Lehtihaastattelussa Martti Vainio toteaa, että puiston puolella käyvä väki on vähentynyt vuosi vuodelta ja että viimeiset viisi vuotta on ollut hirveää menoa, kun puistoa on ajettu alas. Hän myös kertoo, että puisto myytiin vuonna 2019 osamaksulla, mutta osa kauppahinnasta on edelleen maksamatta. En tiedä mitä kauppasopimukseen on kirjoitettu, mutta käsittääkseni omistusoikeus siirtyy vasta sitten, kun koko kauppahinta on maksettu. Vainion kommentti herättää kysymyksiä oliko puiston ostajilla aikomustakaan ylläpitää puistoa ja oliko tarkoitus vain rahastaa myymällä näyttelykalustoa. Romutuksen kohteiksi joutuneesta kalustosta yrittäjät väittivät niiden olleen huonokuntoisia. Heidän toimintansa osoittaa, ettei heillä ole ollut minkäänlaista käsitystäkään millainen veturi on oikeasti huonokuntoinen, tai millainen näyttelyarvo jollain veturilla/vast. on. Esimerkkinä venäläinen veturi, joka oli ainoa laatuaan Suomessa. Kaikille vetureille on VR:n mukaan löytynyt ottaja ja ne tullaan siirtämään Haapamäeltä pois tulevan kesän aikana. Kaikesta päätellen puiston omistajien tavoite on ollut Haapamäen höyryveturipuiston tuhoaminen ja siinä he näyttävät onnistuneen paremmin kuin hyvin.
Olisikohan kyse myös siitä, että Höyryeturipuiston mainostus jäi vain lähiseudun nautittavaksi? Herra Vainiolla näyttää olleen aivan maan perusteellisen monta rautaa kouheroisessa tulessa, joten ei ihme...? Herra sai kovasti touhuta ikäänkuin yksijalkainen mies potkupallokilpailuissa...
Aivan alkuunhan 1988 kesällä (kauan ennen Vainion aikaa!) Höyryveturipuistoa mainostettiin TV:ssä koko Suomen laajuudelta. Ilmeisesti tällainen mainostaminen oli hirmuisen kallista, kun se niin lyhyeen jäi.
Siten ja sitten koko puiston rautatiehistoriallisuus jäi ikäänkuin "sisäpiirisalaisuudeksi". Eikä Keuruun kaupunkiakaan paljoa kiinnostanut, kun 1990-luvun lamakin kaatui päälle. Ja vielä kaupungin (tai mieluumminkin kylän) hallinnon sekoileminen Wilsonin varakattilan ja muissakin varaosien romutustapauksissa. Ja sekin vaan typerän arvovaltaspeden hiekkalaatikkoleikkinä!!!
Puiston ideahan oli hyvä, mutta olisiko maakuntaa pitänyt laajemminkin houkutella mukaan puiston vetämiseen, vaikka nyt vähintääb pitämällä brosyyreja esillä? Vaikuttiko puiston syntymiseen rautatiemuseon krooninen rahapula ja tilanahtaus?
Koko touhun sälyttäminen YHDEN vaivaisen pystyyn lahoavan maalaispitäjän harteille, tämän tempun järkevyydestä saatiin nyt todelliset näytöt! Sama koski Ähtärin eläinpuiston panda-keissiä taannoin.
Rahaa vaan paloi, kun ketään ruuhkasuomalaista ei kiinnostanut matkustaa paikan päälle ihmettelemään ruostuvia vetureita tai pissalta haisevia unenpöpperöisiä pandoja.
Ja toinen huomionarvoinen seikka: - tulen ikäni muistamaan Haapamäen tallipäivystäjän tympääntyneen ilmeen kovin kovin kovin hiljaisessa toimistossaan puiston ekana kesänä, kun poikkesin siellä utelemassa Pr1 776:n ajeluista. Eli "valtava innostus" ihan paistoi kyseisestä veturimiehestä.
Se mitä tällä kommentillani tavoittelin, on se että ALKUINNOSTUKSEN SIJAAN TEHTÄISIIN EDES JONKINMOISTA MARKKINATUTKIMUSTA!!! Johtopäätöksiä voitaneen tehdä sitten sen mukaan.
Eikä puiston myyminen kahdelle ahneelle pazkiaiselle auttanut enää mitään, oliko kyseessä hätätilanne!?
Muuten, vuosia ennen Hpk puistoa Aamulehdessä aprikoitiin, että mitä tehdä Haapamäelle? Jotain pikku debattia oli rakentaa vaikka iso vankila sinne (työllistämispohjalta). Valtion väkeä oli kortistossa niin paljon, että tällaistakin asiaa vatvottiin...
