Jännitteisenä olo mahdollistaa potentiaalisia hidastuskeinoja, esim. kun sähkömoottorista otetaan virtaa, sen vastus kasvaa. Virran ottaminen verkkoon hidastaa junaa. Tätä hyödennetään jo. Vaikutus hidastuvuuteen lienee moninkertainen pelkkään jännitteettömäksi saattamiseen verrattuna. Tyyristäkin moisen tekniikan käyttöönotto lienisi, erotusjaksot ovat, kuten jo todettiin opastinvälejä pidempiä. Kaikkialla muualla paitsi Vartiuksen radalla lienee yleensä useita junia samalla jaksolla. Siis kytkimiä, lisää kytkimiä. Kytkimet ovat kalliita, sillä läpilyöntimatka kasvaa jännitteen kasvaessa. Valokaaren voi saada 25 kV:lla aikaan sopivalla säällä metrissä, eli ovikellon napilla ei kytkemistä hoideta. Ja kun kytkimiä lisättäisiin, pitäisi myös syöttöpisteitä lisätä... Eiköhän muuten nykyäänkin saada paikat jännitteettömiksi aika pian jos jokin suurkatastrooffi uhkaa? Mitenhän muuten sähkökuolemien määrälle kävisi jos kansa luulisi tai kuulisi että johdoissa on jännite vain kun juna tulee?
Kyllä ajolangoissa on aina jännite. Poisluettuna esim. jotkin työmaat, joille pitää saada ns.jännitekatko. Se, kuten jo mainittiin, varmistetaan kytkemällä "kylmäksi tehtyyn" ajolankaan työ- ja käyttömaadoitukset. 4 kpl. Sähkömoottorista otetaan....
?? Yleistä: Kun vastus kasvaa, niin virta pienenee. Sähkömoottori voi toimia myös generaattorina. Junissa moottorijarrutuksella saatava energia syötetään takaisin verkkoon päin. Sitä energiaa sitten jokin muu,t juna,t käyttää liikkumiseen. Mitä enemmän generaattoria kuormitetaan, sitä enemmän se pistää hanttiin, ts. jarruttaa. Kokeilkaapas fillarilla, dynamo renkaaseen ja oikkariin/ ei oikkariin. Mitä eroa. Kyse on aivan samoista periaatteista.
