Resiina 2/2026

[Markku Nummelin]

Resiina 2/2026 on juuri toimitettu kirjapainoon. Pääteema on 150 vuotta juuri täyttävän Helsinki-Tampere-Turku-rautatien ensimmäiset vuosikymmenet. Toinen pääaihe on Maalaisrautatieyhtiön monet suunnitelmat kapearaiteisesta rautatiestä pääkaupunkiseudulta mm. Vihdin suuntaan ja jopa verkon luomisesta sieltä pitkälti eteenpäin. Toisaalta Tasoristeys-palstalla käydään läpi raideliikenteen uusimmat kuulumiset. Seuraavalle Tasoristeys-palstalle voikin nyt toimittaa uutisia toukokuun loppupäivistä eteenpäin.Hyviä lukuhetkiä ja kivaa raideliikennekesää!

[Jarno Heikkinen]

18130 kiittää ja kuittaa lehden saapuneeksi.

[Juha Kutvonen]

04920 vastaanotti lehden tänään.

[Simo Virtanen]

33250 kuittaa lehden saapuneeksi. Olipa kerrassaan mahtava paketti.

[Ilkka Hovi]

48100 hämmästelee nopeata lelhden saamista. Kiitos.

[Erkki Nuutio]

Paljon kiitoksia ahkerille lehdentekijöille ja Antille laajan yleiskuvan antamisesta Tku-Tre-Hml -rautatien alkuvaiheista!
Itse en valitettavasti ennätä lehteen kirjoittaa, enkä vorgiinkaan - mutta kun tietonsa kuuluu kertoa.
Laajemmin kommentoin Tku-Tre-Hml -asioita myöhemmin, mutta polemiikin synnyttämiseksi alkuun pari eriparista asiaa:

1/ Knoppikysymys johon vastaamista voinevat he lykätä, jotka ovat kanssani asiasta keskustelleet. Muista kuin näistä ensimmäisenä vastaava saa 5 pinnaa ja puolet papukaijamerkistä. Siis :
Mikä ihmeellisyys piiloutuu Resiina 2/26 kannessa olevaan kuvaan Tampereen asemasta 22.6.1876?
Ihmeellisyys ei ole tekoälyn tuottama - tai jos on, on tekoälyohjelma vuodelta 1876.

2/ Kysymys koskee tietysti Tampereen kahta ensimmäistä veturia. SIIS KAHTA LAUTALLA UITETTUA VETURIA !
Jos Resiinavujen kirjoittajat ehtisivät lukea yhtä huolella Vorg-sivuja, kuin Vorg-sivujen kirjoittajat Resiinaa,
he olisivat todenneet Vorgin Radat ja laitteet osion 8. hakemistosivulla otsikon Sanomalehti Hämäläisen rautatieuutisia 1874-1876 (avannette sen). Hämäävästi sanomaketjun lopussa on sanomina 8-12 Tampereen Sanomien rautatieuutisia samalta ajalta. Pari niistä tässä:

2A/ "Höyryveturi, joka Helsingin - Hämeenlinnan rautatien mekaanitehtaassa (?) syksyllä saatiin walmiiksi ja sitten kanawan lautta aluksessa tuotiin tänne soran kuljettamista  warten, on wielä tähän asti pidetty suojassa Sorin ahteen alla, missä saa odotella siksi, että silta, joka tehdään poikki Wiinikan jokea ja joka myöskin wielä kaipaa rauta-aineitaan, saataisiin walmiiksi, jotta tasottamistyöt Sorin ahteen törmällä pantaisiin alkuun.
Wäliajaksi on puinen silta rakennettu poikki tämän joen, mutta ainoastaan hewosilla kuljettawaksi:  höyryveturilla kulkeminen tämmösellä sillalla ei käy laatuun."
Ei tätä historian todistetta voi kumota epäselvillä ajokilometrejä koskevilla arveluilla!

A-veturit olivat ihanteellisia ratatyömaiden kehnoille raiteille. Kysy jenkeiltä American-pyörästön sopivuudesta tai A4-veteraaneilta 1910-luvun soramontuilla!'

57 siis liikkui Viinikan ojan eteläpuolella. Se kuljetti ensin soraa, kiskot ja tarvikkeet välille Viinikan oja - Vihioja ja toimitti kiskot hevosilla ja työntövaunuilla väliaikaista puusiltaa pitkin asema-alueen eteläosaan.
Sen avustuksella syntyi Vihiojan silta ja sitten rataa pitkälti yli Rukkamäen. Rukkamäessä olikin kovat räjäyttelyt ja pengerrykset. Traaginen tarina kun vierellä kävelija sai räjäytyskiven takaraivoonsa ja kuoli siihen paikkaan.
Kyllä kilometrejä kertyi 57:lle juuri sopivasti.

2B/ Tampereen Sanomat. 24.8.75 : "20.8.1875 kuljeskeli jo höyryveturi Sorinahteen ja Wiinikan ojan välillä [siis asema-alueen eteläosassa]. Ei ollut vielä rohjennut Wiinikanojan yli juosta."
Tämä TOINEN veturi on jouduttu tuomaan lautalla Viinikanojan suulla silloin olleen tiilitehtaan laiturin kautta. Vesi on sillä kohdalla syvempää. Tämä veturi saatiin saatiin asemalle osittain purettuna ja riittävän monella hevosella vetäen.
Tällä veturilla tehtiin asemaratapiha ja satamarata.
Itse arvelin Carelsia, mutta voihan C-veturikin olla ollut kyseessä.

[Eljas Pölhö]

------
2B/ Tampereen Sanomat. 24.8.75 : "20.8.1875 kuljeskeli jo höyryveturi Sorinahteen ja Wiinikan ojan välillä [siis asema-alueen eteläosassa]. Ei ollut vielä rohjennut Wiinikanojan yli juosta."
Tämä TOINEN veturi on jouduttu tuomaan lautalla Viinikanojan suulla silloin olleen tiilitehtaan laiturin kautta. Vesi on sillä kohdalla syvempää. Tämä veturi saatiin saatiin asemalle osittain purettuna ja riittävän monella hevosella vetäen.
Tällä veturilla tehtiin asemaratapiha ja satamarata.
Itse arvelin Carelsia, mutta voihan C-veturikin olla ollut kyseessä.

Olen Akaalla Veturimuseossa järjestämässä näyttelyvaunun kirjastoa (tuhatkunta uutta vanhaa kirjaa ja lehteä tänä vuonna), joten voin kommentoida vain muistinvaraisesti tätä yhtä kohtaa:
Ei voi olla Carelsin veturi. Niiden kuljetussopimus Belgiasta Suomeen allekirjoitetttiin 27.7.1875 ja purkusatamaksi määrättiin Turku. Sieltä ei vielä silloin ollut valkiiksi kiskotettua yhteyttä Toijalaan.

Mitä tulee veturikilometreihin, niin radanrakennuksilla ajetut kilometrit eivät sisälly rautatien tilastoon. Ne pitää katsoa radan rakennuttaneen viraston kertomuksista.

[Esa J. Rintamäki]

00500 löysi Resiinansa tänä aamuna postiluukkunsa alta, eteisen lattialta.

Aivan mahtava tietopaketti! Kiitokset tekijöille.

[Veli-Matti Laitinen]

Kiitoksia! 24260 kuittaa.

[Rainer Silfverberg]

Eilen tuli Resiina 2/2026 Espoon metsäradan Träskändan kartanon asemanseudulle.

Artikkeli Oulunkylän-Pusulan rautatiesta oli erittäin mielenkiintoisa, en ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta rautatiehankkeesta!

[Mikko Mäntymäki]

Minulla tietyt roskafirmat hukuttivat kaiken tärkeän postin joten unohtui jäsenmaksu. jäsenmaksun maksan 5.6.2026. Tästä saa kiitosta pari roskafirmaa joita en viitsi mainita. Vituttaa suoraan sanotusti yli 20v olen ollut jäsen.

[Erkki Nuutio]

Täydennystä vielä 57:n, ensimmäisen maassamme valmistetun veturin tuloon Tampereelle lautalla/lotjalla.
Se tapahtui Lempoisten kanavan kautta vuoden 1874 lopulla, siis ennen vesien jäätymistä:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/455172?page=2 (Tampereen Sanomat q1/1875 s. 2)
Kansalliskirjaston digisivu on huono, mutta kyllä siitä asia selviää.

Muistaakseni lehdessä oli alkuvuodesta 1875 juttu, jossa lehden toimittaja oli käynyt lukemassa veturin "salmiakkilaatan" Statsjernvägarnas Mekaniska Verkstad i Helsingfors . Mekanitehdas jota nimenä ihmeteltiin lienee lähtöisin helsinkiläiseltä. Näistä aika suuri osa oli puolikielisiä niin ruotsin kuin suomenkin suhteen.

Ihmeteteltiin myös miksi kotimaisen työn saavutus oli haluttu viedä kauas piiloon. Siksi koska se oli haluttu viedä kauas piiloon. Oikeampi kysymys on kuka tai mikä taho halusi viedä sen kauas piiloon. Ehkä se taho, joka ei pitänyt Strömbergin viittauksesta Valkeasta merestä syksyllä ajaneessa juhlajunassa.

[Jyrki Talvi]

86300 Ratakilometri 658 kiittää ja kuittaa lehden saapuneeksi, mielenkiitoinen lukupaketti Turun-Tampereen-Hämeenlinnan Rautatien alkuvaiheita Maalaisrautatieosakeyhtiö ja Pusulan rata.

[Jukka Tölkkö]

00370 kuittaa lehden saapuneeksi. Kiitokset jälleen kerran tasokkaasta lukupaketista!

[Erkki Nuutio]

Jatkan vielä 57:n tapausta Resiina 2/2026:n otsikon alla.
Resiina-lehti / Antti voinee laatia yhteenvedon korjauksesta Resiinan numeroon 3/2026 numeron 2/2026 Hml-Tre-Tku -rautatien alkuvaiheita koskeneeseen kirjoitukseen koskien Tampereen ensimmäistä veturia 57.

Satakunta -lehti 31.10.1874 s.1-2 tarkentaa hieman ajoitusta. Lehden mukaan 57 tuodaan tai tuotiin Tampereelle (Viinikanojan eteläpuolelle) purettuna proomulla ja aloittaa koottuna tehtävänsä sorajunien veturina marraskuun 1874 alussa.

Mahtaisiko toisesta veturista löytyä lisää tietoa. C-veturi olisi soveltunut heikosti radanrakennukseen muualle kuin jo tasoitellulle tulevan aseman alueelle. Akselien tasauksen kannalta huonot C-veturit suistuvat helposti epätasaisilla ja mutkaisilla raiteilla.

Tarkennan Strömberg-kommenttiani: Georg Strömberg oli kunnollinen ja isänmaallinen päätirehtööri.
Hän oli kuitenkin ehkä varomaton juhlajunassa ja jotkut tarjoilua saaneista juhlajunan matkustajista samoin.
He eivät varmaan tajunneet, että kenraalikuvernöörin kansliaan (ja sieltä usein H.M. Keisarille asti) raportoiva salainen poliisi (useimmiten suomalaisperäinen) oli varmasti kuuntelemassa puheita juhlajunassa.
AII oli varsin harkitsevainen, mutta 1870-luvulla hänelläkin oli jo epäluuloja (suomalaisten separatismista) suurvenäläisen kiihkon jo levitessä suuriruhtinaskunnan laajempia vapauksia vastaan.

1890-luvulla kun ratareittejä Valkoiselle merelle etsittiin Suomenkin kautta, tuli venäläinen strateginen vainoharhainen epäluulo Suomea kohtaan pintaan voimakkaasti.
Mitä helvettiä tsuhnille Valkoisen meren asiat kuuluvat !!!  Tätä mieltä venäläiset olivat silloin, eivätkä ole muuttuneet.

[Erkki Nuutio]

Vastaus knoppikysymykseeni ihmeellisyydestä Resiina 2/2026 kansikuvana olevassa Tampereen rautatieaseman vihkiäiskuvassa.
Kysymys oli vaikea ja vastauskin on vain osittainen.
Kuvan alunperin lahjoitti museolle apteekkarinrouva Molin, joka lienee ollut kuvauttajakin.
Kuva esiintyy vanhemmissa Tampere-kirjoissa, kuten Vanha Tampere (Tampere-Seura, 1945).

Ihmeellisyys on mies, joka on kaivautunut keskivartaloaan myöten etualan sorakatuun (tai vastaavaan).
Havainnette miehen valokuvan oikeassa alareunassa.
Miksi kuoppa on tehty? Ehkä jonkinlaisen pylvään pystyttämiseksi?

Resiina-kirjoituksen sivulla 10 oleva jälkivärjätty kuva Viinikanojan rautatiesillasta on noin vuodelta 1876.
Se on siis sillan vanhin toteutettu muoto. Ensimmäiset junat osoittivat sillan huteruuden sivusuunnassa.
Liikennetauon aikana tehtiin vahvistuksia, minkä ansiosta junia ei tippunut Viinikanojaan.
Kuvassa sillan takana näkyy tiilitehdas, jonka laiturille toinen veturi siirrettiin lotjalta/lautalta.,

[Erkki Nuutio]

Huolellinen lukeminen osoitti Antin 150-vuotiskirjoituksen kiitosten arvoiseksi, kuten myös kirjoituksen taiton.
Antin kuvakokoelma teki myös tällaisen saavutuksen mahdolliseksi.

Tampereen kahden rakennusaikaisen veturin osalta kirjoitus on valitettavasti kuitenkin väärässä.
Keskustelua siitä jatketaan soveliaan otsikon alaisuudessa .

[Antti Roivainen]

Kiitokset Erkki Nuutiolle kommenteista ja mielenkiintoisista ajatuksista koskien Tampereen ensimmäistä veturia tai ensimmäisiä vetureita!

Hänen esittämänsä ajatukset eivät kuitenkaan muuta käsitystäni siitä, mikä oli Tampereen ensimmäinen veturi, enkä niin ollen tule ainakaan tässä vaiheessa kirjoittamaan seuraavaan Resiinaan korjausta. Mikäli uusia todisteita ilmenee, olen valmis tarkistamaan kantaani.

Kaikki Erkin mainitsemat lehtikirjoitukset on otettu huomioon kirjoittaessani artikkelia. Näistä ainoastaan Tampereen Sanomien juttu 5.1.1875 viittaa suoraan veturiin A5 57, jota Erkki pitää ensimmäisenä Tampereella olleena veturina. Toisin kuin hän antaa ymmärtää, Satakunta-lehti ei mainitse uutisessaan 31.10.1874 veturin numeroa. Erkin muistelemaa Tampereen Sanomien juttua alkuvuodelta 1875 en onnistunut löytämään.

Lehtijutut ovat lehtijuttuja ja niiden kirjoittajat (allekirjoittanut mukaan lukien) ovat aina tehneet virheitä. Yksi lehtijuttu ei ole luotettava ”historian todiste”, eikä toisaalta virallinen tilasto ole vain ”epäselvä ajokilometrejä koskeva arvelu”. Luotan enemmän rautatiepäällikön kertomukseen kuin yhteen Tampereen Sanomien juttuun.

Rautatiepäällikön kertomuksen mukaan veturi 57 oli vuonna 1875 höyryssä yhteensä 1062 tuntia, jonka aikana se veti matkustajajunia 21790 virstaa, sekajunia 102 virstaa ja kulki pelkkänä veturina 200 virstaa. Nämä lukemat olisivat täysin mahdottomia, jos veturi olisi ollut marraskuusta 1874 marraskuuhun 1875 Tampereella. Kuten artikkelissani kerron ja Eljas Pölhö vastineessaan toteaa, radanrakennukset olivat oma organisaatioyksikkönsä eivätkä niillä ajetut veturikilometrit näy rautatiepäällikön kertomuksissa. Veturi 57 ei näin ollen ole voinut olla Tampereelle kuljetettu veturi.

Erkki olettaa toisen lehtijutun (Tampereen Sanomat 24.8.1875) maininnan perusteella, että Tampereella olisi ollut tuolloin toinenkin veturi. Ei ole täysin mahdotonta, että Tampereelle olisikin marraskuussa 1874 kuljetettu kaksi veturia, toinen kokonaisena ja toinen ainakin jonkin verran purettuna. Tämä voisi selittää lehtiuutisten ristiriitaisuuksia.

Mutta jos näin olisi tapahtunut, miksi Tampereen Sanomat uutisoi vain toisen veturin saapumisesta? Ja miksi Hämäläinen kertoi vain toisen veturin lähdöstä Hämeenlinnasta vesistökuljetukseen? Kyllä veturien lauttauksen olisi luullut ylittävän uutiskynnyksen. Näin ollen pidän Tampereen Sanomien uutista 24.8.1875 virheellisenä ja kallistun ilman lisätodisteita edelleen sille kannalle, että Tampereelle kuljetettiin marraskuussa 1874 yksi veturi ja se oli mitä ilmeisimmin C1 24.

Belgialaiset Carels-veturit tuotiin turkulaislehdistön uutisoinnin perusteella Turkuun Transportör-nimisellä laivalla Helsingistä. Ensimmäinen veturikuljetus saapui 31.8.1875 ja veturi purettiin laivasta 1.9. Toisen veturin Transportör toi viikkoa myöhemmin 7.9.

Carelsit eivät olleet Turunkaan ensimmäiset veturit. Åbo Underrättelser kertoi 6.8.1875, että Helsingistä saapui Eugenialla kaksi veturia 5.8. Sama lehti uutisoi 26.8.1875 veturin liikkuneen ensimmäistä kertaa ratapihalla edellisenä päivänä ja että toinenkin veturi oli jo paikalla. Vetureiden numeroista ei ole mainintoja.

Vaikka veturia 57 ei oltukaan viety piiloon isovenäläisten piirien painostuksesta, olisi kiinnostavaa lukea enemmän siitä, mitä levotonta Valkoisesta merestä Strömberg ja muut tulivat sanoneeksi tuossa juhlajunassa 4.10.1874. Mieluiten alkuperäislähteestä.

[Erkki Nuutio]

Kiitos Antille kommenteista. Perusongelma nytkin esillä olevissa kysymyksissä on sanomalehtien puutteellisuus ja epätämällisyydet -  kuten kaikki olemme havainneet.
Tämän ongelman yli pääseminen ei ole helppoa jos täydentäviä arkistodokumentteja ei löydy.

Mikään lehtiuutinen ei viittaa veturinumeroon 57. Mutta tiedämme kaikki, että 57 oli se ensimmäinen, Helsingin konepajan vuonna 1874 valmistama ja juhlajunaa vetänyt veturi.
57 on siis ILMAN EPÄSELVYYTTÄ synonyymi ensimmäisestä kotimaassa valmistetusta veturista.

Murreilmaisu "mekanitehdas" ei ole myöskään pulma. Etenkin Helsingissä suuri osa väestöstä oli vielä 1870-luvulla puolikielisiä niin suomen kuin ruotsinkin kielen suhteen. Stadin murremaailma oli aivan omaa luokkaansa.
Ei hämmästytä vähääkään kun veturin valmistuskilven Mekaniska Verkstad on kääntynyt tällaisessa murreympäristössä "mekanitehtaaksi". Murreväännöksen viittaa kyllä vahvasti siihen, että on luettu valmistuskilpeä, jossa todellisuudessa luki Mekaniska Verkstad.
Se että joku lehdentoimittaja lisäsi kysymysmerkin murreväännöksen perään on luonnollista, sillä Suomen sisämaassa 1870-luvulla ei puolikielisiä enää ollut ainakaan lehdentoimittajina.

Lehtikirjoituksissa vakuuttava ja tietellisesti riittävä todiste sille, että Tampereelle vietiin ensimmäinen
Suomessa tehty veturi = 57,
on SE ETTÄ LEHTIKIRJOITUKSISSA SELKEÄSTI KERROTAAN SINNE VIEDYKSI JUURI SE VETURI, JOKA VÄHÄN AIKAISEMMIN VALMISTUI HELSINGISSÄ, JA JOKA ENNEN TAMPEREELLE VIEMISTÄ VETI MAINITUN JUHLAJUNAN.

Näin yksiselitteistä ilmoitusta vuoden 1874/75 sanomalehdissä EI VOI kumota. Lienemme yhtä mieltä siitä, että veturi  saapui Tampereelle lautalla noin 3.11.1874.  Emme kuitenkaan tiedä kuinka pitkään TÄMÄ veturi pysyi Tampereella.
Ei ole siis estettä esimerkiksi sille, että TÄMÄ veturi, siis 57 olisi palautettu lautalla joskus vesien avauduttua, käytännössä siis 5.1875 jälkeen.
Palautus on voinut johtua ESIMERKIKSI siitä, että 57 vaurioitui tai havaittiin epäsopivaksi työveturina.
Tarkoitan tällä SITÄ, että tiedot 57 ajokilometreistä SVR:n liikenteessä vuonna 1875 kiinnostavat, mutta ne eivät poissulje 57:n toimintaa Tampereella ja työveturikilometrejä tänä aikana.

Kun yhteys Lempäälänkin suunnalta Rukkamäen tienoille avautui keväällä, oli 57:n tehtävä oletettavasti alustavasti suoritettu. Se joutikin jo lähetettäväksi liikenteeseen etelän raiteille.
Edellä olleella olen osoittanut, että väitteet 57:n Tampereelle tuloa vastaan perustuvat arveluihin.
Arvelut eivät ota huomioon edes tällaista esimerkkinä esittämääni mahdollista tapahtumakulkua.
Tätä ETTE VOI kiistää.

Avoimia kysymyksiä jää, mutta tosiasia edellä esitetyn riittävän täsmällisen lehtitiedon mukaan on, että ensimmäinen Suomessa valmistettu veturi = 57 tuotiin Tampereelle noin 3.11.1874.
Se pysyi Tampereella ainakin 5.1875 (vesien avautumiseen) asti.

Monet muut asiat ovat epäselviä. Itsekin etsin Tampereen Uutisista muistelemaani "salmiakkikilpi" -uutista. Ei löytynyt. Seuraavaksi pitäisi kai etsiä sitä Hämäläisestä, mutta en ehdi.

Toisen veturin kysymyksessä tietysti ärsyttää se, että asia ei kunnolla avaudu mistään lehtikirjoituksista. Toisaalta:
A  Viinikanojan eteläpuolella oli veturi noin 3.11.1874 alkaen. tosiasia
B  Viinikanojan pohjoispuolella liikkui veturi ennen kuin veturikelpoinen silta valmistui ojan etelä- ja pohjoispuolen välille (
A + B = kaksi veturia.  Repikää tästä lisää!

Olisiko Adlerberg ollut asialla, jääköön tässä käsittelemättä. Tosiasia kuitenkin on, että silloisilta suomalaistoimijoilta ja nykyisiltäkin autonomia-ajan harrastajilta on valtaosin jäänyt pimentoon se miten venäläishallinto pinnan alla toimi.
Paitsi että Bobrikovin touhuja tiedusteltiin. Bobrikov olikin mäntti, mutta esimerkiksi Adleberg ei ollut.