Junamatka Riiasta Tallinnaan kestää yhtä kauan kuin vuonna 1935!

[Joni Lahti]

Eesti Päevaleht kirjoittaa 8.6.2012, että junamatka Riika-Tallinna kesti vuonna 1935 8 tuntia 20 minuuttina ja vuonna 2011 matkaan meni noin 8 tuntia 17 minuuttia. Vuonna 1938 matka kesti 7 tuntia 40 minuuttia. Neuvostoaikana vuonna 1981 sama matka kesti vain 4 tuntia 59 minuuttia! Edistyksellisessä neuvostomaassa mentiin kovaa ja suuren maan rajat olivat auki! Olisikohan tähän balttien vastattava modernilla Rail Baltic -hankkeella? EPL 8.6.12  http://tinyurl.com/dyyjtkr

[Tuukka Ryyppö]

Kas, edistystä! En olisi arvannut, että yhteys on jo yhtä nopea kuin 30-luvulla, jolloin sitä on varmasti todella käytettykin,

Kyllä mä näkisin tämän hyvänä uutisena, kun ottaa huomioon vuosituhannen alkuvuosien tilanteen.

[Jouni Hytönen]

Olikohan tuo nopein ajoaika Pärnun kautta? Vuonna 1981 aukesi Pärnun kautta kulkeva rata läpiajettavaan kuntoon levennystöiden jälkeen. Investointia ehdittiin hyödyntää juuri ja juuri 10 vuotta, sillä jo 1992 läpiajava liikenne loppui. Kaukojunathan eivät Pärnun kautta käsittääkseni kulkeneet. Täytyypä tutkia kotona aikatauluja.

[Jorma Rauhala]

Toisaalta Suomen Tasavallan aikana Kannaksella on ajettu jo 1930-luvulla eräskin junayhteys VR:n höyryveturilla lähes tunnin, vastaavilla pysähdyksillä, nopeammin kuin mikä on sittemmin Venäjän Federaation aikana näinä päivinä RZD:n dieselveturilla suunnitellusti mahdollista: aikataulutiedot kuvan http://vaunut.org/kuva/55386 otsaketekstin yhteydessä.

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton (SNTL) edistyksellisyys on sinänsä hauska huvitus! Ideologia on myös jo monessa eurooppalaisessa maassa kriminalisoitu.

[Joni Lahti]

Harmittaa vain muutama juttu, jotka osoittavat, että tuo ”vitsikäs” SNTL oli tekniikan joillakin aloilla kehityksessä meitä merkittävästi edellä. TV-lähetykset toimivat maassa jo vuonna 1938. Neuvosto-Virossakin töllö aloitti säännölliset lähetyksensä vuonna 1955, meillä YLE aloitti säännölliset TV-lähetykset vuonna 1958. Neuvostotiede vei ihmisen avaruuteen vuonna 1961, meillä ei koskaan. Sähkövetureita oli neuvostomaassa paljon ennen meitä, jo vuonna 1932 aloittivat Georgiassa, Stalinin kotipuolessa. Meille Neuvosliitto osoitti suopeuttaan lahjoittamalla vaihtokaupassa ensimmäisen sähköveturin vuonna 1973. Tietenkin Sm-runkoja oli meillä jo vuodesta 1968 alkaen, mutta sittenkin ero on suuri. Mitä opimme tästä? Illuusiokin voi toimia, ainakin jonkin aikaa, kun oikein rypistää ja puristaa.

[Jorma Rauhala]

Annan estradin vaikkapa Kari Jokiselle todistamaan millä miljoonilla tapetuilla ihmisuhreilla tuon tyrannivaltion saavutukset on aikanaan aikaansaatu. Helsingissä joka tapauksessa kulkivat esim. katuratikat sähköllä seitsemän vuotta ennen Pietaria, ja 25 vuotta ennen Tallinnaa! Kaikki on hyvinkin suhteellista ja voidaan todistella monia asioita puolin ja toisin, miten vain halutaan. Puk-Chosŏnissakin on moni asia tänään teknisesti kehittyneempää kuin meillä. Mutta en lähtisi kehumaan niillä tosiasioilla punnitsematta ensin millä seikoilla ne on saavutettu.

[Joni Lahti]

Totta turiset Jorma. Aikaisemmin sanomani ovat tosiasioina vain esimerkkejä siitä, mitä sortopolitiikalla on saatu aikaan. Muistan hyvin Moskovan radion suomenkielisten lähetysten kysymysosion, jossa suomalaiset kysyivät äimistelevän ihastuneina Neuvostoliiton ihmeellisyyksistä ja miten radio vastasi mairean ylpeästi kysymyksiin. Keskeisiä ilmaisuja olivat "tieteellis-tekninen vallankumous", "sosialistinen suunnitelmatalous", "sosialistinen kilpailu", "viisivuotissuunnitelma" jne. Suurin osa tästä liturgiasta oli suunnitelmallista puppua.

Sen sijaan Stalinin kanava on oiva esimerkki järjestelmän saavutuksista ihmishenkien kustannuksella. Tavaratuotantoa harjoitettiin laajalti vankiloissa ja leireillä pakkotyönä. Uhreja rehabilitoitiin myöhemmin niputtain perestoikan aikaan, ikään kuin se pyyhkisi rikokset pois.

Tulee myös mieleen vaikkapa Kiinan ihmisoikeudet ja ympäristöpolitiikka. Me ostelemme tyytyväisinä halpoja tavaroita ajattelematta, miten ne on tuotettu. Tämä on nykyaikaista hienostunutta imperialismia, jossa mekin olemme taloutemme kanssa mukana.

[Tuukka Ryyppö]

Tulee myös mieleen vaikkapa Kiinan ihmisoikeudet ja ympäristöpolitiikka. Me ostelemme tyytyväisinä halpoja tavaroita ajattelematta, miten ne on tuotettu. Tämä on nykyaikaista hienostunutta imperialismia, jossa mekin olemme taloutemme kanssa mukana.

Kiinan kohdalla mua äimistyttää se, etteivät eurooppalaiset lainkaan tajua, että he itse ovat vaarassa, kun Kiinan ihmisoikeusloukkausten annetaan jatkua.
Kiina on hyvin todennäköisesti jo kohtuullisen läheisessä tulevaisuudessa se suurvalta, joka määrittää muun maailman menoa ja jonka kulttuuri toimii mittatikkuna muille. Tällöin koko maailman ihmisoikeudet ovat sillä tasolla, jolla ne Kiinassa ovat. Meillä olisi nyt mahdollisuus saada Kiinan ihmisoikeutilannetta, eli omaa tulevaisuuttamme, oikaistua.
Miksi me emme sitä oikaise? Tulee nimittäin kumiankoille hintaa, kun niistä täytyy vapaudellaan maksaa.

[Jouni Hytönen]

2.6.1991 voimaan tulleessa aikataulussa Pärnun kautta on ajettu DR1A-junalla noin kuudessa ja puolessa tunnissa. Tarton ja Valgan kautta on ajettu TEP70-vetoisella runkojunalla 187/188 reilussa seitsemässä tunnissa. Vähän kyllä epäilen, että onko todella joskus ajettu viiteen tuntiin Riiasta Tallinnaan. Ehkä jossain nopeuskokeessa ilman matkustajia ja pysähdyksiä, mutta en kyllä usko, että normaalissa liikenteessä. Vuoden 1981 aikatauluja ei ole kyllä netin syövereistä vielä vastaan tullut.