varoitus- ja kieltomerkkejä - - eikä niitä kaikkia aina tarvii noudattaa - - oppia siitä että ehkä se kielto ei olekkaan niin ehdoton.
Tämä juuri on suomalaisen yhteiskunnan suurimpia ongelmia, joka edelleen johtaa monen monituiseen muuhun ongelmaan. Ei maalaisjärki käske pysymään yli viiden metrin päässä sähköjohdosta, vaan olemaan koskematta sitä. Siksi tarvitaan kyltti kertomaan, että vaunun katolle kiipeäminen on sähkön takia vaarallista.
Mutta kun eletään yhteiskunnassa, jossa noin 90% varoituksista on aiheettomia, ei oikeasti voida olettaa, että niitä varoituksia yleisesti ottaen otettaisiin tosissaan.
Tuon sähköstä varoittamisen huomiottajättäminen on seuraus. Selkeimpiä esimerkkejä syistä löytyy liikenteen puolelta:
1) Punaisten valojen turva-ajat. Mitä pidemmät, sitä turvallisempaa, ajatellaan. Mutta niinpä vaan kansa tuntuu oppineen, että vaikka valo on vaihtunut punaiseksi jo aikaa sitten, kukaan ei vieläkään saa liikkua. Ja niinpä Suomessa on huomattavan laajalle levinnyt tapa kävellä punaisia päin. Näyttäessäni milloin minkäkinmaalaisille turisteille kaupunkia olen usein huomannut heidän epäröivän lähtiessäni ylittämään tietä punaisia päin esim. Lasipalatsin kohdalla, kun autoja ei ole mailla halmeilla. Siitä voi päätellä, että kyseessä on nimenomaan suomalainen tapa.
2) Suojateitä on joka hemmetin kulmassa. Ei pienen tien ylittämiseen tarvita suojatietä. Suojatie on merkki siitä, että kyseisessä paikassa jalankulkijalla on ehdoton etuajo-oikeus ajoneuvoihin nähden. Eli suojatiellä on käytännössä sama merkitys kuin kärkikolmiolla. Mutta oikeasti tässä maassa on niin paljon suojateitä, että niille hidastaminen kuin kärkikolmiolle ei ole oikeasti mahdollista. Siispä ne jätetään varsin tietoisesti huomiotta, eikä suojatiellä ole laista huolimatta käytännössä mitään muuta merkitystä kuin se, että se osoittaa paikan, jossa on suhteellisen turvallista ylittää tie, mutta joissa etuajo-oikeus on autoilla. Tällaisia paikkoja varten vaan kannattaisi olla toisenlainen tiemerkintä, eli "kadunylityspaikka". Sellaisia on muualla, mutta eipä ole Suomessa, kun "ei olisi turvallista, jos autoilla olisi etuajo-oikeus".
3) Liikennevalojakin käytetään tosi hämmentävissä paikoissa. Tähän on tarve osin suojateiden liiallisen ripottelun takia, mutta se opettaa – yhdessä ylipitkien "turva"-aikojen kanssa – etteivät valot ole ehdottomia, vaan enemmänkin väistämisvelvollisuutta osoittavia.
Liikennevalot ja suojatie ovat molemmat ohje"lappusia". Liikennevalot sekä autoilijoille että jalankulkijoille, suojatiet jalankulkijoille. Ne ovat ehkä arkisimmat ohjeet, joita opitaan olemaan noudattamatta, kun turvallisuuden lisäämisen ei ymmäretä vähentävän turvallisuutta.
Edelleen vastaavia älyttömiä kieltoja on esimerkiksi leikkitelineiden käyttörajoitukset lastentarhoissa. Koska onnettomuuden sattuessa päiväkodin johtaja viettää loppuikänsä työttömänä, edes täysin normaaliin turvallisuushyväksyttyyn leikkitelineeseen ei välttämättä päästetä kuusivuotiastakaan telmimään kaikkiin osiin, jotka on suunniteltu nelivuotiaillekin sopiviksi. Kuka tahansa lapsi tajuaa, ettei hän oikeasti ole missään vaarassa lappsetn leikkitelineessä leikkiessään, vaan että kiellossa on kyse vain mukamasturvallisuudesta.
Toinen vastaava ongelma on humalahakuiseen juomiseen ohjaava alkoholipolitiikkamme, josta voisin kirjoittaa, jos nyt en kirjaa, niin ainakin vhkosen
Tällaisia turvallisuuden nimissä tehtyjä järjettömiä rajoituksia muistaa lapsuudestaan meistä jokainen 90-luvullla tai myöhemmin lapsuuttaan viettänyt ja aikuisiältään aivan jokaikinen. Milloin rajoitus on ollut ostoskeskuksessa, milloin sillalla, milloin seisakkeella (laituripolut...), milloin mikroaaltouunissa.
Käytännössä varoituksia, kieltoja, esteitä ja rajoituksia on arkiympäristössämme niin paljon, että on sama kuin jos niitä ei olisi ollenkaan. Se, että vaunun tai sähkötolpan yhteydessä on "taas yksi" varoitus, on ihan sama kuin siinä ei olisi mitään varoitusta. Ja kun arkijärki ei kaikissa tilanteissa ole oikeassa, pitäisi yhteiskunnassa tehdä päätös kieltojen ja rajoitusten määrän radikaalista vähentämisestä tai käytännöstä, jossa tavalla tai toisella ilmaistaan, mikä varoitus tai sääntö on oikeasti relevantti ja mikä ei. Pelkkä ilmaus "Merkittävä vaara:" tuskin vaikuttaisi mihinkään, koska se olisi pian jokaisessa kyltissä ja jokaisen liikennevalon yhteydessä. Mutta ehkäpä kuhunkin kieltoon voitaisiin liittää pari riviä tekstiä kyseisen kiellon perusteluista. Esim. ajolangoista varoittaviin kyltteihin tieto siitä, että ajolangoista voi tulla valokaari enimmillään niin ja niin monen metrin päähän (miten monen itse asiassa?).
Kun kunkin kiellon mukana olisi sen perustelut, jokaisella kansalaisella olisi mahdollisuus päätellä, onko kyseistä varoitusta järkevää uskoa vai ei. Tietysti olisi parempi, jos typeriä kieltoja ei olisi, mutta onko meistä siihen?
Menkääpä kyselemään kadulla, mikä on pienin etäisyys, jonka päässä junien ajolangoista ihminen voi olla ilman pelkoa sähköiskusta. Väitän, että arvauksissa puhutaan korkeintaan muutamista kymmenistä senttimetreistä.