Keltaiset ja punaiset resiinat

[Petri P. Pentikäinen]

Tiedon tarpeessa tiedustelisin: suunnilleen mistä vuodesta lähtien VR:n kolmipyöräresiinat alkoivat saada keltaista väriä? Punainen kai on väreistä vanhempi.

[Esko Ampio]

Taitaa olla päinvastoin. Ainakin 60-luvulla Sähkötyökuntien pumppu- ja 3-pyöräresinat olivat keltaisia, mustin osin. Siihen aikaan, vielä  puurunkoisinakin, 3-pyöräiset olivat hyviä kulkemaan, välityskin hiukan harvempi.

[Petri P. Pentikäinen]

Niinkö? Aina kun näkee vanhoja mustavalkokuvia resiinoista, ne ovat pikemminkin tummia kuin vaaleita rungoiltaan. http://vaunut.org/kuva/45652

[Eljas Pölhö]

Minun muistini mukaan Nopon pysäkin tienoilla liikkuneet ratavartijoiden 3-pyöräresiinat olivat punaisia 50-luvulla. Vähitellen niitä alkoi näkyä vain asemilla, mutta edelleen ainakin 70-luvun alkuun asti valtaosa oli punaisia ja niissä mustia osia. Olisikohan värillä erotettu VR:n eri osastojen resiinat? Lisäksi niissä oli, tai jossain vaiheissa niihin tuli, oma numerolaatta. Niitä en kyllä listannut mihinkään, vaikka joskus kopsailin dokumenteista ja VR:n vuosikertomuksista kyseisenä vuonna valmistettujen resiinoiden määriä. Taidan olla jo hävittänyt ne tiedot, mutta vuosikertomuksista ennen (noin)1968 nekin tiedot löytyy. Sen jälkeen julkaistujen tietojen yksityiskohtia karsittiin kovalla kädellä.

[Esko Ampio]

Olen 60-luvulla ajellut keltaisilla. Niissä oli vielä silloin pikkupyörän yllä tunnuskilpi: Sknp, tai Ri Sknp. Saattaa olla, että niitäkin resinoita jossain vaiheessa punattiin. Myöhemmin Rto:n ja liikennepaikkojen/junasuorittajien resinat olivat kokonaan punaisia. Vedettiin ruiskulla yli?

[Tapio Nikula]

Ensimmäiset resina-ajeluni olen tehnyt 50-luvun alussa Kirjokivessä naapurin sedän kyydissä. Naapurin setä oli junanlähettäjä Surakka. Resiinat olivat punaisia. 60-luvulla olin useina kesinä opastintyökunnissa kesätöissä ja kaikki resinamme olivat punaisia. Sähkötyökunnilla oli keltaisia vehkeitä. Eli olisiko niin, että liikennejaksojen ja ratajaksojen resiinat olivat punaisia? Pari resinaa olen jopa itse maalannut ja punaisia niistä tuli. Maali oli nimeltään "opastinpunainen" ja maalin valmistaja oli Schildt&Hallberg eli nykyinen Tikkurila Oy. 60-luvun alussa faijani (opastinmestari Ilmari Nikula) keksi rakentaa 3-pyöräresinan, johon asennettiin DEMM:n mopomoottori (sama mikä oli Helkama Minissä). Sen moporesinan ensimmäisellä koeajolla olin mukana. Koeajo tehtiin välillä Pieksämäki-Lamminmäki-Pieksämäki. Ja ihan varmasti oli punainen resina. Kesällä 1967 olimme töissä Kontiomäellä. Käytössämme oli tuollainen moporesina, josta kone oli ajettu aivan tukkeeseen. Helkama-Minin onnellisena omistajana osasin putsata karstat pois sylinteristä ja niinpä koeajo eräänä iltana helteisenä päivänä suuntautui kohti Vuokattia. Kun oli kuuma, niin päällä oli vain T-paidat ja "koneapulaisena oli opastintyöntekijä Auvinen. Vuokatissa käytiin tiätty motellilla ja siemailtiin kymmenkunta olutta. Takaisin Kontiomäkeen ajettiin sitten erittäin kylmässä kesäyössä ja lämmittelyksi huusimme ja karjuimme ja koitimme heilutella itseämme, että edes vähän lämpenisi. Oli muuten kylmä kyyti ja syyllistyin silläkin kertaa raidejuopumukseen, mutta resina oli taatusti punainen.

[Petri P. Pentikäinen]

Mainio ja herttainen kertomus Vuokatin-retkestä, ajalta ennen ilotonta tärkeilyä.

Radan varrella -kirjan kansikuvassa näyttää olevan sekä keltainen että punainen resiina Lapinlahden asemalla vuonna 1969.

[Esko Ampio]

Sähkötyökuntien resinat olivat keltaisia. Ne olivat arvokkaita. Perussääntö tuolloin oli, että resina oli pelastettava junan uhatessa ajaa yli. Onnistui, tai ei, niin helposti siinä pelastellessa maksumieheksi joutui. Myöhemmin tämä sääntö kumottiin. 60-luvulla Lr:ssa kantoaaltokaapelijatko, ym. hommissa ollessani ajelin "Kalkki-Petterin" kohdilla aika haipakkaa, asemalle päin, kyydissä mm. nestekaasupullo. Kun takaa alkoi ilmestyä More kahden trissavaunun kera, täynnä kaapelikaivuu-ukkoja. Siinä oli tulla kiire, kun olin resinan, vielä pienessä vauhdissa, kamppeineen, heittänyt korkealle penkalle, More oli jo huitaissut ohi. Suoritusvälien varaamisista ei silloin ollut tietoakaan, eikä aina junistakaan. Eikä järkeviä konsteja. Vasta kapulat...Joskus tolppakengät ja kenttäpuhelin, sen aikainen "kannettava"
70-luvun alussa työmääräys heti aamusta: Junasuorituslinjavika Rai-Ukp, ota linjakorjausvehkeet, Raisiosta resina(punainen) ja lähdet...ehdin varata evästä...kaunis ilma, vika Uhlussa, louhosten kohdilla, (autolla olisikin päässyt viereen,) ehdin juuri Uhlusta, seisakkeelta, Ukp-Tku-iltalättään resinoineen..n. klo18-aikoihin.

[Esko Ampio]

OT: nuo opastimaalit muistan, olivat jotain muuta, kuin kuluttajalaatua. Ns. Opastinharmalla (harmaanvihreä) maalattiin mm. viestikaapelikaapit, pienemmät turvalaitekaapit.