Railship-junalauttaliikenteen ensimmäisen laivavuoron saapumisesta Hankoon tulee kuluneeksi 50 vuotta 17.2.2025. Sen kunniaksi hieman juttua Railshipin Laas-avovaunun pienoismallin rakentamisesta.
Itäsaksalainen VEB Vaggonbau Niesky valmisti 1970-luvun puolivälissä Railshipille Laas-vaunuja yhteensä 225 kpl. Lisäksi Transwaggon hankki 150 Laas-vaunua. Vaunut oli suunniteltu erityisesti Suomen ja Saksan välistä junalauttaliikennettä varten, ja vaunuissa oli huomioitu pyöräkertojen vaihtomahdollisuus normaaliraiteisten ja leveäraiteisten pyöräkertojen kesken. Vaunu koostuu kahdesta toisiinsa kiinteästi lyhytkytketystä kaksiakselisesta vaunupuoliskosta. Vaunujen runkopalkin merkinnät ovat runsaita ja värikkäitä – merkinnät ovat pääsääntöisesti sekä suomeksi että saksaksi. Jostain syystä Railshipin avovaunut oli rekisteröity Itä-Saksaan, mikä ilmenee vaununumeron merkeistä 3 ja 4 (50) – liekö rakennusmaalla ollut osuutta asiaan. Railshipin katetut tavaravaunut oli puolestaan rekisteröity Länsi-Saksaan (maatunnus 80).
Vaunujen toinen päätepiste Suomessa oli Hanko, jonne Railshipin junalautat kulkivat vuoden 1975 helmikuusta aina kesäkuuhun 1998. Hangossa vaunujen pyöräkerrat vaihdettiin. 1998 junalauttaliikenne siirtyi Turkuun. Travemünden junalauttaliikenne päättyi Turussakin vuoden 2007 lopussa. Nyttemmin Transwaggon käyttää vaunuja Keski-Euroopassa ilmeisesti lähinnä raakapuu- ja ajoneuvokuljetuksissa uusin sivupylväin ja ajoneuvokiinnityksin varustettuna.
Laas-vaunusta on ollut vuosien saatossa muutamiakin kaupallisia malleja. Itäsaksalainen DMV valmisti 80-luvulla vaunusta muovirakennussarjaa. Piko esitteli 1990-luvulla G-mittakaavan mallia messuilla – minulla ei ole tietoa, valmistettiinko näitä lopulta muuten kuin erikseen tilaamalla. Saksalainen NPE Modellbau ilmoitti 2020 tekevänsä vaunusta valmismallin sekä H0- että TT-mittakaavoissa. Mainoskuvissa on esiintynyt selvä DMV:n rakennussarjasta tehty vaunu, varsinaisia malleja ei ole näkynyt vieläkään olevan kaupan.
Rakensin yhteensä neljä vaunua saksalaisen Modellbau Krügerin rakennussarjasta, joka on 2010-luvun tuotantoa. Yhden vaunun tein Transwggonin teksteillä, kolme muuta Railshipin asuun. Rakennussarjan päämateriaali on syövytetty 0,3 mm:n uushopeapelti. Laakeripukit, puskimet ja jarrudetaljit ovat kuitenkin messinkivalua. Rakennussarja käyttää Symoban lähikytkinmekanismeja, myös vaunujen sisäpäädyn kytkennässä, joka muuten on pituussäädettävä. Vaunun muihin erikoisuuksiin kuuluvat mm. irtonainen runkopalkin sivulevy - johon piti olla valmiiksi tampopainettu merkinnät –, jälkiasennettavat sivupylväät ja toisiinsa kytketyt ja kääntyvät laakeripukit, joiden tarkoituksena on helpottaa kulkua pienisäteisissä kaarteissa. Myös lattialankutus on irto-osa, jonka voi maalata erikseen ja asentaa vasta lopuksi paikoilleen.
Vaunun runko koostuu kahdesta päällekkäin juotettavasta laatikosta. Toisesta osasta muodostuvat puskinpalkin muodot ja toisesta sivulaidat. Toisen yläpinta on puolisyövytetty siten, että muodostuvaan koloon uppoaa helposti lattialankutus. Vaunun alajäykiste pylväidensäilytyslaatikoineen kootaan erikseen. Laatikon pohjan ritilä on todella hienoa syövytettä – harmi kyllä laatu ei näy kunnolla normaalissa ajoasennossa.
Rakennussarja on varsin helppo kasattava, jos juottamisen perusteet ovat hallussa. Mukana toimitetaan saksankielinen kokoamisohje, joka on vain tekstimuodossa. Juotin vaunut kasaan käyttäen pääasiassa englantilaisen Carr’sin Red-matalajuotetta.
Vaunut ruiskumaalasin ensin harmaalla autopohjamaalilla, minkä jälkeen hankin Decoväristä RAL 8012 -kaksikomponenttiautomaalia. Tavaravaununruskeana paikkamaalina käytin Humbrolin kiiltävää 133:a. Lattia on jotakin sopivaa emalimaalia omista varastoista, tuotenumeroa en harmi kyllä enää muista. Maalauksen jälkeen vaunut on lakattu kaksikomponenttimattalakalla.
Vaunujen UIC-standardin mukaiset sivupylväät ovat nekin syövytettä. Pylväiden puolikkaat vain yksinkertaisesti käännetään kehyksineen päällekkäin ja väliin liimaa. Pylväät olivat jo valmiiksi maalattuja ja valmistaja oli tampopainanut pylväisiin Railshipin RS-omistajamerkinnät. Tilasin pylväitä kolmea vaunua varten – lukumäärätulkinnassa lie ollut eroja minun ja valmistajan välillä, sillä sain pylväitä lopulta vain kolmea vaunupuolikasta varten – siis vain puoleentoista Laas-vaunuun. Loppuja varten piirsin omat syövytteet, joihin en kuitenkaan asentanut omistajamerkintöjä.
Vaunujen merkinnät piti tulla valmistajalta valmiina tampopainettuna sivupeltinä. Merkinnöissä on neljä eri väriä, eikä valmistajan kohdistus onnistunut eri värien kesken. Piirsinkin sivupelleistä uudet omat syövytteet,
Vaunujen merkinnät piirsin lopulta itse Corel Draw'lla Tapio Keräsen valokuvien perusteella. Kuvissa ei ihan kaikkia merkintöjä näkynyt, joten osan sisältö piti selvittää erinäisten nettihakujen avulla. Omista merkinnöistä on sekin hyöty, että vaunuyksilöistä voi tehdä uniikkeja numeroa (ja korjausmerkintöjä) vaihtamalla.
Koska avovaunut ovat vähän tylsiä tyhjinä, hommasin Railshipin vaunuihin sahatavaralasteja. Valmistaja lienee tšekkiläinen Duha. Transwaggonin vaunuun hankin samaisen Duhan Nokian merkinnöillä varustettuja kaapelikeloja, jotka tuin vaunuun ja toisiinsa VR:n julkaisun Tavaran kuormausmääräyksiä (1972) mukaisesti. Kelojen alla on kiilat kelojen vierimistä estämään, kelojen sivuilla lankunkappaleet sivuttaistukea siirtymistä estämään ja lopuksi sidoin kelat toisiinsa pitkittäisillä ja poikittaisilla lankuilla. Alapuoliset kiilat ovat 2x2 mm:n puurimaa, sivu- ja päällilankut taas 1x2 mm:n mäntyrimaa.
