Vaunujen merkinnät ennen SJiF:a (ja sen aikana)

[Kurt Ristniemi]

Tutkaillessani Görlitzin (Lüders S:r) III lk vaunujen historiaa, totesin, etten tiedä minkä näköisiä vaunut alun perin olivat.

En ole löytänyt niitä koskevia alkuperäisiä piirustuksia - ja ennen kaikkea - en mitään, mikä kertoisi minkälaisia merkintöjä tuon ajan vaunuissa oli: oliko matkustajaluokka merkitty, miten ja mihin vaununnumero oli merkitty ja oliko minkäänlaista yhtiötunnusta, kun SJiF ei vielä ollut käytössä? Vaunuthan oli rakennettu Pietarin-Riihimäen rautatierakennukselle.  

Laadin tekoälyllä vaunun kuvan sen mukaan mitä toistaiseksi tiedän ja/tai oletan. Mutta kun tekoäly on mitä on, se teki pyytämättä omia päätelmiään: Vaunu on liian lyhyt, sen ruuvikytkimen paikkeilla on ylimääräistä tavaraa ja vaunun alla on kummallisia tankoja.
Lisäksi vielä on opettamatta sille oikeanlaiset sarviraudat, akselipoksit ja jouset. Ja päädyn poikittaisten kaiteiden opettaminen on toistaiseksi epäonnistunut.

Kuva esittää uutta vaunua. Sen numero kuuluu alkuperäiseen numerosarjaan 75-79. Väritys on speksien mukainen: ruskea vaununkori, tummanruskea aluskehys ja mustat muut rautaosat. Mutta pitäisikö katolla olla jotakin, ehkä imureita? Ja pitäisikö vaununkorin olla alareunastaan kapeneva vai suora kuten kuvassa? Ym.

[Rainer Silfverberg]

Kuinka kauan noita vaunuja käytettiin? Käytettiinkö niitä pelkästään Pietarin radan rakennusvaiheessa, vai myös myöhemmin kaupallisessa liikentessä?

[Kurt Ristniemi]

Kuinka kauan noita vaunuja käytettiin? Käytettiinkö niitä pelkästään Pietarin radan rakennusvaiheessa, vai myös myöhemmin kaupallisessa liikentessä?

Vaunut tilattiin normaaliliikennettä varten Pietarin - Riihimäen rautatielle. Mutta koska tilausvaiheessa ei moista rautatietä vielä ollut olemassakaan, tilaajana oli Pietarin - Riihimäen rautatierakenus. Semmoinen oli normaalimenettely vastedeskin aina uusille rautateille liikkuvaa kalustoa tilattaessa.

Muuten: Laajensin alkuperäistä ihmettelyäni koskemaan myös SJiF-aikaa. Siltäkään ajalta ei liiemälti ole löytynyt merkintäohjeita. Tuo Pietarin - Riihimäen rautatien aika ennen SJiF-aikaahan ei edes ole kovinkaan pitkä.  

[Petri Sallinen]

Sekavuus — ja ohjeiden puuttuminen — ulottuu S.V.R.-ajalle aina(kin) 1910-luvun loppuun saakka. Tämä koskee erityisesti henkilöliikenteen vaunuja. Varjostamalla maalatut tekstit olivat yleisiä, mutta niitä ei ollut kaikissa vaunuissa. Käytäntö oli epäyhtenäinen tai jos sääntöjä oli, ne eivät ole tiedossani.

Varjostamalla maalattuja tekstejä oli vielä ensimmäisissä E(i)-sarjan vaunuissa, joissa oli uusi korimalli ja poppelista tai haapalaudasta rakennettu kori — samoin lanterniinikattoisissa telivaunuissa. Millä väreillä varjostukset oli maalattu? Museon kokoelmiin kuuluva C-sarjan vaunu lienee yksi harvoista lähteistä. Vaunu on saneerattu 1960-luvun alussa, mutta kukaan ei tunnu tietävän, millä perusteella ja mitä lähteitä käyttämällä tekstit on maalattu. Dokumentoitiinko vaunu saneerauksen yhteydessä?

Kaikissa vaunuissa ei ollut varjostuksia, mutta kuvien perusteella tekstien väri ei ollut myöskään valkoinen. Pyrittiinkö maalauksella jäljittelemään messinkiä tai peräti kultaa? Otettiinko maalauksissa mallia muiden maiden rautatieyhtiöiden käytännöistä. Aika monessa maassa on onnistuttu selvittämään tekstien väritykset ja maalareiden käyttämät menetelmät ja materiaalit.

Kirjalliset dokumentit aiheesta ovat vähissä. Saas nähdä löytyykö Kansallisarkistosta koskaan mitään

[Kurt Ristniemi]

Pietarin - Riihimäen rautatierakennuksen matkustajavaunujen v. 1869 speksien mukaan vaunun numero ja luokka merkittiin keltaisella metallilla.
Piirustuksen mukaan luokka merkittiin esim. muodossa 'II. Klass.'.
Nämä tiedot tosin koskevat vain I ja II luokkaa. III luokan speksejä en ole löytänyt. Ehkäpä III luokassa merkinnät vain maalattiin?

Kuvassa näiden tietojen mukainen hahmotelma. Jätin yhtiötunnuksen pois, ja lisäsin vaununnumeron myös aluskehykseen joidenkin vanhojen kuvien mallin mukaan.

Tekoäky on tapansa mukaan möhlinyt mm. päätysillan kaiteiden ja pyöräkertojen sijoittelun kanssa. Se on myös omin luvin muuttanut vaunun lautavuoratuksi, vaikka se oikeasti oli peltivuorattu.

[Kurt Ristniemi]

Löysinpä sittenkin Pietarin-Riihimäen rautatierakennuksen vaunuspesifikaation, jossa myös kolmas luokka on kuvattu. Se on päiväämätön ja todennäköisesti varsin varhainen.
Sen mukaan kirjoitukset ja numerot merkittiin kultaisella värillä.
Siinä viitataan lukuisiin piirustuksiin, joita minulla ei kuitenkaan ole. Ehkä niistä kävisi ilmi millaisia merkinnät olivat ja miten ne sijoittuivat.

Sain tekoälyn siistimään vaunukuvan likimain siedettäväksi, ja hahmottelin siitä SJiF:n aikaisen asettelun. Puhdasta arvailua toki. Valitettavasti unohdin pisteen yhtiötunnuksen perästä.

Tuo löytämäni varhainen spesifikaatio sisältää todellisen yllätyksen. Mutta siihen palaan huomenna, kun pääsen jatkamaan tekoälyn kanssa vääntämistä.

[Esa J. Rintamäki]

Löysinpä sittenkin Pietarin-Riihimäen rautatierakennuksen vaunuspesifikaation, jossa myös kolmas luokka on kuvattu. Se on päiväämätön ja todennäköisesti varsin varhainen.
Sen mukaan kirjoitukset ja numerot merkittiin kultaisella värillä.
Siinä viitataan lukuisiin piirustuksiin, joita minulla ei kuitenkaan ole. Ehkä niistä kävisi ilmi millaisia merkinnät olivat ja miten ne sijoittuivat.

Sain tekoälyn siistimään vaunukuvan likimain siedettäväksi, ja hahmottelin siitä SJiF:n aikaisen asettelun. Puhdasta arvailua toki. Valitettavasti unohdin pisteen yhtiötunnuksen perästä.

Tuo löytämäni varhainen spesifikaatio sisältää todellisen yllätyksen. Mutta siihen palaan huomenna, kun pääsen jatkamaan tekoälyn kanssa vääntämistä.

Jonkinlaisena yhteiskuntahistoriallisena faktana mainittakoon sekin, että suuriruhtinaskunta-Suomi oli vielä Pietarin radan rakentamisaikaan sangen vankasti sääty-yhteiskuntaa. Säätyjen keskinäisiä eroja vielä korostettiin erityisesti.

Sen mukaan en itse ihmettelisi vaunumerkintöjen kirjavuutta - kielimuurin ja/tai "ymmärrysmuurin" takia. Selvistä piirustuksista huolimatta? Jotakin silti saatiin aikaan.

Verstaiden johtoportaat olivat pääasiassa ruotsinkielisiä ja duunarit sitten suomenkielisiä. Tosin rautatien omia konepajoja oli tuohon aikaan täydessä toiminnassa vain yksi, siis Helsingin konepaja.

Mielenkiintoisia pohdiskeluja, muuten.