Jo pääministeri Koivisto moitti suomalaisia kiskokalustoinsinöörejä suuruudenhulluudesta, kun Tampereen suunnalla kuviteltiin, että suomalaisia vetureita voitaisiin myydä Keski-Eurooppaan kilokaupalla.
En tiedä kuviteltiinko vientimarkkinoita olevan todella vai oliko jälkimarkkinoiden mahdollisuus vain argumentti kotimaisen sähköveturin puolesta. Toisaalta satua oli sekin, että veturit kannatti ostaa Neuvostoliitosta, koska tarvittava veturimäärä oli vain 27 kpl. Jo 1960-luvulla oli laskettu sähkövetureiden lopullisen tarpeen nousevan 90 veturiin ja lopulta Sr1-vetureita tilattiin 110 kpl, joten ei kotimainen sähköveturi olisi ollut piensarjatuotantoa siinäkään tapauksessa, että VR olisi jäänyt ainoaksi asiakkaaksi ja tämä oli oikeasti jo tilausvaiheessa tiedossa.
Yleisesti ottaen Suomessa valmistettu rautatiekalusto on tainnut olla keskimäärin paremmin toimivaa, kuin ulkomailta hankittu, joten en osaa nähdä erityistä vahinkoa tapahtuneen, että sitäkin pyrittiin kotimaassa valmistamaan, kun kerran pystyttiin. Jos kalustoa olisi ostettu enemmän ulkomailta niin kaippa sitten jotain muuta olisi pitänyt tuoda vastaavasti vähemmän. Vaikka turvalaitetekniikkaa, joka kuitenkin osattiin ulkomailla epäilemättä paremmin.
