Kyllä, säännöllisesti, jo silloin, kun en vielä pitänyt itseäni rautatieharrastajana... Useimmat unohdan saman tien, mutta jotkin jäävät mieleenkin. Pari omituisinta viime vuosilta esimerkeiksi.
Olen kävellen tulossa Arolammintietä Hyvinkään suunnasta Riihimäkeen päin raskasta kauppakassia kantaen. Olen ehkä Arolammin ja Korttionmäen puolivälissä, etelästä tulee Dv12-veturi (mahdollisesti pari, tätä en enää muista varmasti), jonka kuljettaja tarjoutuu ottamaan kassini veturin päälle Riihimäkeen vietäväksi. Näin myös tapahtuu. Seuraavassa kohtauksessa olenkin jo kotona, minulle on tulossa vieraita - ja yhtäkkiä muistan, että kauppakassi, jossa ovat vieraille tarjottavat ruoat, on ratapihalla.
Toinen tapaus. Olen lähdössä johonkin ehkä parin päivän matkalle. Nousen junaan asemalta, joka sijaitsee erään aivan tavallisen riihimäkeläisen kerrostalon pihassa. Juna on tavanomainen sinisistä vaunuista koostuva pikajuna, ja matkustan 1960-luvulla rakennetussa Eit-vaunussa, istuimissa muistaakseni vihreä verhoilu. Juna kulkee reittiä, joka vastaa täkäläistä Lopentie-nimistä katua ja jossa siis ei ole eikä ole koskaan ollutkaan rataa. Juna kulkee aikataulussa ja matkani kestää noin puoli tuntia. Jään pois asemalla, joka sijaitsee Herajoella entisen Paajasen myllyn luona, siis parisen kilometriä lähtöpaikastani.
Kuten näkyy, uneni ovat usein jossakin määrin surrealistisia...