resiinaa.
Mutta Resiinalla on jonkinlainen toimitusneuvosto, jonka suorasta toimitusteosta erillään mm. kuuluu edistää rautatiehistoriamme pitkäjänteisestä kokoonsaamista. Sen tulisi havaita hyvissä ajoin tutkijan tai työryhmän tarpeen erityiseen tarpeeseen, pyrkiä hankkimaan tai kokoamaan tällaisen antaa tukea lopputulokseen (kuten kirjoitukseen Resiinassa) asti.

Resiinalla on ollut suuria ansioita tässä suhteessa: Esimerkiksi lähes jokaisen ratamme 100 -vuotiskertomus (paitsi Hiitola - Raasuli [- Pietari]) ja useimpien maamme veturisarjojen laajat erityiskertomukset.

Liikenteellisesti Hiitola-Rautu ei tietenkään ollut VR:lle merkittävä. Se jäi "pussin perään" rajan sulkeuduttua ja Raudun tultua päätepisteeksi.  Lisäksi Hiitola - Rautu välin suuntaus oli paikallista pikkunäpertelyä. Tällä osin tavoiteltiin vesittää keisarin armeijan ja maallemme äärimmäisen uhan aiheuttaneen Seynin aikeita venäläistää maamme itäisen Suomen suunnalta.
Viivyttelyjen jälkeen tehtiin siis kevytrakenteinen, MAHDOLLISIMMAN mutkaileva paikallisrata.
Paljolti myös jatkettiin samoilla periaatteilla Hiitolasta eteenpäinkin. Ei siis synnytetty venäläisten haluamaa strategista rataa (vaihtoehtoreittiä) Pohjanlahden rannikolle.

Venäjän puolella tehtiin sensijaan mittavia rakennustöitä. Väli Raasuli - Pietari päättyi mittavaan asemakokonaisuuteen Nevan rannalla. Samassa yhteydessä tehtiin yhdysrata ratapihoinen (paljolti suomalaisvoimin) Viipuriin vievälle SVR:n radalle ja rakennettiin (osin suomalaisrahoin) Nevan ylittävä silta yhteyksineen Pietarin muille pääasemille ja Venäjän muille rautateille.
Tästä löytyy netistäkin jonkin verran ajankohdan kyrillistä aineistoa.
Mutta sananpuolikastakaan näistä ei ole KOSKAAN ollut esimerkiksi Resiinassa.

Vaikka siis Hiitola-Raasuli muodostui VR:lle ja maallemme toisarvoiseksi 1919-1939, on siihen liittynyt historia siis ollut maamme kannalta aivan keskeistä. Rautatieharrastajillekin se on jokseenkin tuntematonta.
Sama tosin osin pätee yhteytemme syntyyn  Torniossa. Mm. siitä on sivuutettu sen synty Venäjän ja Ruotsin neuvotteluissa, joista Suomi pidettiin täydellisesti sivussa (sama Seyn sielläkin).

Mitä tulee Hiitola - Raasuli [- Pietari] tutkielman synnyttämiseen, olen tarvittaessa käytettävissä työryhmään - olenhan aiheeseen syventynyt vuosien mittaan. Varmaan voisin siitä jonkun osuudenkin kirjoittaa.
Valitettavasti mahdollisuuteni puuttuvat tätä suurempaan osuuteen. Kuten Eljaskin totesi, noin 75 -vuotiailla on kädet täynnä aikaisempia sitoumuksia. Itselläni kyse on merkittävästä tuotekehityshankkeesta, joka täytyy saada valmistumaan vielä kun on melko työkykyinen.

Toivotan myötätuulta tästedeskin Resiinan toimitukselle, mutta näen yhä Berliinin muurin Resiinan toimitusneuvoston suhtautumattomuudessa Vorginkin esiintuomiin aiheisiin.
Näkemys on varmasti pätevä ainakin Berliinin muuria koskien - harvalle Teistä muuri oli kovin tuttu, mukaanlukien hätätoimet (pienempi) Checkpoint Charliessa.
 

[Teppo Niemi]

Häpeä leijuu Resiina -lehden yllä kunnes rautatietä koskeva tutkimus tehdään ja julkaistaan Resiina -lehdessä.
Pidän muutenkin valitettavana, että muuri Resiina -lehden julkaisuneuvoston (?) ja Vorg-sivuston tietojen välillä tuntuu olevan hermeettisemmin suljettu kuin Berliinin muuri oli aikanaan.

Odotan tosiaankin tämän pohjalta Nuutiolta perinpohjaista tutkimusta julkaistavaksi tuosta radasta jollakin alustalla, joko siis Resiina-lehdestä tai mitä ilmeisemmin kun täysin omana julkaisunaaan, jos kerran Resiinan yllä leijuu häpeä, niin kuin yllä kirjoitit.

Ja samalla pyydän YKSITYISVIESTINÄ Resiinan toimituskunnan edustajilta vastausta seuraavaan kysymykseen: Milloin Nuutio on tarjonnut Resiina-lehdestä julkaistavaksi Hiitola - Rautu radan historiikkia.

[Jouni Halinen]

Tässä lisäämäni värillinen karttakuva vuodelta 1933 jossa näkyvät selkeästi nuo uuden rajan taakse jääneet radat. Ps. uusi raja on piirretty ns. "vapaalla kädellä"
http://vaunut.org/kuva/60071?s=1     

[Erkki Nuutio]

Mitä tulee Hiitola - Rautu [- Pietari] -radan tarinaan, ilman täydennystä Venäjän keisarikunnan puoleiseen osuuteen ja ilman täydennystä Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän aikaan, saattaisi kirjoituksen Resiinaan tehdä yksikin henkilö. Edellyttäen tietenkin, että yhdistys antaa aktiivisen avun mm. valokuvien ja karttojen hankinnasssa ja Resiina-lehti suorittaa toimitukselliset työt.

Kuten kerroin, en ainakaan vuoteen voi itse irtautua ammattitehtävästäni tähän kirjoittamiseen, mutta olen mm. tänne Vorgiin kerännyt ajankohdan lehtikirjoitusotteita ja-viitteitä vapaasti käytettäväksi - helpottamaan, jos joku ilman (vuosikausien) omaa esityötä tällaisen rajatun artikkelin kirjoittaa.

Mitä tulee edellisessä kommentissani kuvattuun laajempaan kirjoitukseen - josta kokonaisuudesta on Resiinan koko iän mittainen täydellinen tietoaukko, tarvitsee sellainen erillisjulkaisun tai vähintään moniosaisen kirjoitussarjan Resiinaan.
Sen lisäksi se tarvitsee sopivien henkilöiden yhdessä laatiman työsuunnitelman ja rahoituksen hankkimista, sekä edellisessä kommentissani kuvatun kaltaisen työryhmän työsuunnitelman toteuttamiseen.

Jotta säästän Resiinan toimituskunnan vaivaa Tepolle asiasta ilmoittamiseen, kerron että en ole missään vaiheessa tarjonnut Resiina -lehteen tai muualle kirjoitusta kyseisistä aiheista.
Asia nousi tähän nettikeskusteluun komentoidessani Eljaksen ansiokkaasti jalostamia ja julkaisemia kahta dokumenttia.  

Kommenttini siis oli, että Resiinan toimitusneuvosto ei näytä seuraavan rautatiehistoriaamme käsitteleviä Vorg -keskusteluja tärkeänä reittinä jäsentemme tutkimustoiminnan tulosten hankkimiseksi Resiinaan (Berliinin muuri) . Aloitteellista halua tällaiseen ei sillä ehkä ole.

Toimitusneuvostot eivät ole jotta sen jäsenet kirjoittaisivat pääartikkeleita (saavat tietysti tarjota kirjoituksia),  tai vain jotta se passiivisesti ottaisi kirjoituksia vastaan julkaistaviksi.
Tärkeää on lisäksi aktiivisesti yrittää järjestää rautatiehistoriamme pahojen aukkokohtien täyttämistä.
Tässä tarkoituksessa on usein syytä tiedustella asiantuntijoiden (jäseniä ja ulkopuolisiakin) näkemystä.

[Jonne Seppänen]

Tervehdys keskusteluun paperisen Resiina-lehden toimituskunnan puolesta.

Lehden toimituskunnan työnkuvana on suunnitella ja kasata neljästi vuodessa ilmestyvä paperilehti. Vuosittain pidetään lehtipalaverien lisäksi suunnittelupalaveri, jossa pyritään huomioimaan erilaisia ajankohtaisia aiheita tuleviin lehtiin. Välillä hyvä valmiiksi toimitettukin artikkeli saattaa joutua odottamaan pidempään sopivaa tilaa lehdestä. Tätä ko. mielenkiintoista aihealuetta ei suunnittelupöydällä ole toistaiseksi ollut. Ehdottomasti aihe voidaan ottaa mukaan.

Resiina-lehti on viime vuosina saanut ilahduttavan paljon erilaisia artikkeliaiheita ja -tarjouksia myös toimituskunnan ulkopuolelta. Ideat ja avustustarjoukset otetaan jatkossakin vastaan esimerkiksi lukijapalaute(ät)resiinalehti.fi tai lehdestä löytyvien suorien toimituskunnan yhteystietojen kautta. Toimituskunnasta löytyy erilaista tietoa ja osaamista, joiden avulla ideoista ja keskeneräisistä artikkeleista voidaan lähteä kasaamaan yhteistyöllä valmiita kokonaisuuksia.

Kun lehdenteko on meille harrastus niin sen aihealueet muodostuvat paljon kirjoittajien omien kiinnostuksen kohteiden pohjalta. Toki toimituskunnalla on päätoimittajan vetämänä vastuu lehden sisällön kehittämisestä.