Eli nykyistä A-sillan (lue: »Aamenen») ja »Petäjäksen vaihteen» (V170) sekä Pikisaaren raiteen (r. 506) välistä maailmaa, sitä missä Eurosportin satamakonttori ja ehkä nippanappa satamaruokalakin tönöttävät.
Saaren itäpäässä oleva varasto 11 eli »Wassi» sen sijaan näyttää seisovan jo vakaasti täyttömaan päällä. Pentti M. Valmusen kuvakirjan »Rauma tehokas ja teollinen» (Oy Länsi-Suomi, 1982) aukeamalla 40-41 näkyy varaston 11 seinässä lukevan »Wass & Lundberg Oy». Korkeakari sahatavaravarastoineen ja ikkunalasitehtaineen mainitaan myös Mauri Rautavuoren kirjassa »Rautatie ihan meren keskelle» (Painorauma Oy, 2011). Kirjan s. 135: »Toiminimi Wass & Lauren anoi paikkaa satamasta konttori- ja varastohuonetta varten (5.2.1916). Voihan Wassi sentään.
Ensimmäisen maailmansodan ja vähän sen jälkeinenkin aika oli omanlaistaan myös Rauman sataman osalta. Matti Bergströmin ja Olavi Kilpiön kirjan »Leveät kiskot» (Suomen rautatiemuseo, 2008) s. 336: »Maailmansota nosti Rauman radan hetkellisesti tärkeäksi kansainvälisen henkilöliikenteen radaksi, sillä Pietarin ja Tukholman välinen läpikulkuvuoro ajoi 1.11.1914 alkaen Rauman kautta. --- Liikenne nousi merkittävästi reitin avaamisen myötä, sillä sotaa käyneiden maiden kansalaisten suuret kotiinkuljetukset tapahtuivat juuri Rauman kautta.»
»Rautatie ihan meren keskelle» -kirjan s. 116: »Saksalainen sukellusvene upotti lokakuun 24. päivänä 1916 Rauman edustalla ainakin viisi laivaa, mikä antoi "venäläisille aiheen miltei lopettaa laivaliikenteen Raumalle".» Eli etupiireissä on Suomi ollut ennenkin, ja jopa Rauman alueella on riittänyt kansainvälisen luokan kiinnostuksen kohteita, kuumia perunoita ja pöhinää jo ennen Olkluaron plutoniumtehtaiden aikaa.
Tuossa vielä pieni lisäkurkistus menneisyyden Korkeakariin:
https://www.raumakuvasto.fi/index.php?url=https://www.raumakuvasto.fi/kortti.php?id=174 .