Sinänsä tässä pullon tapauksessa asiat etenevät oikeassa järjestyksessä, että ensin kalustoa tarjotaan myyntiin. Sen jälkeen, jos ja kun ostajaehdokkaita ei ole, jää päätettäväksi onko kaluston arvo romurautana sellainen, että sen voi siivota pois päiväjärjestyksestä.
Jotain keskustelua enemmän nyt tarvitaan huomiseen mennessä, jos halutaan ettei Pullo mene romuksi, esimerkiksi tarjouksia. Taitaa vaan olla niin, että ainoa rautatieharrastajia tässä maassa yhdistävä tekijä on r a i v o, ja sillä ei paljoa aikaan saada.
Mielestäni raivo on.aivan vää ilmaisu. Oikeampi olisi se, että muut toimikoon, minun ei tarvitse tehdä muuta kuin kertomaan, mitä muiden pitäisi tehdä.
Johtuisikohan herra Tepon mainitsema ilmiö siitä, että maamme on surkean pieni ja synnyttänyt suomalais-ugrilaisuuden erityispiirteen (pikkusieluisuuden) huomenlahjaksi monellekin iikalle. Harrastajia on vähän, ja hekin ovat vaarassa saada "viimeisen kylähullun" maineen suit sait nopeasti.
Maassamme perinnetietoisuuskin on olemattoman vähäistä. Tältä pohjalta voin itse ymmärtää nurkkakuntaisuuden esiinmarssia. Ja niin maan perusteellisen "hyvin" hoidettujen kulkuyhteyksien takia on hankalaa lähteä hieroskelemaan jotain ihmevimpainta jonnekin 300 km päähän Haapamäelle.
Eihän siellä ole asiallista majoitustakaan saati ruokapaikkaakaan aseman lähellä! (Puistokin on boikotissa sen johdon sekoilujen takia.)
Oman kokemukseni myötä harvinaiset harrastukset vaativat aivan perkeleen vahvaa ja myös vittumaista luonnetta. Omalla kohdallani jälkimmäinen tarkoitti sitä, että asemilla jokaikinen helvetin kännikala piti oikeutenaan tuppautua likitse vuodattamaan huonon onnen sävyttämää elämäntarinaansa.
"Vaimo ei ymmärrä, yhyy - yhyy!" Viinanhajuisen hengityksen ja mökeltelyn säestyksellä!
Kuvaa siinä sitten jotain harvinaista virkatarvevaunua! Tai muistiinpanoja P 97:n rungosta Tampereella jonain perjantai-iltapäivänä.
Jostain kumman syystä sitä vaivannäköä piti jotenkin haluta!
Toinen juttu on sekin, että "vanhoilla kantapeikoilla" alkaa ikä painaa ja krematorio senkun lähenee päivä päivältä! Ei oikein enää jaksa riehua hirveätä sambaa...
