Kirjallinen kysymys VR:n kaluston romuttamisesta

[Petri Sallinen]

Keskustapuolueen kansanedustaja Antti Kaikkonen on tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen VR:n kaluston romuttamisesta. Kysymys käsittelee VR:n asemaa rautatiekaluston omistajana ja ennen aikaisen romuttamisen taloudellisia ja kilpailullisia vaikutuksia. Hallitukselle osoitetun kysymyksen sisältö on: "Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta käytöstä poistettu, mutta edelleen käyttökunnossa oleva VR-Yhtymän kalusto hyödynnetään muille toimijoille".

Kirjalliset kysymykset löytyvät kokonaisuudessda eduskunnan tietopalvelusta osoittteesta http://www.eduskunta.fi/

[Oskari Kvist]

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_496_2012_p.shtml

Siinäpä suora linkki.

[Simo Virtanen]

Kaikkosella tuntuu elävän vahvana usko siihen, että yksityisoikeudellisen oikeussubjektin omaisuus on kaikkien yhdessä käytettävissä - ainakin kansanedustajien..

Mitä VR Osakeyhtiön kalustoon tulee, niin perin harvoin mikään yhtiö myy ydinliiketoimintaansa kuuluvaa kalustoa kilpailijoilleen. Sinänsä käyttökelpoiset sellutehtaatkin laitetaan siksi romuksi, eikä myydä pahimmille kilpailijoille.

[[Tunnus poistettu]]

Noinhan se on, eikä hallitukselta kyselemällä mitään aikaan saada.
Kuitenkin on ihan globaalisesti ajatellen hölmöä hävittää käyttökelpoista tavaraa, koska jälleenkäyttö
sellaisenaan olisi varmaan usein järkevämpää kuin tuhoaminen. Romun hinta on heikko, ja romuttaminen sinänsä maksaa.

[Marko Manninen]

On se ihme, kun kansanedustajat luulevat, että VR on joku hyväntekeväisyys organisaatio. Aika järjettömältä kuulostaa, että sen tarvitsisi myydä vanha kalusto Suomeen tulevalle kilpailijalle. Hintahan se varmasti ratkaisee. Hyväksyn täysin, jos VR pyytää uuden hinnan 30 vuotta vanhasta vaunusta. Halvemmalla myynti tarkoittaa heti sitä, että sen turvin voidaan ruveta polkemaan hintoja ja VR joutuu maksu mieheksi rahoittaessaan uutta yritystä. VR on valtion omistama yritys, mutta kapitalista markkinatalouttahan tämä on. Ei siinä kilpailijoille almuja jaella. Jokainen saa ostaa vaunuja uutena, jos vanhoja ei ole myytävänä ja kyllä niitä tehtaita on Euroopassa riittämiin.

[Topi Lajunen]

Itse en ota asiaan muutoin kantaa, mutta ehdotuksen taustalla on luultavasti sellainen logiikka, että VR sai yhtiöityksen yhteydessä ilmaiseksi Valtion Rautateiden kaluston, jonka olivat maksaneet veronmaksajat.

[Petri Sallinen]

Kaikkosella tuntuu elävän vahvana usko siihen, että yksityisoikeudellisen oikeussubjektin omaisuus on kaikkien yhdessä käytettävissä - ainakin kansanedustajien..

Mitä VR Osakeyhtiön kalustoon tulee, niin perin harvoin mikään yhtiö myy ydinliiketoimintaansa kuuluvaa kalustoa kilpailijoilleen. Sinänsä käyttökelpoiset sellutehtaatkin laitetaan siksi romuksi, eikä myydä pahimmille kilpailijoille.

Menettelytapa on täysin oikea, kun kysymyksessä on sataprosenttisesti valtion omistama osakeyhtiö, jonka omistajaohjauksesta vastaa maan hallitus. Omistaja — eli Suomen valtio — voi toimia omistuksiensa kanssa niin kuin parhaiten näkee. Kysymyksessä on siis puhtaasti strategiset valinnat, jotka määritelee ennen kaikkea omistaja. Valtio-omistajaa edustaa viime kädessä maan parlamentti.

Sitä paitsi ei ole mitenkään tavatonta, että käytettyjä koneita ja laitteita myydään kilpailluillakin markkinoilla yritysten kesken — tai laitetaan yleiseen myyntiin kenen tahansa ostettaviksi. Kyllä niitä osataan tuhotakin, jotta ne eivät joutuisi kilpailijoiden käsiin. VR:n asema on tässäkin tapauksessa erilainen kuin yksityisen osakeyhtiön: se hallinnoi julkista omaisuutta.

Viestinnällisesti ratkaisu on myös oikea. VR:n omistajaohjauksesta vastaava ministeri joutuu selvittämään, millä periaatteella sen vastuulla oleva valtion yhtiö mahdollisesti hukkaa omaisuuttaan. Samalla ministeri joutuu antamaan eduskunnalle asiasta julkisen selvityksen, jonka jälkeen asia on käytännössä myös julkisessa käsittelyssä. Jos VR:n toiminnassa tältä osin löydetään matoja, voi ketju johtaa muutokseen omistajaohjauksessa tai VR:n operatiivisen johdon toimintavaltuuksien tarkentamiseen.

[Petri Sallinen]

...taustalla on luultavasti sellainen logiikka, että VR sai yhtiöityksen yhteydessä ilmaiseksi Valtion Rautateiden kaluston, jonka olivat maksaneet veronmaksajat.

Näin se logiikka toimii, mutta ei rajoitu pelkästään kaluston omistamiseen. Koko VR:n tällä  hetkellä saavuttama asema perustuu julkiseen rahoitukseen, eli viime kädessä veroihin. Entäs jos valtion omistama VR-osakeyhtiö tuottaisi tappiota tai sen pääomarakenne kaipaisi kohentamista tai sen tuottama liikevoitto ei riittäisi kalustohankintoihin tai operatiivisten kustannusten kattamiseen? Silloin omistajan on sijoitettava yhtiöön uutta pääomaa - ja miten sitä saadaan? Valtion kassasta — ja miten rahaa saadaan valtion kassaan.....

[Kimmo T. Lumirae]

VR:n asema on tässäkin tapauksessa erilainen kuin yksityisen osakeyhtiön: se hallinnoi julkista omaisuutta.

Missä mielessä? VR:n omaisuushan on VR Group -osakeyhtiön omaisuutta, olkoonkin, että se on ehkä joskus 17 vuotta sitten saatu kiitoskaupalla.

Voitko tarkentaa?

[Petri Sallinen]

author=Kimmo T. Lumirae
Missä mielessä? VR:n omaisuushan on VR Group -osakeyhtiön omaisuutta, olkoonkin, että se on ehkä joskus 17 vuotta sitten saatu kiitoskaupalla.
Voitko tarkentaa?

Onko tämä kompa, johon pitäisi osata suhtautua huumorilla? Koska en ymmärrä kompaasi, niin vastaan täysin ryppyotsaisesti

VR-Yhtymä Oy on kokonaan valtion omistama osakeyhtiö ja kaikki se, minkä valtio omistaa on "julkista omaisuutta" vai pitäisikö sanoa "veronmaksajien omaisuutta" vai "meidän kaikkien omaisuutta". Kaikki se, mikä VR-Yhtymä Oy omistaa taas on välillisesti "julkista omaisuutta" (tai mitä sanaa tässä nyt sitten itse kukin haluaakaan käyttää).

Onko tässä kyse loppujen lopuksi pelkästä verbaliikasta vai voiko valtion kokonaan omistama osakeyhtiö olla mielestäsi jonkun muunkin omistama kuin valtion "Julkinen omaisuus" voidaan tietty käsittää monella tavalla, kuten yleinen maantie, joka itse kukin voi vapaasti käyttää kävellen tai haluamalaan kulkuvälineellä. Tästähän tässä ei ole kyse, vaan puhtaasti VR-Yhtymä Oy:n omistussuhteista ja siitä, kuka lopulta omistaa kaiken sen, mikä on annettu VR-Yhtymä Oy:n käyttöön.

[Jyrki Talvi]

Kuinka paljon tähänkin kirjalliseen kysymykseen, sisältyy vilpittömyyttä. Kaluston romuttamisesta? poliitikko on poliitikko.

[Simo Virtanen]

Kaikkosella tuntuu elävän vahvana usko siihen, että yksityisoikeudellisen oikeussubjektin omaisuus on kaikkien yhdessä käytettävissä - ainakin kansanedustajien..

Mitä VR Osakeyhtiön kalustoon tulee, niin perin harvoin mikään yhtiö myy ydinliiketoimintaansa kuuluvaa kalustoa kilpailijoilleen. Sinänsä käyttökelpoiset sellutehtaatkin laitetaan siksi romuksi, eikä myydä pahimmille kilpailijoille.

Sitä paitsi ei ole mitenkään tavatonta, että käytettyjä koneita ja laitteita myydään kilpailluillakin markkinoilla yritysten kesken — tai laitetaan yleiseen myyntiin kenen tahansa ostettaviksi. Kyllä niitä osataan tuhotakin, jotta ne eivät joutuisi kilpailijoiden käsiin. VR:n asema on tässäkin tapauksessa erilainen kuin yksityisen osakeyhtiön: se hallinnoi julkista omaisuutta.

Tokihan yritykset myyvät käytettyä kalustoa ja jopa VR-Transpointin vanhoja kuorma-autoja, perävaunuja ja kontteja näkyy paljonkin kilpailijoille myytynä.

Siinä vaan on vissi ero kuorma-autojen ja raiteilla liikkuvan kaluston välillä. Kuorma-autoja on markkinoilla tarjolla periaatteessa rajattomasti eli VR-Transpoint ei voittaisi käyttökelpoisen kaluston stenaamisella mitään. Kilpailijat ostaisivat käytetyt kuorma-autonsa sitten jostakin muualta. Mutta kun junanvaunuja ei ole muualla tarjolla, niin stenaaminen on liiketaloudellisesti järkevämpää kuin kilpailijalle myyminen.

Valitettavaa, mutta sellaista se liike-elämä on.

[Juhani Pirttilahti]

Tokihan yritykset myyvät käytettyä kalustoa ja jopa VR-Transpointin vanhoja kuorma-autoja, perävaunuja ja kontteja näkyy paljonkin kilpailijoille myytynä.

Siinä vaan on vissi ero kuorma-autojen ja raiteilla liikkuvan kaluston välillä. Kuorma-autoja on markkinoilla tarjolla periaatteessa rajattomasti eli VR-Transpoint ei voittaisi käyttökelpoisen kaluston stenaamisella mitään. Kilpailijat ostaisivat käytetyt kuorma-autonsa sitten jostakin muualta. Mutta kun junanvaunuja ei ole muualla tarjolla, niin stenaaminen on liiketaloudellisesti järkevämpää kuin kilpailijalle myyminen.

Valitettavaa, mutta sellaista se liike-elämä on.

Valtio on siis vähän kuin kaksipäinen jättiläinen, joista toinen haluaa kilpailua ja toinen estää kilpailua.

[Oskari Kvist]

Niin, kansantaloudellisesti olisi järkevää ostaa käytettyä kalustoa kotimaasta, kun raha menisi tänne kiertoon. Ja ekologisestikin asiassa olisi järkeä.. Mutta se nyt vaan ei VR:n mielestä kannata (tm).

Olisihan nyt erityisen huono diili myydä hyvään hintaan tyhjän panttina pyörivää, aikanaan veronmaksajien rahoilla ostettua kalustoa ja nähdä sitä mahdollisesti uudelleenmaalattuna ja peruskorjattuna kilpailijan liikenteessä. Sen sijaan romutetaan kaikki vanha ja tarpeeton kalusto, saadaan ainakin pillimiehille töitä! 

Voi olla että raideliikenteen vaunukalustoa joutuu etsimään Ruotsista ja tai muualta euroopasta ja muuttamaan pyöräkertoja/telejä 1524 mm raideleveyttä vastaavaksi. Käytetyn normaaliraideleveyksisen kaluston markkinat kun ovat toimivat Euroopassa, toisin kuin täällä perä-pohjolan junttilassa. Kumipyöräpuolella tilanne onkin täällä aivan toinen, kalustoa on saatavilla ja hinnat on poljettu aika alas.

Aika ristiriitaista monin puolin on tämän aiheen käsittely.

[[Tunnus poistettu]]

Asiasta löytyy jo ainakin yksi blogikirjoituskin.

http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/108091-rautatiekaluston-romuttaminen-on-h%C3%B6lm%C3%B6l%C3%A4isten-hommaa

[Arto Lopia]

Kukahan senkin päättäisi mikä osa kalustosta on valtion maksamaa ja mikä osa on maksettu valtiollisen rautatieyhtiön lippu- ja rahtituloilla? Vaikka koko liikevaihto olisi kiertänyt valtion budjetin kautta, ei se aivan suoraviivaisesti tarkoita, että se olisi puhtaasti verovaroilla hankittua. Eihän vaikka yksityisen kumipyöräliikenteenkään aikoinaan lainarahalla hankittu kalusto varsinaisesti pankin määräysvallan alla ole.

VR:n toiminta tässä asiassa on täysin ymmärrettävää ja oikeutettua, mutta poliittisilla päätöksillähän voidaan saada aikaan vaikka mitä kummallista. Kuinka monta mahdollisesti käyttökelpoista vaunua jouduttiin poistamaan liikenteestä, kun Otanmäeltä poliittisella päätöksellä tilattiin tarpeettomia uusia vaunuja. Mukava konsti mahdollisesti järjestää kalustoa jollekkin taholle edullisella hinnalla jos VR:ltä poistuva kalusto menee vapaille markkinoille...

Voisihan tämän romutettavan kaluston varastoida johonkin syrjäiselle raiteelle odottamaan mahdollista tarvetta vaikka seuraavaksi sadaksi vuodeksi, vai määräiskö jokin virasto mikä kalusto on tarpeellista ja mikä ei?

Mutta onko muka niin, ettei romutettavasta kalustosta luovuteta komponentteja museokaluston kunnossapidon tarpeisiin? Joitain pieniä osakokonaisuuksia kun ei oikein pysty hyödyntämään varsinaisessa muussa kaupallisessa toiminnassa millään lailla.

[Petri Sallinen]

Kukahan senkin päättäisi mikä osa kalustosta on valtion maksamaa ja mikä osa on maksettu valtiollisen rautatieyhtiön lippu- ja rahtituloilla? Vaikka koko liikevaihto olisi kiertänyt valtion budjetin kautta, ei se aivan suoraviivaisesti tarkoita, että se olisi puhtaasti verovaroilla hankittua.

Vain omistusuhteella on merkitystä. VR-Yhtymä Oy toimii 370 013 438,22 euron osakepääomansa turvin, jonka valtio sijoitti yhtiöön, kun se perustettiin vuonna 1995. Lisäksi kaikki ennen tätä vuotta hankittu kalusto voitanee todeta hankitun ennemmän tai vähemmän verovaroilla tai ainakin valtiollisin varoin.

Valtion omistamien yritysten asema yritysmaailmasa on aina hieman erilainen kuin yksityisten yritysten, joiden tärkein tehtävä on tuottaa omistajille voittoa. Valtion omistajapolitiikan periaatteissa valtio-omisteiset yhtiöt luokitellaan kolmeen ryhmään sen mukaan, mitä niiltä odotetaan. Yhtiöryhmässä 1A ovat yhtiöt, joilta odotetaan ainoastaan tai lähes yksinomaan taloudellista tuottoa, eli valtiolla on omistajana vain sijoittajaintressi. Yhtiöryhmässä 1B ovat yhtiöt, joissa vahvan sijoittajaintressin lisäksi yhtiön omistamiseen liittyy strategisia intressejä. Yhtiöryhmässä 2 omitustukseen liittyy vain sääntelyintressi, eli viranomaistyyppinen rooli. VR-Yhtymä Oy kuuluu ryhmään 1B.

Valtion omistajapolitiikan periaatteet päivitettiin viime vuoden marraskuussa. Paperi sisältää mielenkiintoisia linjauksia esimerkiksi: "valtion yritysvarallisuus on merkittävä osa kansallisuusvarallisuutta". VR-Yhtymä Oy on siis merkittävä osa kansallisuusvarallisuutta, eli sinne kertynyttä kansakunnan omaisuutta on  hoidettava hyvin. Onko kaluston ennen aikainen romuttaminen tätä varsinkin, jos sille voisi olla jotain käyttöä tai sen myynnistä voitaisiin saada tuottoa? Jos ollaan objektiivisia, niin vaakakupin toisella laidalla on tietty mahdollisia liiketoimintatulojen menetyksiä, jos kalusto päätyy kilpailijoiden käsiin. Toisaalta kilpailevat yritykset tarjovat työtä ja verotuloja valtiolle — yhtälö ei siis ole kansantalouden kannalta aivan yksinkertainen. Sitä paitsi valtion syy omistaa VR-Yhtymä Oy ei ole puhtaasti taloudellinen.

Omistajapolitiikan periaatteista löytyy muutakin mielenkiintoista. "Valtion omistus ei saa aiheuttaa kilpailunvääristymiä". Moni VR-Yhtymä Oy:n toiminta näyttää aiheuttavan kuitenkin kilpailunvääristymiä. Nyt eletään ylimenokautta ennen kuin koko rautatietoiminta avataan kilpailulle. Ylimenokauden aikana VR-Yhtymä Oy ehtii romuttaa kalustoaan, mutta ehtii myös hankkia uutta. Kun kilpailu sitten joskus hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti alkaa täydellä teholla, niin VR-Yhtymän osalta pöytä on puhdas: sen asema muihin toimijoihin nähden on ylivertainen (ainakin kaluston suhteen) ilman, että sen on tarvinnut radikaalisti tehostaa toimintaansa tai muuttaa käytäntöjään (niin kuin muilla kilpailulle avatuilla toimialoilla on tapahtunut).

Valtion omistajapolitiikan suuntaviivat määrittelee myös sen, että kilpailluilla toimialoilla kaupallisesti toimivien valtion omistamien yritysten liiketoiminnan on oltava kannattavaa. Tätä arvioitaessa kannattaa lukea VR-Yhtymän Oy:n tilinpäätöstietoja. Vuonna 2011 yhtymän liikevoitto oli noin 20 miljoonaa euroa, puolet vähemmän kuin edellisenä vuonna. Liikevoittoprosentti oli 1,5. Osinkoja valtiolle ei maksettu kumpanakaan vuonna, eli taloudellisesti valtio ei hyötynyt omistamisesta. Oman pääoman tuottoprosentti oli vain 1,6 ja sijoitetun pääoman tuottoprosentti 1,7.  VR-Yhtymä Oy:n omistaminen ei siis ylipäätään ole valtion kannalta taloudellisesti erityisen hyvä diili. Jos kyseessä olisi puhdas taloudellisen hyödyn arviointi, niin tuottaisiko joku muu sijoitus VR:ää paremmin. Valtion kannalta tämä olisi helppoa, kun yhtiöitä on muitakin. Samassa 1B-ryppäässä on mm. Fortum. Fortumin uuteen ydinvoimalaitokseen sijoittaminen olisi todennäköisesti tuottanut paremmin. Fortum sopii tässäkin tapauksessa rinnasteiseksi esimerkiksi: eipä antanut eduskunta valtioenemmistöiselle Fortumille lupaa uuden ydinvoimalan rakentamiseen, vaan luvat annettiin kilpailijoille.

Valtio-omistuksen takana on tietty olettamus pitkäaikaisesta ja vakaasta omistamisesta, joten parin vuoden tuloksen arviointi ei ole relevanttia. Muutamien lauseiden nostanminen omistajapolitiikan periaatteista ei myöskään ole kohtuullista — melko laajaan periaatepaperiin voi tutustua osoitteessa www.valtionomistus.fi

VR-Yhtymään liittyvissä keskusteluissa korostaan aika usein lähes yksinomaan liiketaloudellisia periaatteita. Tämä vaan ei täysin toimi — kuva jää puutteelliseksi, koska taustalla on niin paljon muutakin, mikä on vierasta yksityissektorille.

VR-Yhtymän rooli on mitä ilmeisimmin huonosti määritelty tai määrittelemätön. Taustalla on todennäköisesti puutteellinen omistajaohjaus. Viime kädessä sataprosenttisesti omistettua listaamatonta valtion yhtiötä voidaan ohjata juuri niin paljon tai niin vähän kuin halutaan. Kun yhtiökokouksessa on vain yksi omistaja, voi se päättää yhtiönsä kanssa miten parhaaksi näkee (riitelemättä muiden omistajien kanssa). Venkuileva hallitus voidaan vaihtaa ja osingot voidaan laittaa maksuun yhtiökokouksen päätöksellä, vaikka vastoin hallituksen esitystä. Todennäköisesti vanhan kaluston kohtaloonkin voidaan ottaa kantaa, vaikka se vaikuttaakin enemmän operatiivisen johdon päätösvaltaan kuuluvilta asioilta. Toisaalta on valtio-omistaja puuttunut esimerkiksi valtionyhtiöissä harjoitettavaan palkitsemiskäytäntöönkin. Sitä paitsi strateginen omistaminen tarkoittaa myös sitä, että syy omistaa yhtiö on mahdollisuus puuttua kivuttomasti sen toimintaan (=ilman muiden omistajien myötävaikutusta).

Ongelmilta olisi ehkä vältytty, jos VR-Yhtymä Oy:tä muodostettaessa sille ei olisi annettu olemassa olevaa kalustoa ilmaiseksi. Kalustolle olisi määritelty markkinahinta, jolloin sen arvo olisi jäänyt VR-Yhtymä Oy:n taseeseen velaksi valtio-omistajalle tai se olisi joutunut ostamaan kaluston valtiolta markkinahinnalla tai se olisi ostanut kaluston kalustoyhtiöltä (josta myös muut toimijat olisivat sitä mahdollisesti saaneet). Tämä olisi johtanut myös tehokkaampaan kaluston eli omaisuuden hoitamiseen. Em. tavalla on menetelty, kun sähköverkkoinfran omistuksia on järjestetty uudelleen kuntien omistamissa energiayhtiöissä. Tällä hetkellä tämä on VR:n osalta kuitenkin pelkkää jossittelua, mutta sinänsä (ehkä) mielenkiintoista spekulointia.

[Petri P. Pentikäinen]

Kaikkosen kysymyksessä ei sitä paitsi puhuta mitään kaluston myymisestä, vaan hyödyntämisestä. Tämä voi yhtä hyvin tarkoittaa vuokraamista tai kalustoyhtiöratkaisua muuallekin kuin pääkaupunkiseudulle. VR:n osakeyhtiömuoto ei merkitse mitään, kun omistaja on valtio. VR ei ole pörssiyhtiö, joten omistajaohjauksella voidaan tehdä yhteiskunnalle eduksi olevia ratkaisuja VR:n mielipiteestä välittämättä, jos halutaan.

Ministeri voisikin ystävällisesti vastata, miksi kaluston saatavuuden helpottaminen on ok pääkaupunkiseudulla, muttei muualla Suomessa.

Tähän asti on väitetty, että kilpailu tarkoittaisi vain kermankuorintaa Helsingin ja Tampereen kaltaisilla väleillä. Nyt meillä on ennakkotapaus, jossa osuudella Pieksämäki-Savonlinna alkaisi näinä hetkinä uusi junaliikenne, jollei asia olisi estetty kieltäytymällä vuokraamasta tai myymästä kansalta vuonna 1995 ilmaiseksi saatua kalustoa.

Ministeri voisi vastauksessaan kertoa, millä tavalla uuden maakunnallisen junatarjonnan estäminen oli eduksi yhteiskunnalle.

[Rainer Silfverberg]

Vanhan kaluston kierrättäminen olisi tietenkin ympäristöä ja junaliikenteen edistämisen kannalta hyvä asia. mutta jatkuvuudden kannalta optimitilanne saavutettaisiin jos kilpailuttaminen olisi aluekohtaista, eli mahdollinen yksityinen junayhtiö saisi luvan liikennöidä vain jollain tietyllä reitillä jonka tarjouskilpailun se on voittanut, samaan malliin kuin linja-autoliikenteessä nyt toimitaan. Sitä taas en tiedä salliiko EU sellaisen kovin kauan enää. Ruotissa on nyt myös vapaa kilpailu pääradoilla sallittua, ja Suomen bussiliikenteessäkin vapaa kilpailu on avautunut.

Käytettyä kalustoa voisi myös ajatella myydä ulkomaille (Baltiaan ja IVY-maihin) tai VR voisi perustaa tyttäryhtiön joka ajaisi kansainvälisiä junavuoroja Baltian läpi Puolan rajalle asti, mahdollisesti pidenmmälle vanhalla makuuvaunukalustolla esim. mutta tuskin ryhtyy.

Kolmas mahdollisuus olisi että avoimessa kilpailutilanteessa VR perustaisi oman "halpajunayhtiön" tai toimisi sellaisen bulvaanina. VR myisi vanhaa kalustoa esim virolaiselle yhtiölle, ja Virossa hoidettaisiin kunnossapito ja joitain muita tulkitoimintoja, mutta taustalla olisi VR jossain muodossa. Toki tällainen lumekilpailu herättäisi konekiväärireportterit mutta sillä lailla toimitaan monin paikoin nykyään joka tapauksessa, esim Finnairkin tekee niin. Osan vanhasta kalustostaan VR voisi silloin myydä muillekin.

t. Rainer

[Petri P. Pentikäinen]

Kysymykseen on saatu nyt vastaus.

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_496_2012_p.shtml#VASTAUS

[Toni Hartonen]

Ministeri jätti vastaamatta Pieksämäen ja Savonlinnan liikenteen tilanteeseen..tyypillinen vastaus. mitä tulee romuttamiseen , niin eipä kalusto ole enää kilpailukykyistä kenenkään operatiivisessa toiminnassa. Nostalgia on erikseen ja museot sitä varten.
Vr romuttakoon vanhan kalustonsa mutta kilpailu eri asia.

[Juhani Pirttilahti]

Ministeri jätti vastaamatta Pieksämäen ja Savonlinnan liikenteen tilanteeseen..tyypillinen vastaus. mitä tulee romuttamiseen , niin eipä kalusto ole enää kilpailukykyistä kenenkään operatiivisessa toiminnassa. Nostalgia on erikseen ja museot sitä varten.
Vr romuttakoon vanhan kalustonsa mutta kilpailu eri asia.

Luulenpa, että ministeri ei ole koko asiaa sen kummemmin miettinyt. Pyytänyt vain VR:ltä lausunnon ja tällännyt sen referoituna tuohon vastaukseen. Hallitus ei siis ole ryhtymässä mihinkään toimiin, eikä ministerikään esitä ryhtyvänsä mihinkään toimiin....

Totta kai käytetty rautatiekalusto on vain romuksi kelpaavaa, kun VR:ltä kysytään... Mitä oikein ajateltiin?

[Toni Hartonen]

museoliikenne erikseen mutta oikeesti elämme 2010-luvulla, en vaan nää tulevaisuutta operatiivisessa toiminnassa vanhalla kalustolla. Eihän bussiyrityksetkään hyödynnä vanhaa kalustoa kun se on tullut  käyttöikänsä päähän niin teknillisesti/ekonomisesti.
Vr:n mielipide on tietysti puolueellinen mutta entisen neuvostoliiton kalustoa myynnissä varmaankin aika vapaasti ja sopii raideväliin ja teknisesti samankaltaista.
Itse  jos olisin tulossa raiteille niin hankkisen modernin kevyen dieselmoottorivaunun vähäliikenteisille rataosuuksille. Raskas veturi vanhoilla sinisillä vaunuilla ei olisi ensimmäinen hankinta.

[Juhani Pirttilahti]

Kyllä muualla euroopassa yksityiset toimijat ostaa ja kunnostaa vanhaa kalustoa käyttöönsä. Suomessa on myös jonkinmoiset markkinat käytetyille busseille, sillä niitä loppuunajettujakin tuntuu hyvin kelpaavan pienempiin kaupunkeihin.

[Juha Kutvonen]

Kyllä muualla euroopassa yksityiset toimijat ostaa ja kunnostaa vanhaa kalustoa käyttöönsä. Suomessa on myös jonkinmoiset markkinat käytetyille busseille, sillä niitä loppuunajettujakin tuntuu hyvin kelpaavan pienempiin kaupunkeihin.

Käytetyn rautatiekaluston markkinat ovat toimineet erittäin hyvin muissa pohjoismaissa, miksei sitten Suomessakin? NSB:n "loppuunajetuista" Di.3 -sarjan vetureista on moni edelleen päivittäisessä käytössä, samoin DSB:n ja SJ:n Nohabeista huomattava osa palvelee yksityisillä rautatieyhtiöillä, osa leasing-sopimuksin kalustoyhtiöiden omistuksessa. Ruotsalaiset operaattorit ovat ostaneet myös vanhoja sähkövetureita sekä SJ:ltä, että ÖBB:ltä.

Uusien ruotsalaisten rahtiyhtiöiden aloittaessa toimintaansa 1990-luvun puolivälissä oli DSB juuri hylkäämässä MX- ja MY-sarjojaan. Veturit siirtyivät uusille omistajille pilkkahintaan (n. 20 000 - 40 000 EUR/kpl), mikä varmasti helpotti toiminnan aloittamista ja sai Ruotsin rautatiekuljetukset jälleen kasvuun maantieliikenteen kustannuksella. Myöhemmin on Tanskasta hankittu uudempia ja tehokkaampia MZ-vetureita, joita saattaisi olla tarjolla vielä tuleville suomalaisoperaattoreillekin.

EDIT: Korjaus DSB:n MZ-vetureiden tilanteeseen, kaikki on myyty ja edelleen käytössä. Yksi (MZ 1436) meni v. 2004 Espanjaan ja on muutettu 1668 mm:n raideleveydelle.