YLEISTÄ
Polttokenno EI PYSTY, ei teknisesti (ei etenkään käyttöominaisuuksiltaan) EIKÄ kustannuksiltaan syrjäyttämään polttomoottoria yleiskäytöstä ainakaan lähivuosikymmeninä, eikä ehkä koskaan.
Yleiskäyttö tarkoittaa useimpia käyttökohteita, sellaisia kohteita joissa siirtyminen akku- tai verkkosähköön ei ole mahdollinen tai riittävän käytännöllistä.
Polttokenno voi tulla polttomoottorin syrjäyttäjäksi VAIN rajoitetuissa kokeiluissa ja kohteissa.
Tällaisissa ei kustannusten eikä hankaluuksien anneta haitata.
Niissä maksaja on normaalisti EU, valtio tai muu taho, esimerkiksi sellainen joka voi maksaa kulut MEILTÄ (lystin maksajilta) päästökaupasta keräämillään rahoilla.
"Kunnianhimoiset" poliittiset aktiivit vinkuvat silti toista kiihkon ja puutteellisten tietojen pohjalta.
Eräs näistä on uutislähetysten vakio, VALTIOTIETEEN tohtori professori Markku Ollikainen.
Hän on vihreän TALOUDEN (=päästökaupan ja muun poliittisen kaupankäynnin tuntija).
Hän EI siis ole tutkija päästöjen fysikaalis/kemiallisissa asioissa tai päästöjen teknisten torjuntakeinojen tutkimuksessa.
Pelureihin voimme palata tarkemmin - parhaiten jos nämä itse tulevat mukaan keskusteluun.
Uutisista ja päivälehdistä (26.3.23) tuli esille, että vuoden 2035 jälkeenkään ei polttomoottori- henkilöautojen myyntiä kielletä, jos polttoaine on nettopäästötön (joku synteettinen efuel).
Henkilöautot eivät ole tämän sanomani aihe. Totean silti eräitä kohtia tuoreesti muuttunesta EU-komission päätöksestä, vaikka sen toteutustapa tarkentuu vasta aikanaan.
Muutoksen vahingollinen viipyminen aiheutui ideologisesta polttomoottorien vastustuksesta, kun komissiolta puuttui halu ymmärtää yhteistä tehtäväämme - saada CO2-päästöt EU:ssa nettonollaan.
Viherkiihkoilijat (kuten Ollikainen uutisissa 25.3.) syyttivät Saksaa polttomoottorikiellon kaadosta (vaikka sen takana oli ainakin yhdeksän EU-maata, mutta tietysti ei Suomi). Toki Saksa oli asian puhemies - kiitos tälle!
Kaato oli väistämätön: Komissio ei noudattanut jäsenmaiden jo alunperin asettamaa vaatimusta sisällyttää lakiehdotukseen nettopäästöttömien synteettisten polttoaineiden hyväksymissäännöt.
Mitä efuel merkitsee henkilöautojen osalta on avoinna. Mm. traktoreissa ja työkoneissa nykyisin käytettävä MPö (tunnisteena punainen väri ja kemiallinen markkeri) ei tule kyseeseen edes dieselhenkilöautoissa, koska MPö ei jatkossakaan ole efuel (nettonolla sivuuttaa sen).
Myöhemminkään ei efuel kaasuna (vety) kertakaikkiaan sovi henkilöautoihin, ei polttomoottorin eikä polttokennon kanssa. Jakelu tulisi liian kalliiksi ja vaaralliseksi ja tankkausvälit olisivat lyhyitä.
Suurin efuel-hidaste on henkilöautojakin koskien on tarve valmistuskustannusten rajuun pudotukseen investoimalla uusiin suuriin jalostuslaitoksiin, sekä lähtöaineiden CO2 ja H2 + puhtaan sähkön edullinen saatavuus elektrolyysiä varten.
Henkilöautoissa kuten raskaissa autoissa lupaavin efuel olisi kaiketi metanoli CH3 OH.
Nykyisen koejalostuksen puitteissa metanoli maksaa 800...1600 USD/t BECCS- ja 1200...2400 USD/t DAC-menetelmällä (fossiilipohjainen metanoli 100...250 USD/t).
Vihreän metanolin arvioidaan halventuvan 250...630 USD/t tasolle jalostusinvestointien ja kulutuksen kasvun myötä. Komission vastuuton vastahanka ehti jo siksi viivästyttää tieliikenteen vihreää siirtymää viitisen vuotta aiheuttamalla investointien lykkäytymistä.
Suurinvestointeja jalostuslaitoksiin syntyy kunhan vastahanka todella loppuu ja seurauksena esimerkiksi vihreä metanoli tulee tasaisesti ja voimakkaasti dieselöljyn ja bensiinin korvaajaksi.
Metanolin näkymistä hyödyllisintä tietoa antanee IRANA & Methanol Institute: Innovation outlook Renewable Methanol
https://www.irena.org/-/media/Files/IRENA/Agency/Publication/2021/Jan/IRENA_Innovation_Renewable_Methanol_2021.pdf?rev=ca7ec52e824041e8b20407ab2e6c7341 (124 s.)
Koska tämä YLEISTÄ -osuus tuli laajaksi, käsittelen polttokennojen hankaluutta seuraavassa osassa, kunhan ennätän siitä kirjoittaa. Kannanotot tästä YLEISTÄ -osuudestakin ovat toivottavia.