Itse satuin kerran näkemään työpaikan ikkunasta (ajolankojen yläpuolelta) kun Sm4 juna ajoi erotusjaksoon tehot päällä) melkoinen väläys/ pamaus /savu kävi virroittimen ja ajolangan välissä. Eikö automatiikan pitäisi huolehtia pääkytkimen aukeamisesta erotusjaksossa, ettei näin kävisi ??
Siinä lojauksessa käy itse asiassa niin, että kun virroitin liikkuu lasikuitusauvan kohdalle, virta kulkee aluksi valokaarena taakse jääneen jännitteellisen ajolangan ja virroittimen välillä. Virroitin siis vetää valokaarta hetki hetkeltä pidemmäksi. Erotusjaksossa on kaksi lasikuitusauvaa, joiden välissä on maapotentiaalissa oleva (maadoitettu) johdinpätkä.
Kun virroitin on vetänyt valokaaren tähän maadoitettuun kohtaan asti, tapahtuu tuo havaittu lojaus. Se siis oikeammin tapahtuu jännitteellisen ajolangan ja maadoitetun ajolankapätkän välillä, eikä virroittimella ole enää tässä vaiheessa roolia.
Erotusjaksoautomatiikan on tosiaan tarkoitus estää tällainen tilanne, mutta aina se ei välttämättä toimi. Laitteita ne on nekin, ja laitteet voivat toimia, tai olla toimimatta. Myös on ollut tapauksia, joissa aura on kolauttanut ratamagneetin huitsulan hikiälle. Tai syystä tai toisesta kalusto on pysähtynyt hyvin lähelle itse erotusjaksoa siten, että automatiikan anturi on jo ohittanut magneetin. Tämä mahdollistaa liikkeellelähdön siten, että pääkatkaisija on kiinni virroittimen tullessa erotusjaksoon.