Yleisesti hyväksytty käytäntö on, että se, jolle nimi kuuluu, saa päättää, millä loogisista tavoista hänen nimensä tulee taivuttaa.
Suora lainaus tämänaamuiselta Helsiingin Sanomien yleisönosastolta, jossa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijat Salli Kankaanpää ja Sirkka Paikkala kirjoittivat tästä nimenomaisesta aiheesta:
"Kerrattakoon vielä: nimet ovat osa kieltä ja taipuvat kuten muutkin sanat. Poikkeuksena ovat lähinnä muutamat suomenkielisen sanan sisältävät etunimet, kuten esimerkiksi Lempi (Lempin, ei Lemmen), Aarre (Aarren, harvemmin Aarteen) ja Veli (Velin, ei Veljen). [- -] Sen sijaan sukunimiä taivutetaan yleensä kuten vastaavaa tai vastaavanrakenteista sanaa. [- -] Jokaisella on vapaus taivuttaa nimeään omalla tavallaan, mutta sitä ei voi vaatia yleiseksi ohjeeksi."
Siis nimenomaan yleisperiaate on, että nimen omistaja ei voi sanella, miten hänen nimeään pitäisi taivuttaa.
