Tässä ilmeisesti osa ongelmaa on se, että junia kulkee myönteisesti enemmän kuin moniin vuosiin, mutta ne eivät 550-metrisinä mahdu kohtaamaan toisiaan kohtauspaikoilla. Tässä ei ole ollut mitään ongelmaa aikaisemmin, esimerkiksi vuonna 2014 radalla liikkui vain kaksi junaparia vuorokaudessa ja niiden ei tarvinnut kohdata missään.
Suomalaisissa erityisolosuhteissa tilanne ratkaistaisiin siten, että toinen juna lakkautettaisiin "pääosin yksiraiteisella rataverkolla olevien pullonkaulojen" vuoksi. Kun sitten toiseen junaan – tai vaikkapa junaparin toiseen puolikkaaseen – ei riittäisi matkustajia, myös se lakkautettaisiin hieman myöhemmin.
Tällä toisen junaparin toisella puolikkaalla viittaan Kangasalan pysähdysten lakkauttamiseen, kun suomalaiset erityisolosuhdeasiantuntijat päättivät lakkauttaa Tampereelle menneen ja Kangasalassa pysähtyneen aamujunan, ja hieman myöhemmin myös sen vastinparina toimineen iltapäiväjunan pysähdykset.
Kangasala sijaitsee pääosin yksiraiteisen rataverkon kaksiraiteisella osuudella, mutta erityisolosuhteistamme johtuen yksiraiteisten rataosien pullonkaulat heijastuvat herkästi myös Kangasalassa klo 7.40 pysähtyvään junaan. Tai jos eivät nyt juuri silloin 1990-luvun alussa heijastuneet, riski siihen, että ne olisivat voineet heijastua joskus myöhemmin, oli kuitenkin olemassa, minkä vuoksi oli kokonaisuuden kannalta turvallisempaa lakkauttaa koko Kangasala.
Enkä tietysti malta olla palaamatta Haukivuoren pysähdyksiin, jotka valtiollinen rautatiemonopolimme lakkautti vuonna 2014. Yhtiö perusteli lakkauttamista sillä, että Haukivuoren pysähdykset hidastavat Savon radan junien matka-aikaa "pahimmillaan jopa 1,5 tunnilla".
