Digitointi ja alkuperäisten medioiden arkistointi

[Tapani Havia]

Tästä ei mielestäni löydy keskustelua, vaikka varmasti monta mietityttää mitkä olisivat oikeat (riittävän hyvät ja kohtuullisen halvat) ratkaisut kotoa löytyvien eri medioiden (diat, negat, VHS:t, MiniDV:t, paperikuvat, äänitteet yms.) digitoimiseksi ja arkistoimiseksi. Digitoinnissa haluaisi ottaa huomioon ettei tee mitään peruuttamatonta. Pakkausmenetelmät hukkaavat informaatiota, mutta ei haluaisi harrastaa hifistelyä vaan vain rautatietä. Entä miten arkistoida alkuperäiset mediat odottamaan jos myöhemmin on aikaa ja mahdollisuus digitoida tulevaisuuden teknologioilla. Itsellä odottaa tuhansia negoja, dioja sekä paperikuvia joita olen isäni kanssa kuvannut vuosina 1985-1992 pääosin Turussa, Salossa ja Loimaalla. Enkä haluaisi tehdä työtä kahteen kertaan vaan harkitusti.

Tässä vähän miten minä olen ymmärtänyt asioita, mutta kävisin mielelläni keskustelua täällä rautatieharrastuksen näkökulmasta. Sana on vapaa.

35mm diat ja negatiivit:
-digitointi skannaamalla, mutta millä tarkkuudella. Tähän asti olen käyttänyt 2400dpi ja tallentanut JPG-muotoon tasoskannerin filmikannella. JPG-formaatissakin on mahdollisuus vaikuttaa pakkaukseen, mutta olen käyttänyt ohjelmien oletusasetuksia.
-lasikehyksissä olevia dioja ei kannata yrittää avata, olen havainnut joissain 1960-luvulla kehystetyissä dioissa filmin sulamista lasiin kiinni ja avaaminen vaurioittaa filmiä.
-aina jos on mahdollisuus digitoida negatiivista (vaihtoehtona paperikuva), digitoi negatiivista. Värit tulevat helpommin oikein ja ajan myötä tulleet naarmut puuttuvat useimmiten.
-pölyjen poistoon ennen skannausta, tähän asti käyttänyt vaimon hiustenkuivaajaa jossa on kylmätoiminto.
-skannaustarkkuudet, olen aikanaan oppinut muistaakseni Canon:lta että jos julkaisee 10x15 koossa niin 2Mpix riittää ja vastaavasti A4-koko ja 5Mpix, A3-koko 9Mpix sekä A2-koko 15Mpix.
-edellä mainituista saan dpi-lukuja seuraavasti;

      10cm x 15cm   36mm x 24mm (35mm)
2Mpix (1600x1200)   267dpi      1111dpi
5Mpix (2592x1944)   432dpi      1800dpi
9Mpix (3456x2592)   576dpi      2400dpi
15Mpix (4416x3312)   732dpi      3067dpi

10x15 paperikuvat:
-digitointi skannaamalla tasoskannerilla, mutta millä tarkkuudella. Tähän asti olen käyttänyt 600dpi ja tallentanut JPG-muotoon.
-kannattaa nähdä vaivaa että saisi digitoitua negatiivista, saa parempilaatuisen.
-digitoitavista olen poistanut sormenjäljet isopropyylialkoholilla

VHS-videot:
-digitointi DVD- tai BD-datalevyille pakkaamattomana AVI-tiedostona.
-käyttökappaleet kannattaa digitoida MPEG2-muodossa että videon bittinopeus on 8Mb/s, tähän ääniraidat lisäksi (näin saadaan DVD:n maksimilaatu) ja tallentaa DVD-videolevyksi.
-alkuperäiset kasetit kannattaa säilyttää pystyasennossa, sama ilmiö kuin lasissa. Valuu alaspäin ja väärin säilytettynä toinen reuna nauhasta tulee paksummaksi (puhutaan kymmensien vuosien arkistoinnista).

miniDV-videot:
-digitointi DVD- tai BD-datalevyille pakkaamattomana AVI-tiedostona (itsellä Panasonic:n codec teki 29Mbps ja 1h kasetti vei digitoituna n.12GB).
-käyttökappaleet kannattaa digitoida MPEG2-muodossa että videon bittinopeus on 8Mb/s + ääniraidat (näin saadaan DVD:n maksimilaatu).
-olen kuvannut myös anamorfisessa 16:9-kuvakoossa, tästä saa helposti leikatessa crop-toiminnolla aitoa 16:9-kuvakokoista eikä informaatiota leikkaudu pois.
-voi tietysti lähteä jo kokeilemaan eri mahdollisuuksia (upscaling) muuttaa SD-laatuinen materiaali HD-laatuiseksi.

Äänitteet:
-näistä minulla ei ole kokemusta.
-varmaankin pakkaamattomana WAV-tiedostona alkuperäiset talteen, alkup. kohinalla kuin kohinansuodatuksellakin.
-käyttökappaleet kannattaa kai tehdä MP3-muodossa, 192kbps näytteenotolla.

Olenko tekemässä oikeita valintoja jos ostan…?
Skannerin https://www.hobbyhall.fi/p/fi/Pics-2-SD-valokuva-dia-ja-negatiiviskanneri/311705/92419/92365/92415 (joissakin yhteyksissä väitetään eri max. tarkkuutta)
Arkistointitaskut negoille ja dioille http://www.printfile.com/ jonka tuotteita saa mm. http://www.amazon.com

[Janne Ridanpää]

Alkuperäiskappaleiden säilytyksessä kannattaa pääsääntöisesti välttää kaikenlaisia muovitaskuja. Pitkäaikaissäilytykseen sopivia, hapottomia kuvakuoria muistan nähneeni myynnissä joissain postimerkkeilytarvikkeisiin keskittyneissä verkkokaupoissa. Aivan museo- tai arkistotasoiseen säilytykseen eivät toki yksittäisen harrastajan resurssit yleensä riitä.

Digitoinnin yhteydessä kannattaa myös huolehtiä, että kuvat tulevat säilytykseen hyvässä järjestyksessä ja että kuviin ja videoihin liittyvät tiedot (paikka, aika, aihe jne.) tulevat kirjatuksia ylös tarpeeksi selkeästi.

[Tapani Havia]

Rohkeesti vaan kertomuksia miten kukakin digitoi ja arkistoi. Nyt yli 140 lukenut, mutta yksi kommentoinut...

Janne, hyvä että muistutit dokumentoinnista. Unohtui tekstistäni. Se on yksi tärkeä juttu, joka omalta osaltaan edistää tallenteiden ja filmien säilyvyyttä. Ei tarvitse aina käydä kaikkia läpi löytääksen sen ainoan oikean kuvan.

Pari lisäkommenttia alkuperäiseen tekstiini;

Digitoinneissa on yleensä oma työnsä ja se media johon digitoidun on tallentanut saattaa vaurioitua, teen yleensä (muka) arvokkaammista tuplakappaleet, toinen hyllyyn ja toinen häkkivarastoon pahvilaatikkoon.

Miksi ION 2SD skanneri. Pidän sitä parempana kuin halpakaupoissa olevia 60€ filmiskannereita, lisäksi tarvitsisin laadukkaan tasoskannerin paperikuvia varten. Lisäksi tuossa kiinnostaa että voi käyttää ilman PC:tä ja tallentaa muistikortille. Seuraava steppi olisi sitten vähän alle 200€ laitteet, mutta pidän niitä liian kalliina harrastukselleni.

[Miika Hämynen]

Mikäli skanneri sitä tukee, kannattaa käyttää skannatessa 48 bitin väriavaruutta (normaalisti 32). Lisää rutkasti editointimahdollisuuksia.

[Tehanu Tapola]

Olen mielestäni kuvannut diakuvat hyvin ja riittävän hyvällä optiikalla hyvälaatuiselle filmille, mutta totuus on se, että useimmista niistä ei enää saa irti lisäinformaatiota yli 1200 DPI tarkkuudella.  Poikkeuksena Kodachrome 25 ja 64 silloin kun tarkennus on osunut ihan nappiin, eli silloisella kameralla lähinnä kirkkaassa päivänvalossa tehdyt otokset.  Epäherkemmissä filmeissä rakeisuuskin näkyy jo selvästi 1200 DPI:llä.

Toistaiseksi laaja skannaus 4000 diaruudustani on jäänyt tekemättä, kun siihen menisi ihan tolkuttomasti aikaa.  Olen harkinnutkin makro-objektiiviin sopivaa adapteria, jolloin diat voisi valokuvata digikameralla, ja silloin aikaavievin osa olisi diojen vaihto adapteriin.  Mutta tekemättä on sekin.

Hyvä skannausohjelma sekä nopeuttaa prosessia että parantaa laatua.  Sen olisi hyvä osata tehdä tarvittaessa useampi skannaus samasta kuvasta dynamiikan parantamiseksi hämärämmissä otoksissa.

[Jouni Hytönen]

Minullakin olisi tuo noin 4000 diaa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Sitten löytyisi noin 50 kpl vanhalla filmivideokameralla kuvattua 30-45 minuutin kasettia. Siirtääkö DVD:lle vai suoraan johonkin uudemmalle tallennusvälineelle? Nyt saisi varmaan viimeisiä aikoja nauhureita, joissa on VHS- ja DVD-tallennusmahdollisuus. Jossain arkistojen syövereissä on myös kymmenkunta 90-luvun alussa kuvattua kolmen minuutin kaitafilminpätkää.

[Miika Hämynen]

DVD on luultavasti varmin vaihtoehto. Jos oikein haluaa varmistaa säilymisen, kopioi levyt vielä talteen kiintolevylle. Siirtää sieltä sitten isommalle ajan myötä.

[Joonas Jokinen]

Kannattaa myös muistaa, että on oltava myös laite mikä osaa tulkita tallennetta. Eli vaikka dvd-levy säilyisi 50-vuotta, niin onko silloin vielä laitetta millä lukea dvd-levyä.

Monesti arkistoinnissa on menty juuri tuossa metsään, eli media itsessään on käyttökelpoinen, mutta sitä ei saada avattua.

[Tapani Havia]

Ja jo tehdessään DVD:itä kannattaa testata myös toisessa laitteessa. Itsellä ainakin ollut joskus tapauksia että laite jossa levy kirjoitettu lukee hyvin, mutta muut eivät. Tämä on ikävää jos tulee ilmi vasta kun alkuperäinen laite ei ole enää käytettävissä.

Samaa mieltä Joonaksen kanssa, minä olen jo siirtänyt digikuvia kaksi mediasukupolvea uudempiin medioihin. Samalla tulee testattua tallenteiden luettavuus. Alkujaan tallensin digikuvat CD-levyille, eräänä vuonna tein kaikista noista CD:stä kaksi DVD:tä ja viime vuonna taas niistä yhden BD-levyn.

[Juhani Pirttilahti]

Kunnollinen 35 mm filmi säilyy oikeissa olosuhteissa varmasti pidempään, kuin yksikään CD- tai DVD-levy.

[Tapani Havia]

Näin varmastikin on.

Pienellä naarmulla optisessa levyssä saa tuhottua monta kuvaa, kun vastaavasti filmissä ehkä yksi ruutu vähän kärsii.

Alkuperäiset filmit ja nauhat pitääkin säilyttää eikä hävittää, digitaaliset on vaan niin helpompi lähettää, kopioida ja julkaista. Näin käyttökappaleet kannattaa mielestäni saattaa digimuotoon ja säilyttää nuo alkuperäiset optimaalisessa paikassa.

[Seppo Romana]

Tavalliset CD tai DVD levyt näyttävät tyhjentyvän itsestään muutamissa vuosissa. Kymmenen vuotta sitten tallennetuissa CD levyissä ei todennäköisesti ole enää mitään, kun ne nyt laittaa lukulaitteeseen.
Museoammattilaiset suosittelevat kullattuja CD/DVD levyjä. Kullattujen CD levyjen sisällön säilyvyydelle luvataan 300-vuoden ja DVD levyjen sisällön säilyvyydelle 100-vuoden kesto. Uskoisin myös, että Museoiden työkaluvalikoimista löytyy lukulaitteita näillekin medioille vielä satojen vuosien päästä, jos sattuisin tarvitsemaan.
Museot suosittelevat nimenomaan näitä optisia medioita siltä varalta, että joku keksii räjäyttää ydinlatauksen yläilmakehässä ja tuhoaa näin kaiken magneettisen datan. No, silloin lienee muutakin murehdittavaa kuin digitaaliset junakuvat.

Paljon oleellisempaa harrastajien kuvien säilymiselle on se, että ne saadaan (testamentilla) rautatiemuseon kokoelmiin ennenkuin joku perillisistä papan nurkkia siivotessaan keksii laittaa ne kaatopaikkakuormaan. Silloin on samantekevää ovatko kuvat kuuskutosina filmeillä vai kullattuilla DVD-levyillä.

[Hannu Koskenvaara]

Digitoinnista en osaa sanoa paljoakaan. Itse tekisin ylihyvän digitoinnin, eli tarkkuutta reippaasti enemmän kuin kuvassa on informaatiota, jos se vain olisi mitenkään mahdollista sillä budjetilla joka on käytössä. Ei se liikainformaatio mitään haittaa, kun sen kerran on tallentanut, koska tänä päivänä tallennustila on käytännössä ilmaista. Mutta kuvankäsittelyssä siitä voi olla iloa. Tai vaikka siinä, että rakeet tallentuvat "oikein", filmimäisinä.

Tiedostot pysyvät parhaiten tallessa, kun hankit kaksi ulkoista USB-kovalevyä. Pidät toista poissa kotoa ja toista kotona. Minulla se toinen levy on töissä. Kopioit tiedot aina siihen kotona olevaan ja kytket sen sen jälkeen irti sähköverkosta ja tietokoneesta. Parin viikon välein vaihdat kotona olevan ja sen toisen levyn.

Tuolla tavalla tiedoista on aina kolme kopiota, yksi tietokoneen levyllä, ja kaksi irtolevyillä. Ja yksi kopoi on aina fyysisesti eri paikassa. Jos vaikka murtomiehet vievät tietokoneen ja toisen varmuuslevyn kotoa, kopiot datasta säilyvät työpaikalla. Tuolla tavalla ei tarvitse myöskään välittää tallennusformaattien muutoksista. Kun vaihdat tietokoneen, kopioit tiedot toiselta varmuuslevyltä ja jatkat hommia. Ja kun varmuuslevy täyttyy tai hajoaa, niin ostat uuden ja kopioit tiedot sille. Ja kun levyjen toteutukset ja liitännät aikaa myöten muuttuvat, tuo systeemi elää kohtuullisen pienellä vaivalla aina mukana.

Järjellisen hintaista ilman mitään ylläpitotyötä pysyvää data-arkistoa ei ole. Joskus joku firma teki kullasta ja piidioksidista CD-levyjä superluotettavaan arkistointiin, mutta en tiedä saako sellaisia enää ja mihin hintaan. CD:n tai DVD:n tallennuskapasiteetilla niitä tarvitaan valtavan paljon. Prässätyt DVD-levyt ovat oikein säilytettynä aika luotettavia, mutta poltettavat eivät. Mikään puolijohdemuisti ei ole luotettavaa (muistitikut ja -kortit) eikä mikään magneettinen muisti (kovalevyt, disketit, nauhat). Noissa ikuisissa kultalevyissä on sitten se ongelma, että kun 50 vuoden päästä haluat lukea sen, DVD-aseman löytäminen voi olla haastavaa. Luultavasti niitä on, mutta epäilemättä erikoistuotteina ovat hirvittävän kalliita.

[Hannu Koskenvaara]

Kunnollinen 35 mm filmi säilyy oikeissa olosuhteissa varmasti pidempään, kuin yksikään CD- tai DVD-levy.

Ei sentään liioitella, ei se filmi ole kemiallisesti hirvittävät stabiilia. Prässätyt CD-levyt, jotka ovat polykarbonaattia ja alumiinia, säilyvät oikeissa olosuhteissa (kuivassa huoneilmassa) vuosikymmeniä. Kullasta ja kvartsista (tai amorfisesta piidioksidista) tehdyt erikoislevyt säilyvät geologisia ajanjaksoja, ja melkoisen kauan vähemmänkin oikeissa oloissa, kunhan niitä ei mekaanisesti vaurioiteta.

Poltetut sopivat vain tilapäiseen datan siirtoon. Mutta yllätyin positiivisesti, kun testasin tuossa hiljattain kymmenkunta poltettua levyä noin vuosilta 1999-2004, kun etsin epätoivoisesti paria vanhaa tiedostoa. Yhtä lukuunottamatta kaikki toimivat. Mutta älköön kukaan perustelko tällä sitä, että pitää varmuuskopioitaan poltetuilla optisilla levyillä.

[Tapani Havia]

Alkuperäiskappaleiden säilytyksessä kannattaa pääsääntöisesti välttää kaikenlaisia muovitaskuja. Pitkäaikaissäilytykseen sopivia, hapottomia kuvakuoria muistan nähneeni myynnissä joissain postimerkkeilytarvikkeisiin keskittyneissä verkkokaupoissa. Aivan museo- tai arkistotasoiseen säilytykseen eivät toki yksittäisen harrastajan resurssit yleensä riitä.

Digitoinnin yhteydessä kannattaa myös huolehtiä, että kuvat tulevat säilytykseen hyvässä järjestyksessä ja että kuviin ja videoihin liittyvät tiedot (paikka, aika, aihe jne.) tulevat kirjatuksia ylös tarpeeksi selkeästi.

Mainitsit tuossa nuo hapottomat taskut. Olen nyt löytänyt kolmenlaisia taskuja("Pergamin Matt(PER)", "Acetat Klar (ACE)" ja "Polypropylen (PP)").

Missä järjestyksessä käyttäisit noita, siis mikä on materiaaliltaan paras/huonoin?

[Jouni Hytönen]

Kokeilin siirtää vanhalta VHS-kasetilta videopätkiä DVD:lle, välineenä molempia formaatteja tukeva nauhuri/DVD-soitin. Kaikki meni näennäisen hyvin ja soitin sulki levyn lopuksi. Ilmeisesti tulos ei kuitenkaan ollut kovin ammattimainen, koska levy ei toimi kannettavassa tietokoneessa, vaan tietokone aloittaisi polttamisen alusta ikään kuin tyhjä levy olisi asetettu asemaan. Tämä levy ilmeisesti toimii nyt sitten vain siinä soittimessa, jolla se tehtiin. Mitä laitteita nyt sitten kannattaisi hankkia, jos haluaisin muuntaa VHS-videopätkiä tiedostoiksi tietokoneelle?

[Teemu Sirkiä]

Mitä laitteita nyt sitten kannattaisi hankkia, jos haluaisin muuntaa VHS-videopätkiä tiedostoiksi tietokoneelle?

Itse hommasin tällaisen http://www.verkkokauppa.com/fi/product/40079 ja on toiminut hyvin. Nyt näyttää olevan valitettavasti vain tilapäisesti lopussa varastosta.

[Tapani Havia]

Olen tullut siihen johtopäätökseen että nuo VHS/DVD-combot on toiminnoiltaan aika rajallisia, olen aina käyttänyt PC:tä tähän.

Itse olen digitoinut kymmensiä VHS:ä seuraavalla kokoonpanolla;

VHS kytkettynä Terratecin Cinergy HT PCI-korttiin (kortti on kyllä jo 6 vuotta vanha)
Välissä siinä Scart-RCA, siirrän siis komposiittina en S-Videona
Ohjelmistona käytän Nero 11

Tuon analogisen signaalin olen tallentanut ;
codec - MPEG-2
Video mode - Automatic
Frame rate - Automatic
Sample format - Progressive
Resolution - 720x576 (CCIR-601 D1)
Video Quality - 8000kbit/s
Encoding method - Fast Encoding (1-Pass)
Smart Encoding - Disable
Audio format - Automatic

DVD-Videon tehnyt sitten näillä asetuksilla;
4:3 kuvasuhde
Sample format - Automatic
Motion-adaptiva deinterlacing ja Motion-adaptive frame rate conversion ei  saa olla päällä
Quality - Fit to Disc (kunhan summary näyttää Excellent, jos ei niin sitten käytän DL-levyä)
Encoding mode - Fast Encoding (1-Pass)
Audio format - Automatic

Itsekin olen katsellut tuota Fuj:techin tuotetta, että pääsisin tuosta viimeisestä PCI-kortista koneessani eroon.

[Miika Hämynen]

Kokeilin siirtää vanhalta VHS-kasetilta videopätkiä DVD:lle, välineenä molempia formaatteja tukeva nauhuri/DVD-soitin. Kaikki meni näennäisen hyvin ja soitin sulki levyn lopuksi. Ilmeisesti tulos ei kuitenkaan ollut kovin ammattimainen, koska levy ei toimi kannettavassa tietokoneessa, vaan tietokone aloittaisi polttamisen alusta ikään kuin tyhjä levy olisi asetettu asemaan. Tämä levy ilmeisesti toimii nyt sitten vain siinä soittimessa, jolla se tehtiin. Mitä laitteita nyt sitten kannattaisi hankkia, jos haluaisin muuntaa VHS-videopätkiä tiedostoiksi tietokoneelle?

DVD-soitinten kanssa pitää yleensä tehdä levyn "finalisointi", jotta sitä voi käyttää muissakin laitteissa.

[Jouni Hytönen]

Ok, kiitokset, tässähän tulikin jo paljon vinkkejä. DVD-soitin kyllä finalisoi levyn, kun lopetin kopioimisen. Levy toimii siinä soittimessa, jolla se tehtiin. Taidan aloittaa tuosta Verkkokauppa.comin tuotteesta. Kotona ei ole muuta kuin kannettava tietokone.

[Tapani Havia]

Ok, kiitokset, tässähän tulikin jo paljon vinkkejä. DVD-soitin kyllä finalisoi levyn, kun lopetin kopioimisen. Levy toimii siinä soittimessa, jolla se tehtiin. Taidan aloittaa tuosta Verkkokauppa.comin tuotteesta. Kotona ei ole muuta kuin kannettava tietokone.

Nuo kaikki VHS-saverit, siis USB liitäntäiset tuotteet taitavat olla teknisesti samanlaisia ellei useat jopa saman valmistajan tekemiä(kotelointi sama). Näyttää että niitä vain myydään eri nimillä. www.data-systems.fi ja hakusanaksi "videosieppari" niin saa muutaman vaihtoehdon. Loppujen lopuksi Windows 7 Liven mukana oleva Video Maker soveltuu ohjelmistoksi. Windows Vistassa se kuului perusasennukseen.