SRHS:n kerhoilta 4/2026

[Henri Hovi]

SRHS:n vuoden neljäs kerhoilta on 28.9. Helsingissä Hotel Arthurissa (Vuorikatu 19) klo 17.30

Illan ohjelma:

• Tiedotteet
• Kamariherra Linderin sähkörautatiet (M Alameri)
• Rautatiehuutokauppa 2026 (jäsenet ovat tervetulleet tuomaan tavaraa myyntiin. Maksu käteisellä. Ennakkotietona myynnissä aikatauluja. Meklarina S K Salo)
• Rautatietietäjäkilpailu 4/2026 (M Bergström)

Tervetuloa!

[Erkki Nuutio]

Missä kohdassa kokousta on SRHS:n puheenjohtajan selvitys osallistujille (ja myöhemmin muulle jäsenistölle) SRHS:n toimista Kansallisarkiston historiallisen aineiston saatavuuden vaikeutusten vuoksi .
Väistely on jo antanut säälittävän, mutta ilmeisesti todellisen kuvan SRHS:stä.
SRHS:n ei kuitenkaan perustettu pelkäksi jutusteluyhdistykseksi. Henri : Ryhtiä vihdoin toimintaan !!

[Petri Sallinen]

Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry (SRHS) on rautateitä ja niiden historiaa harrastavien valtakunnallinen yleisjärjestö, kuten yhdistys itse tehtävänsä määrittelee. Rautatiehistorian harrastamiseen kuuluu olennaisena osana rautatiehistorian tutkiminen.

SRHS:n yksi tehtävä on valvoa jäsentensä etuja. Käytännössä tämä on vaikuttamistyötä. On vaikutettava siihen, että rautatiehistorian harrastaminen ja tutkiminen Suomessa ovat mahdollisia. Parhaimmillaan vaikuttamistyö edistää harrastusmahdollisuuksia.

Rautatiehistorian tutkimisessa Kansallisarkisto on yksi tärkeimmistä lähteistä. Käytännössä lähes kaikki virastomuotoisen rautatielaitoksen dokumentit on sijoitettu Kansallisarkistoon, kuten arkistolainsäädäntö edellyttää. Rautatiehallituksen historiallisen aineiston käytöstä päättää Väylävirasto. Julkisuuslakiin vedoten Väylävirasto on rajoittanut Kansallisarkistoon sijoitetun aineiston käyttöä.

Rajoitus koskee merkittävää osaa virastomuotoisen rautatielaitoksen dokumenttien käyttöä. Kansallisarkiston aineisto kattaa dokumentteja rautatielaitoksen perustamisesta saakka aina vuoteen 1990 asti. Väylävirasto ei ole määritellyt tarkemmin, mitä kaikkia aineistoja käyttörajoitus koskettaa — tämä selviää vasta siinä vaiheessa, kun aineistoa pyytää saada nähtäväksi Kansallisarkistosta.

SRHS:n olisi viimeinkin syytä herätä. Viranomaisilla on velvollisuus kertoa päätöstensä perusteet, kun niitä tiedustellaan. Samalla olisi syytä nostaa julkiseen keskusteluun se, onko Väylävirasto ylireagoinut, kun se rajoittaa ikivanhoja aineistojen käyttöä.

Tässä selkeä tehtävä SRHS:lle. Väyläviraston päätöksestä on nyt tehtävä valitus hallinto-oikeuteen. Se pakottaisi Väyläviraston perustelemaan tarkemmin päätöksiään ja mahdollisesti tarkentamaan niitä. Jos valitus ei menesty hallinto-oikeudessa, eli valittaja häviää jutun, joutuu siitä maksamaan vajaat 400 euroa — tällaisen maksun suorittaminen tuskin on mahdotonta SRHS:lle. Saattaa olla, että avuksi tarvitaan myös juristia, ellei sellaista löydy SRHS:n jäsenten piiristä.

Miten rautatiehistorian tutkimusta tekevien yksittäisten harrastajien kannattaisi toimia? Yksi tapa on pyytää valituskelpoinen päätös aina, kun Kansallisarkisto ilmoittaa, että harrastajan pyytämällä aineistolla on käyttörajoitus. Eli ensin pyydetään Kansallisarkistolta valituskelpoinen päätös siitä, miksi pyydettyä aineistoa ei saada tutkittavaksi. Tämän jälkeen Kansallisarkisto todennäköisesti ilmoittaa, että aineistosta vastaava Väylävirasto on asettanut käyttörajoituksen. Tämän jälkeen valituskelpoista päätöstä haetaan Väylävirastolta.

Jos pyydät saada nähtäväksesi sata erilaista dokumenttia, niin on tehtävä sata pyyntöä valituskelpoisesta päätöksestä sekä Kansallisarkistolta että Väylävirastolta. Tällä on jo merkittäviä työllisyysvaikutuksia.

Kukaan SRHS:n hallituksen jäsen ei ole ottanut kantaa asiaan tai ollut aloitteellinen asiaan liittyvässä keskustelussa. Ilmeisesti asiasta on tehtävä virallista reittiä pitkin aloite yhdistyskokouksen käsiteltäväksi.