Tämän alueen avaaminen on mukava parannus. Siellä missä esikuvien harastajat, siellä myös pienoismalleista kiinnostuneet.
Itse olen harrastanut pienoisrautateitä ja samalla rautateitäkin noin vuodesta 1994, jolloin lainasin kirjastosta Alameren ja Hovin klassikkoteoksen "Rautatiet ja pienoisrautatiet". Pienoisratoja on tullut ja mennyt. Tällä hetkellä omistan kerrostalossa kolme projektia.
Kahden Ikean kallax -hyllyn päälle mahtuva koerata/dioraama "Hietala" kuvaa 1980-luvun perusparannuksen alaista rata jossain päin järvi-Suomea. Radan funtio oli testata erilaisia maisemanrakennustekniikoita.
Lundia-hyllyyn mahtuva "Äijälä" on viimeisin itserakentamani terapiaprojekti. Kierrätin siinä ainakin kahteen eri projektiin tarkoitetut runkorakenteet ynnä muuta laatikoihin kertynyttä materiaalia.
Tällä hetkellä työn alla on Kari Saalastin alunperin rakentama "Harlu kesä 1939" kapearaiteinen rata. Styrofoamlevylle rakennettu rata kuvaa Laatokan Karjalan seutua ennen toista maailmansotaa. Tämän radan ongelma oli kierrätysosista tehty kiskotus, jonka pysty- ja sivugeometriaongelmat aiheuttivat hankaluuksia liikennöintiin. Menneen kesä aikana revin vanhan kiskotuksen ja penkereet pohjalevyyn asti auki ja korvasin penkereet muotoonsahatulla vanerilla. Seuraava askel olisi liimata korkkipenger, jotta pääsisi kiskotustöihin.
Kappas, en ollut huomannutkaan, että tänne oli lisätty pienoisrautateille oma keskustelualueensa!
Jukalla on upeat radat ja kolme eri rataa takaa mahdollisuuden vaihteluun. Ja kun radat ovat vähän eri vaiheissa, voi sopivasti tehdä sitä rakennustyötä, mihin juuri sattu olemaan inspiraatio.
