Muotoilin edellisen huonosti, sillä tarkoitus ei ollut ottaa kantaa siihen mitä Suomessa kuulutetaan tai ei kuuluteta, vaan ainoastaan mainita mitä Ruotsissa tehdään (muutakin kuin tarvittaessa tilapäisiä aikatauluja).
Henkilökohtainen lippu on liian lentokonemainen junaan ja tähän mennessä vain kerran tai kaksi kukaan on halunnut tarkastaa mun henkilöllisyyden. Ei kysynyt lipuntarkastaja tässäkään junassa missä juuri istun. Sama tekstaripalvelu voitaisiin hoitaa yhtä hyvin antamalla kännykän numero lippua tilatessa, jos lippua ei tilaa kännykkään.
Mutta se on kyllä asiakkaan huijaamista, jos juna on kuukauden tai kauemmin tunnin tai enemmän myöhässä eikä asialle tehdä mitään. Ihan kuin olisi tehty opintomatka jonnekin Mosambikiin tai Congoon. Miten mitään treffejä tai kokouksia voi järjestää, jos junien aikataulut ovat tietoisesti täysin paikkaansapitämättömät?
Itselläni on kokemusta Saksasta 1990-luvun loppupuolelta Hampurin ja Berlinin välillä. DB ja ennen kaikkea DR oli saanut lisärahoitusta Hampurim ja Berliinin välisen radan perusparannukseen. Kaikille junille tehtiin uudet aikataulut, jotta kun työt saatiin käyntiin, matkustajajunailla oli pitävät aikataulut, joissa oli pelivaraa sille, että iso osa radasta oli yksiraiteista.
Ja samoin DB AG toimi reilut vuosi sitten kun kallistuvakorisissa 612-sarjan junissa ilmeni kallistusongelmia. Mm. Nürnberg - Dresden IRE-junille tehtiin uudet aikataulut erittäin nopeasti. Ovatko siis saksalaiset henkilöliikenneoperaatorien asiakkaat vaativampia? Vai ajatellaanko täällä Suomessa, kuten aikoinaan oli vitsinä Finnairin mainoslauseen väännös: Asiakas on yökkönen.
Sanotaan, että ensivaikutelman voi luoda vain kerran. Minun osaltani DB on onnistunut luomaan positiivisen kuvan liikenteen poikkeusjärjestelyjen yhteydessä. (Ja yhden pienoisjunahankinnan suhteen jopa todella esimerkillisenä siitä, kuinka viestintä toimitusongelmasta jälkimarkkinointi voidaan hoitaa kotiin)